Kuukauden Tiina - Tiinalla on hauskaa

Tiinat ovat taas täällä, mikä on blogissani varma merkki siitä, että kevät on tullut ja kohta on kesä. Tällä kertaa on vuorossa Anni Polvan suositun tyttökirjasarjan 14. kirja Tiinalla on hauskaa.

Koulusta on kesäloma, ja hauskinta on, että mummo lähettää kirjeen maalta Tiinan vanhemmille ja pyytää Tiinaa seurakseen. Lisäksi Tiina saa ottaa parhaan ystävänsä mukaan, ja kukapa muu se voisi olla kuin Juha. Taitaa Juha saada lähtöluvan helpommin kuin Tiina!

Eläinkunta on kirjassa hyvin edustettuna. Tiina saa luokkalaiseltaan Matilta lahjaksi valkoisen kesyhiiren, jonka tyttö tuo korissa kotiin. Siitä seuraa erinomaisen vilkasta menoa, kun hiiri pelästyy perheen Mölli-kissaa ja äiti puolestaan hiirtä. Maalla mummon luona on tietysti Mirri-kissa, joka onnistuu piiloutumaan eteisen ruokakomeroon ja syö suihinsa päivällissilakat. Tiina ja Juha karkottavat kivillä räkättirastaita mansikkamaalta hämmästyttävin seurauksin. Ja Tiina pelastaa Juhan kyykäärmeen puremalta.

Tiina ei tunnu kirjoissa juuri kasvavan. Sarjaa ilmestyi yksi teos vuodessa -tahtiin, ja alussa tyttö oli kansakoulussa, josta pyrki ja pääsi oppikouluun. Sen jälkeen aika kuluu tuskin lainkaan. No vähän kuitenkin, tässä Tiinalla on hauskaa -kirjassa esimerkiksi ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, kun Tiina vahtii, ettei Juha vain pidä kenestäkään toisesta tytöstä ja Juha suuttuu Tiinalle hiirestä, jonka Matti on antanut. Ajankuva kirjoissa heijastaa kirjoitusaikaansa, vaikka melkoisen ajattomia Tiinat ovat, mikä selittänee niiden suosiota sukupolvesta toiseen. Tiinalla on hauskaa -kirjassa 60-lukulaista on poikien hius- ja vaatemuoti, jonka kuvauksella kirja alkaa:

"Juha oli muuttunut Tiinan mielestä ihan kummalliseksi. Se halusi välttämättä itselleen pitkän tukan, vaikka ei koskaan ennen ollut sellaisesta välittänyt. 

-- Oletkos omituinen, sehän ei edes sovi sinulle, tyttö saarnasi. -- Silloin sinä et ole mikään Juha, vaan mikä liet poppari ja hippi. 

-- Sellainen minä haluankin olla, ettäs tiedät, ja jos sinä vielä kauan käriset, niin minä hankin itselleni pillikireät housut, sellaiset, jotka levenevät lahkeista hameeksi ja kasvatan itselleni parran."

Hiljattain kuuntelin televisiosta keskustelua pojista ja tytöistä ja harrastusten valinnasta sukupuolistereotypioista välittämättä. Polvan tyttökirjoissa sukupuoliroolit ovat selvät ja se, mitä tyttöjen ja poikien sopii tehdä.

"Kirjavia pyykkejä oli niin suuri soikollinen, ettäTiina vilkaisi epävarmana Juhaan. Se tietysti sanoisi, että eukkojen hommat eivät sopineet miehille ja jättäisi hänet yksin raatamaan. Soikon se ehkä kantaisi rantaan, mutta ei enempää, se kun vaati miehisiä voimia."

Mutta Juha yllättää Tiinan:

"-- Tämä on oikeastaan miesten työtä, vaikka naiset ovatkin omineet sen. Amerikassa kaikki pesulanomistajat ovat miehiä, eikä ne päästä naisia koneiden lähellekään. 

Pyykinpesun sukupuoliriita oli sillä selvitetty ja lapset lähtivät raahaamaan pesusoikkoa rantaan."

Edellinen eli 13.Tiina-kirja oli Tiinaa harmittaa. ja sitä edellinen Tiinastako näyttelijä. Jälkimmäisen linkin takaa löytyy luettelo Tiina-sarjan kirjoista 1-13.

KIRJAN lainasin kirjaston varastosta. Siitä ovat kirjoittaneet myös Serentis ja Kirjasampo.

     Anni Polva: Tiinalla on hauskaa, 151 s.
     Kustantaja: Karisto 1985, 7. painos (1. painos 1969)
     Kansikuva: Maija Karma