Viidestoista Tiina-kirja jatkaa suoraan siitä, mihin sarjan edellinen kirja päättyi, mikä on vähän poikkeuksellista tiinoissa. Yleensä kirjat ovat sen verran erillisiä, ettei tapahtumissa ole mainittavasti jatkumoa, vaikka perushenkilökaarti säilyykin samana teoksesta toiseen. Siihen kuuluvat Tiinan perhe ja kotipihan lapset.
Muutakin poikkeuksellista tässä kirjassa on. Lähistölle muuttaa uusi poika, Risto, johon Tiina kirjaimellisesti kompastuu. Poika polttaa tupakkaa salaa vanhemmiltaan. Tiina yrittää estää poikaa, mutta turhaan. Tyttö tietää, että hänen vanhempansa eivät hyväksy sitä, että hän kaveeraa sellaisen kanssa, joka tupakoi, joten hän ei puhu asiasta kotona mitään.
Tiinalla on hauskaa päättyi siihen, että Tiinan ja Juhan loma mummon luona keskeytyi, kun Juhan Amerikan serkku oli tulossa vieraisille ja poika kutsuttiin takaisin kaupunkiin. Tiinaa ei ymmärretä -kirjassa Tiina on ikävissään kaupungissa ja harmittelee Juhan poissaoloa.
Tupakoinnin vaarojen lisäksi Risto pohdituttaa toisellakin tapaa. Hän tuo Tiinalle lahjan, joka osoittautuu paitsi luvatta otetuksi, myös varsin arvokkaaksi. Asian paljastuttua Tiinan vanhemmat päättävät puuttua asiaan ja kieltävät Tiinalta Riston kanssa olemisen. Tiina on varma, että Risto parantaa tapansa, mutta kokee, ettei häntä kukaan ymmärrä.
Aikaisemmissa vaiheissa Tiina on aina tullut juttuun omantuntonsa kanssa. Nyt jää omatunto alakynteen, kun Tiina on vakuuttunut siitä, ettei hän voi kaveria jättää noin vain vanhempien kiellosta huolimatta. Kiperään tilanteeseen tulee kuitenkin sopuisa ratkaisu, ennen kuin tyttö joutuu venyttämään omaatuntoaan turhan paljon.
Anni Polva tuo tavallista painavampia eettisiä pohdintoja tähän kirjaan. Tiinan murrosikä taitaa olla alkanut, vai mitä on ajateltava tästä uudesta Tiinasta, joka toimii tieten vastoin isän kieltoa ja väittelee voitokkaasti omantuntonsa kanssa.
Edellinen Tiina-kirja on Tiinalla on hauskaa.
KIRJAN lainasin kirjastosta.
Anni Polva: Tiinaa ei ymmärretä, 146 s.
Kustantaja: Karisto 1996, 12. painos (1. painos 1970)
Kansikuva: Pauliina Vihinen
Kustantaja: Karisto 1996, 12. painos (1. painos 1970)
Kansikuva: Pauliina Vihinen
Mukavaa kesäluettavaa nämä Tiinat - pitäisiköhän minunkin kaivaa ne taas esiin.
VastaaPoistaMinä en ollut lukenut Tiinoja sen jälkeen, kun niitä lapsena luin osan, joten nämä ovat olleet mukavan nostalgisia kesälukemisia.
PoistaKuulostaa kauhean kivalta, ja kasvatukselliseltakin :)
VastaaPoistaTaidanpa lukea jonkun Tiinan kesällä jos saan käsiini.
Kesä on aina ollut itselleni nuortenkirjojen ja dekkareitten aikaa.
Kesällä tosiaan tulee luetuksi keveäpää kuten nuortenkirjoja ja dekkareita. Ja välillä tulee paneudutuksi johonkin tiiliskiveenkin, kun on aikaa.
PoistaTiinat ovat kieltämättä aika kasvatuksellisia, ja tässä viimeksi lukemassani kasvatuksellisuus kohdistui hieman isompii asioihin kuin aikaisemmissa kirjoissa.