Kekseliäisyyttä ei Anni Polvalta puuttunut, kun hän kirjoitti Tiina-kirjojaan, sen verran erilaisia tapahtumia ja kommelluksia kirjoihin sisältyy. Tässä viimeksi lukemassani sarjan 18. kirjassa eletään tämän hetken vuodenaikaa: pihan lapset viettävät kesäloman viimeisiä päiviä, ja koulun uusi lukuvuosi alkaa syyskuun alussa. Kirjan nimen mukaisesti Tiina joutuu sairaalaan.
Itse asiassa Tiina viedään ensin lääkäriin ja sitten ihan muusta syystä sairaalaan. Lääkärireissun aihe on liiallinen tuttavuus näytteillä olevan apinan, Apan, kanssa. Kuka olisi voinut ajatella, että lystikäs kaveri puree sormeen, jos käden työntää häkin sisäpuolelle? Kun paikalle osuu lääketiedettä opiskellut, joka kehottaa varmuudeksi hankkimaan jäykkäkouristusrokotuksen, ja kun Elvi paljastaa sen kotona Tiinan äidille, lääkärin vastaanotolle mennään pikapikaa.
Sairaalaan Tiina taas joutuu, kun vaiheikkaan koulupäivän ja Juhan tarjoamien leivoskahvien jälkeen vatsaan alkaa koskea aivan kauheasti kesken juoksulenkin. Vaiva paljastuu umpisuolen tulehdukseksi. Kirjan kansikuvasta voisi kuitenkin luulla, että kirjan sankari on pudonnut puusta tai joutunut elämänsä tappeluun jonkun heikomman puolustukseksi. Lukevatko kansitaiteilijat ne kirjat, joiden kansia he taiteilevat? Entä kustantajat? Takakannen tekstissä kuitenkin kerrotaan oikea sairaalaan joutumisen syy.
Tiina ja hänen ystävänsä kasvavat. Taas ollaan vuotta vanhempia, koska kerran alkaa uusi kouluvuosi, mutta kirjassa ei anneta vihjeitä siitä, millä luokalla oppilaat ovat. Kehittyminen näkyy lisääntyvissä kohtaamisissa tyttöjen ja poikien välillä: Juhalta lipsahtaa vahingossa, että Tiina on hänen tyttönsä; Juha on armottoman mustasukkainen, kun Tiina on tekemisissä luokkakaverinsa Matin kanssa; Tiina suree kovasti sitä, että rinnakkaisluokan tytöt uhkaavat iskeä Juhan ja Juha vielä vaikuttaa kiinnostuneelta - tosin into on teeskenneltyä, mutta sitähän Tiina ei tiedä. Mielenkiinnolla odotan, uskaltavatko Tiina ja Juha tunnustaa toisilleenkin, että pitävät toisistaan, ennen kuin kirjasarja loppuu.
Sarjan edellinen osa: Tiinaa tarvitaan
KIRJA on kirjastolaina.
Anni Polva: Tiina joutuu sairaalaan, 160 s.
Kustantaja: Karisto 1997, 12. painos (1. painos 1973)
Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen
Itse asiassa Tiina viedään ensin lääkäriin ja sitten ihan muusta syystä sairaalaan. Lääkärireissun aihe on liiallinen tuttavuus näytteillä olevan apinan, Apan, kanssa. Kuka olisi voinut ajatella, että lystikäs kaveri puree sormeen, jos käden työntää häkin sisäpuolelle? Kun paikalle osuu lääketiedettä opiskellut, joka kehottaa varmuudeksi hankkimaan jäykkäkouristusrokotuksen, ja kun Elvi paljastaa sen kotona Tiinan äidille, lääkärin vastaanotolle mennään pikapikaa.
Sairaalaan Tiina taas joutuu, kun vaiheikkaan koulupäivän ja Juhan tarjoamien leivoskahvien jälkeen vatsaan alkaa koskea aivan kauheasti kesken juoksulenkin. Vaiva paljastuu umpisuolen tulehdukseksi. Kirjan kansikuvasta voisi kuitenkin luulla, että kirjan sankari on pudonnut puusta tai joutunut elämänsä tappeluun jonkun heikomman puolustukseksi. Lukevatko kansitaiteilijat ne kirjat, joiden kansia he taiteilevat? Entä kustantajat? Takakannen tekstissä kuitenkin kerrotaan oikea sairaalaan joutumisen syy.
Tiina ja hänen ystävänsä kasvavat. Taas ollaan vuotta vanhempia, koska kerran alkaa uusi kouluvuosi, mutta kirjassa ei anneta vihjeitä siitä, millä luokalla oppilaat ovat. Kehittyminen näkyy lisääntyvissä kohtaamisissa tyttöjen ja poikien välillä: Juhalta lipsahtaa vahingossa, että Tiina on hänen tyttönsä; Juha on armottoman mustasukkainen, kun Tiina on tekemisissä luokkakaverinsa Matin kanssa; Tiina suree kovasti sitä, että rinnakkaisluokan tytöt uhkaavat iskeä Juhan ja Juha vielä vaikuttaa kiinnostuneelta - tosin into on teeskenneltyä, mutta sitähän Tiina ei tiedä. Mielenkiinnolla odotan, uskaltavatko Tiina ja Juha tunnustaa toisilleenkin, että pitävät toisistaan, ennen kuin kirjasarja loppuu.
Sarjan edellinen osa: Tiinaa tarvitaan
KIRJA on kirjastolaina.
Anni Polva: Tiina joutuu sairaalaan, 160 s.
Kustantaja: Karisto 1997, 12. painos (1. painos 1973)
Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen
Minulla on vanhempi painos kirjasta ja kuvakin erilainen. Siinä Tiina istuu nojatuolissa hieman voipuneen näköisenä.
VastaaPoistaTämä sinun versiosi kuva ei tosiaankaan sovi juoneen ollenkaan ja tuntuu, että se on tehty ihan vain nimen perusteella.
Voipunut Tiina kuulostaa kirjan sisältöön sopivammalta. Minäkin ajattelin, että kuva on tässä piirretty pelkän nimen perusteella. useinhan sekin voi toimia, mutta tässä ei ihan.
Poista