sunnuntai 7. elokuuta 2016

Matti A. Pitkänen: Inkojen lastenlapset


"Värikäs, lapsen mieltä kiehtova valokuvamatka Andien kaukaisille vuoristoseuduille", luonnehditaan kirjan takakannessa. 

Matti. A. Pitkäsen valokuvakirja Inkojen lapsenlapset vie kuvin ja tekstein Eteä-Amerikkaan Andien vuoristokyliin ja -kaupunkeihin. Sivuita tulevat tutuiksi inkaintiaanien lasten elämä sekä lyhyesti heidän kansansa historia ja vuoristointiaanien elinkeinot ja asuinolot. Aikoinaan inkat hallitsivat koko Amerikan laajinta intiaanivaltakuntaa, johon kuului osia nykyisistä Kolumbian, Ecuadorin, Perun, Bolivian ja Chilen alueista. 

Kirja koostuu isoista, usein sivunkokoisista valokuvista ja niihin liitetyistä lyhyistä teksteistä, joista vastaavat Ritva Lehtinen ja Kari E. Nurmi. Tekstit ovat helppoja ja lukemaan oppineiden lasten luettavissa. Matti A. Pitkänen (1930-1997) oli tunnettu ja palkittu suomalainen valokuvaaja. Monista kuvista näkyy, miten hän taitavana kuvaajana on päässyt lähelle kuvattaviaan. Kirjan kuvat ovat hieman tummasävyisiä, mikä saattaa johtua painotekniikasta, kirja kun ilmestyi yli 30 vuotta sitten. Omat, kirjan sivuista otetut, valokuvat eivät liioin tee oikeutta Pitkäsen valokuville, jotka ovat herkullista katsottavaa.


Minusta kirja oli mielenkiintoinen kuva- ja tietoisku alueelta ja ihmisistä, joista en usein tule lukeneeksi. Kirja julkaistiin Suomessa vuonna 1984 ja Yhdysvalloissa vuosina 1988 ja 1990. Se ei käsittele lainkaan alkuperäiskansojen asemaa Etelä-Amerikan maissa. Jäin miettimään, miltä kirja tuntuisi nykyisistä alakoululaisista, joiden nähtävillä on television värikkäät luonto- ja matkaohjelmat sekä koko internetin tarjonta.

KIRJAAN törmäsin kirjaston lastenosaston tietokirjoissa.

HAASTE: Suketuksen Kansojen juurilla -lukuhaaste.

     Matti A. Pitkänen: Inkojen lastenlapset, 32 s.
     Kustantaja: Otava 1984

     Kuvat ja taitto: Matti A. Pitkänen
     Teksti: Ritva Lehtinen ja Kari E. Nurmi

4 kommenttia:

  1. Kirja voisi olla ihan erilainen, jos se kuvattaisiin tänä päivänä. Tieto vanhenee nopeasti. Kirjahan on jo 30 vuotta vanha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin varmasti olisi erilainen. Tieto tässä kirjassa oli aika kevyttä ja yleisluontoista (hieman inkojen historiaa, hieman lasten töitä maaseudulla pelloilla ja eläinten kanssa, hieman lapsia kaupungissa auttamassa vanhempia katukauppiaana tai kotiapulaisena). Sillä tasolla olot ovat ehkä samat osassa Etelä-Amerikkaa kuin 30 vuotta sitten, muta paljon on varmasti kehittynytkin, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

      Poista
  2. Paula, Sinulle on tunnustus ja haaste poimittavissa:
    http://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/08/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon! Käynkin kurkkaamassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!