perjantai 28. huhtikuuta 2017

Seppo Jokinen: Hukan enkelit

Tauon jälkeen luin jälleen yhden Seppo Jokisen aikaisemmista poliisiromaaneista ja huomasin ajattelevani, miten suomalaisenoloisia hänen kirjansa ja henkilönsä ovat. Rikoskomisarioksi edennyt Sakari Koskinen tekee pitkää päivää, pyöräilee töihin Hervannan lähiöstä Tampereen keskustaan, hölkkää vapaa-ajallaan hullun lailla, ja jos juoksulenkki venyy yömyöhään, huolestuu, häiriintyvätkö kerrostalonaapurit suihkun äänistä. Kuulostaa ihan normaalilta suomalaiselta kaupunkiarjelta. Murhatutkinnan ollessa työn alla poliisilaitoksella työtoverit naljailevat hyväntahtoisesti toisilleen purkaakseen paineita. 


Hukan enkelit on Koskinen-sarjan kuudes kirja. Hukantupa-nimisessä palvelutalossa asunut halvaantunut mies löydetään kuolleena, ja suusta löytyneet höyhenet kertovat surmatyöstä ja -tavasta. Talon asukkaita ja työntekijöitä kuulustellaan, mutta se ei tuo valoa tapaukseen. Tilanne pahenee, kun toinenkin liikunta- ja puolustuskyvytön asukas surmataan. 

Väkivaltayksikön poliisit ovat ymmällään, koska kahta surmattua ei näytä yhdistävän mikään muu kuin heidän asuinpaikkansa ja vaikea vammansa. Ehkä siitä löytyykin syy henkirikoksiin? Joku on päättänyt päästää kärsivät lähimmäiset tuskistaan ja sietämättömästä elämästään? Armomurha vaikuttaa olleen ajankohtainen puheenaihe jo vuosituhannen alussa.

Kaikkia mahdollisia puhutetaan, sukulaisia, ystäviä ja kummin kaimoja. Tutkinnan keskellä järjestyspuolen poliisit haastavat Koskisen hölkkämaratonille, ja siellä, metsässä, tasaisen juoksurytmin tahdittaessa askelia ja liikuttaessa aivoja, Koskinen oivaltaa ratkaisun rikosvyyhteen. Esimiestyössään hän tarttuu myös työpaikkakiusaamiseen, joka nakertaa yhden hänen alaisensa itsetuntoa.

Yksityiselämässä Koskinen on eronnut pari vuotta aikaisemmin. Hän tapaa poikaansa Anttia, jonka siviilipalvelus päiväkodissa kohottaa kulmia poliisilaitoksella, mutta jälleen kerran isän työkiireet aiheuttavat isän ja pojan yhteisen kalareissun peruuntumisen. Yksi jos toinenkin tarjoutuu järjestämään Koskiselle sokkotreffit tai ainakin kutsumaan hänet kylään samaan aikaan jonkun mukavan naisen kanssa. 

Hukan enkelit on laadukas ja koukuttava rikosromaani. Se sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2002.

Aikaisemmin lukemiani Seppo Jokisen dekkareita: Koskinen ja siimamies, Koskinen ja raadonsyöjä, Koskinen ja pudotuspeli, Koskinen ja taikashow, Koskinen ja kreikkalainen kolmio.


          Seppo Jokinen: Hukan enkelit, 356 s.
          Kustantaja: Karisto 2001
          Muualla: Ritva Sorvali/Kouvolan Dekkaripäivät, Lukemisen ilo

KIRJA on kirjastosta.
HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (20. Kirjassa on vammainen henkilö), 100 suomalaista kirjaa (no 29)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!