Arnaldur Indriðason: Varjojen kujat

Lukeminen kannattaa. Rikoskirjoista(kin) voi oppia kaikenlaista. Kuten että Islanti itsenäistyi vasta vuonna 1944, maailmansodan vielä riehuessa. Sitä en tiennyt. Että sitä ennen se oli ollut osa Tanskaa. En tiennyt. Ja että se side katkesi sodan aikana, kun Saksa miehitti Tanskan ja liittoutuneet Islannin, ensin maahan saapui sotilaita Iso-Britanniasta ja sitten Yhdysvalloista. En tiennyt. 

Arnaldur Indriðasonin romaani Varjojen kujat  sijoituu kirjailijan kotikaupunkiin Reykjavikiin kuten ilmeisesti hänen muutkin dekkarinsa. Varjojen kujat ei kuitenkaan ole osa suosittua Erlendur-sarjaa, vaan alkaa uuden sarjan, jossa rikoksia tutkiva kaksikko toimii toisen maailman sodan aikaan. Toisena aikatasona on nykyaika, 2010-luku.

Nykyajassa erään iäkkään miehen naapuri soittaa poliisiasemalle ja ilmoittaa huolestuneensa, koska ei ole huomannut naapurinsa liikkuneen kotoaan minnekään moneen päivään. Poliisi saapuu paikalle ja toteaa miehen kuolleeksi. Kuolema vaikuttaa luonnolliselta, onhan mies jo yli 90-vuotias, kunnes ruumiinavaus paljastaa jotain muuta. Miehen nimi on Thorson. Eläkkeellä oleva poliisi Konráð kuulee tapauksesta ja alkaa tutkia sitä auttaakseen entistä kollegaansa Martaa, joka kamppailee poliisin henkilöstöpulan kanssa.

Vuonna 1944 Reykjavikin Kansallisteatterin takaa löytyy tytön ruumis. On mahdollista, että joku amerikkalainen sotilas on sotkeutunut tapaukseen, joten islantilaista rikospoliisi Flóventia avustaa Yhdysvaltain armeijan sotilaspoliisi Thorson. Hän on lännenislantilainen, Islannista Kanadaan muuttaneiden vanhempien poika, joka puhuu islantia sujuvasti. Yhdessä miehet jututtavat tytön löytäneitä, hänen sukulaisiaan ja työtovereitaan. Käy ilmi, että surmattu tyttö, Rósamunda, oli raiskattu jokin aika sitten. Hän itse syytti siitä piilokansaa, islantilaisten kansantarujen kivien ja kallioiden sisällä asuvia ja kauniita ihmisen näköisiä olentoja.

- Kukaan ei tiedä varmuudella mitä tytölle tapahtui, Flóvent sanoi. 

- Hän on ihan hyvin voinut nähdä piilokansaa, vaikka me emme usko sellaiseen, sinä ja minä. Jostain syystähän meillä on niin paljon tarinoita kalliomaahisista, valokeijuista, peikoista ja kummittelijoista. En väheksyisi tyttöä sen takia tai pitäisi mielenvikaisena.

Konráð syntyi vuonna 1944 ja asui lähellä sitä paikkaa, mistä Rósamunda löytyi kuristettuna. Hän kuuli isältään tapauksesta. Tämä oli avustanut huijari-meediota, jonka luokse tytön kasvatusvanhemmat olivat tulleet saadakseen yhteyden kuolleeseen tyttäreensä. Kun Konráð tajuaa, että Flóventia avustanut Thorson on sama mies kuin asunnossaan surmattu vanha mies ja kun Thorsonin luota löytyy vanhoja lehtileikkeitä, jotka kertovat Rósamundan kuolemasta, hän ymmärtää, että Thorson on jostain syystä alkanut uudelleen tutkia yli 70 vuoden takaista rikosta. Oliko se syy hänen tukehduttamiseensa?

Arnaldur Indriðason osaa punoa jännittävän rikosjuonen, jossa ei kuitenkaan pelata vauhdilla eikä vaarallisilla tilanteilla. Varjojen kujissa hän kuljettaa taiten kahta aikatasoa rinnakkain: Flóvent ja Thorson puhuttavat ihmisiä ja seuraavassa luvussa Konráð on samojen ihmisten tai heidän lastensa juttusilla. Tulee vaikutelma kahdesta tiestä, toinen 40-luvulta ja toinen 2010-luvulta, jotka lähenevät toisiaan, kunnes risteävät kirjan lopussa, kun kummankin murhan salaisuus paljastuu, kiitos sympaattisen Konráðin. Romaanissa on vahva psykologinen ote ja pohdintaa etsivien syyllisyydentunteista, ja islantilaisella mytologialla ja salatieteillä on oma pieni roolinsa juonikuvioissa.

Olen lukenut Arnaldurin Erlendur-sarjan suomenkielisen aloituksen Räme, josta olen kirjoittanut, että se on harvinaisen hyvä ja koukuttava dekkari. Jatko on kuitenkin jäänyt lukematta ihan siitä syystä, ettei kotikaupungin kirjastossa ole seuraavaa osaa Haudanhiljaista, vaikka sarjan muut kirjan löytyvät. Ilmeisesti se on kadonnut jossain vaiheessa - ehkä naapurikaupungista löytyy. Kaksikko Flóvent ja Thorson jatkavat tutkimuksiaan Varjojen kujien jälkeen uusissa kirjoissa, joista on suomennettu Saksalainen talo ja Petsamo. Minua kiinnostaa erityisesti romaanien sijoittuminen toisen maailmansodan aikaan. Arnaldur on paitsi kirjailija ja toimittaja, myös historiantutkija, joten hänellä on oikea ote Islannin historiaan. Oletan Petsamon liippaavan myös Suomen historiaa.

          Arnaldur Indriðason: Varjojen kujat, 295 s.
          Kustantaja: Blue Moon 2015
          Alkuperäinen: Skuggasund, 2013; suomentaja Seija Holopainen
          Kansi: Tuula Roos/Vastavalo.fi

KIRJA on kirjastosta.
MUUALLA: Hemulin kirjahylly, Kaksi sivullista, Kirja hyllyssä ("hidastempoista etsivätyötä, miellyttäviä hahmoja"), Kirja vieköön, Sinisen linnan kirjasto ja Tuijata

Helmet-haasteessa kirja sopii muun muassa kohtiin 18. Eurooppalainen kirjailija, 27. Pohjoismainen mytologia ja 37. Pienkustantamo.
Maaliskuussa Kuukauden kieli -haasteen kielenä on islanti.