Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Tänään päättyy puoli vuotta kestänyt Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste, jota ovat vetäneet Laura ja Mira ja jossa on luettu naisten kirjoittamia vanhoja ja vähän uudempiakin klassikoiksi tituleerattuja kirjoja.
Minulla on klassikkoja lukematta yksi jos toinenkin ja mielessä haave tehdä lukemattomista luettuja, joten haaste sopi paremmin kuin hyvin. Omaksi tavoitteekseni asetin kuusi kirjaa eli kirja kuukaudessa ja niistä pari kolme naisnobelistin kirjoittamaa.
Jälkimmäisen tavoitteen saavutin, kirjoja kertyi viisi ja niistä neljä naisnobelistin kirjoittamaa. Tosin ehdin lukea jo yhden Minna Canthin novellinkin, mutta koska tänään julkistettiin haasteelle jatkoa, kirjoitan novellista blogiin hieman myöhemmin.
Naisnobelisteja kertyi ensmmäisestä kirjallisuuden Nobel-palkitusta Selma Lagerlöfistä kymmenen vuotta sitten palkinnon saaneeseen Herta Mülleriin. Haastekirjoista kaikkein vaikuttavin oli Toni Morrisonin riipaiseva romaani Minun kansani, minun rakkaani. Luen paljon kotimaista, mutta tällä haastekierroksella kaikki lukemani kirjailijat olivat ulkomaisia.
Tässä vielä lista kirjoista ja linkit blogikirjoituksiini:
Kiitos inspiroivasta haasteesta, Laura ja Mira!
Haaste jatkaa suoraan toiselle, vuodenmittaiselle, kierrokselle. Siihen voi liittyä Mitä luimme kerran -blogin aloituspostauksessa, josta löytyy myös ensimmäisen osan kooste ja sieltä paljon lukuvinkkejä. Olen mukana rennolla otteella, ja katsotaan, kertyykö kirjoja tuplasti, kun aikaakin on kaksin verroin. Uskoakseni tulen lukemaan sekä kotimaisia että ulkomaisia naisklassikkoja. Canthin lisäksi ainakin Eeva Joenpelto ja Saima Harmaja kiinnostavat, ja pari Maila Talvion kirjaa löytyy omasta hyllystä. Ulkomaisista mielessä on L. M. Montgomery sekä Margaret Michell ja Tuulen viemää, jota suunnittelin Klassikkohaasteeseen viime kesänä, mutta aika loppui kesken. Naisnobelistit innostavat edelleen - josko nyt voisi olla vuorossa norjalainen Sigrid Undset ja britti Doris Lessing? Ja Svetlana Aleksijevitš. Mutta voiko näin tuoretta kirjoittajaa edes kutsua klassikoksi, vielä? Hmmm.
Jälkimmäisen tavoitteen saavutin, kirjoja kertyi viisi ja niistä neljä naisnobelistin kirjoittamaa. Tosin ehdin lukea jo yhden Minna Canthin novellinkin, mutta koska tänään julkistettiin haasteelle jatkoa, kirjoitan novellista blogiin hieman myöhemmin.
Naisnobelisteja kertyi ensmmäisestä kirjallisuuden Nobel-palkitusta Selma Lagerlöfistä kymmenen vuotta sitten palkinnon saaneeseen Herta Mülleriin. Haastekirjoista kaikkein vaikuttavin oli Toni Morrisonin riipaiseva romaani Minun kansani, minun rakkaani. Luen paljon kotimaista, mutta tällä haastekierroksella kaikki lukemani kirjailijat olivat ulkomaisia.
Tässä vielä lista kirjoista ja linkit blogikirjoituksiini:
Kiitos inspiroivasta haasteesta, Laura ja Mira!
Haaste jatkaa suoraan toiselle, vuodenmittaiselle, kierrokselle. Siihen voi liittyä Mitä luimme kerran -blogin aloituspostauksessa, josta löytyy myös ensimmäisen osan kooste ja sieltä paljon lukuvinkkejä. Olen mukana rennolla otteella, ja katsotaan, kertyykö kirjoja tuplasti, kun aikaakin on kaksin verroin. Uskoakseni tulen lukemaan sekä kotimaisia että ulkomaisia naisklassikkoja. Canthin lisäksi ainakin Eeva Joenpelto ja Saima Harmaja kiinnostavat, ja pari Maila Talvion kirjaa löytyy omasta hyllystä. Ulkomaisista mielessä on L. M. Montgomery sekä Margaret Michell ja Tuulen viemää, jota suunnittelin Klassikkohaasteeseen viime kesänä, mutta aika loppui kesken. Naisnobelistit innostavat edelleen - josko nyt voisi olla vuorossa norjalainen Sigrid Undset ja britti Doris Lessing? Ja Svetlana Aleksijevitš. Mutta voiko näin tuoretta kirjoittajaa edes kutsua klassikoksi, vielä? Hmmm.
Loistavia kirjoja olet lukenut, ja ihana kuulla että olet mukana seuraavallakin kierroksella. :) Naisnobelistit ovat mahtava painotus, ja Aleksijevitš on kyllä aivan ehdoton tuleva klassikko. Ehkä haasteeseen pitäisikin lisätä oma alakategoriansa, joka ottaa huomioon myös tuoreemman kirjallisuuden! :)
VastaaPoistaNämä naisklassikko-haasteet ovat mukavan joustavia siinäkin, ettei ole tarvetta määritellä tiukalla mitalla klassikkouden rajalinjoja. Kiitos siitä. Tulevaisuuden klassikko onkin mainio alalaji!
PoistaVoi tuo Herta Müller, olen yhden kirjan häneltä lukenut, mutta en vaan sitten millään päässyt sinuiksi sen kanssa. Pelastin kerran kirjaston poistoista Hengityskeinun - jospa saisin sen mukaan haasteen seuraavaan vaiheeseen.
VastaaPoistaTerv. nimimerkki "Haluaisin tykätä Herta Müllerin kirjoista"
Olen Mülleriltä lukenut sekä Matalan maan että Hengityskeinun. Niissä on ihan oma tunnelmansa, joka nousee hänen kansansa, romaniansaksalaisten, kokemukssta natsien ja kommunistien välissä. Matala maa on paikoin tajunnanvirtaa ja siinä on kokeellisia elementtejä.
PoistaListasi on kyllä kiinnostava, sillä en ole lukenut siltä mitään kirjaa! Näin kapea on oma lukeneisuus. Minäkin ostin tätä haastetta varten erään naisnobelistin teoksia, vaikka siis hyllystä löytyisi sekä Mulleriä että Morrisonia. Onneksi haaste jatkuu, ja aloitan ehkä niillä.
VastaaPoistaSehän näissä haasteissa on mainiota, että saa toisten lukemisista vinkkejä. Ja yllykkeen etsiä vähän vanhempaakin luettavaa, kun uutuudet ovat muuten niin paljon esillä blogeissa.
Poista