Sattumoisin luin melkein peräkkäin kaksi kirjaa, joissa kummassakin pääosassa on (koti)opettajatar ja jotka ajallisesti sijoittuvat 1800-luvun puolivälin tienoille, toinen Englantiin ja toinen Suomeen, Helsinkiin ja Hämeeseen. Heinäkuiseen Klassikkohaasteeseen luin Anne Brontën romaanin Agnes kotiopettajatar ja automatkoilla olen kuunnellut Pirjo Tuomisen teosta Opettajatar.
Opettajatar on Rosa Balck, Haminan keisarillisen kadettikoulun opettajan, maisteri Platon Balckin, vanhin tytär. Maisteri on leski ja yksinhuoltaja neljälle jo aikuistuneelle tyttärelle. Maisteri on kovistellut erästä kadettioppilastaan, ja tämä päättää kostaa aiheuttamalla häväistysjutun, joka tahraa Rosan maineen. Koko perheen on jätettävä Hamina ja muutettava Helsinkiin. Aika on 1850-luku.
Helsingissä varattoman isän ja tyttöjen on mietittävä elatustaan nyt, kun isällä ei ole enää opettajan palkkaansa. Hän on kuitenkin opettanut tyttärensä hyvin, ja perhe perustaa kaupunkiin tyttöpensionaatin. Rosasta kehittyy taitava ja pidetty opettaja kouluun. Häväistysjuttu saavuttaa hänet Helsingissäkin, ja kun pensionaatti joudutaan sulkemaan, muut tytöt saavat opettajan paikat muualta, mutta Rosa ei.
Sitten Helsingin taloon tulee vieraisille tuntematon vapaaherra ja tehtailija Helmer Örn Akilan kartanosta Hämeestä. Hän on kuullut liikekumppaneiltaan hyvää Rosan opetustaidoista ja pyytää tältä apua suunnittelussa, sillä hän haluaa perustaa koulun tehdaslaitostensa työntekijöiden lapsille. Rosa matkustaa isänsä ja sisarensa kanssa Akilaan ja tutustuu niin sen leski-isäntään kuin tämän korskeaan äitiinkin sekä keskustelee koulun perustamisesta kartanon järjestämiin tiloihin. Asiat eivät kuitenkaan etene - ovatko juorut häväistysjutusta tulleet Akilan isännän korviin? Hänen, jonka ajatteleminen saa Rosan posket punehtumaan.
Tällaisesta alkuasetelmasta Pirjo Tuominen kutoo Opettajattaren juonen, joka vie Rosa Balckin ja hänen perheenjäsentensä elämää 1850-luvulta 1870-luvulle. Taustalla Suomi kehittyy Venäjän osana, Itämaista sotaa käydään Helsingin edustalla 50-luvulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä maa kärsii nälkävuosien otteessa eivätkä kaikki Rosan läheiset säästy sen seurauksilta. Osa perheenjäsenistä matkustaa Itä-Preussiin ja Italiaan. On vakavia sairauksia, keuhkotautia ja koleraa, mutta niiden vastapainona rakastumisia, kihlajaisia, häitä ja uuden sukupolven syntymisiä.
Tuomisen epookkiromaani on viihdyttävää kuunneltavaa, ja juonenkäänteitä riittää Rosan, hänen sisartensa ja isänsä elämänvaiheissa. Ajankuvana kirja on mainio ja valottaa Suomen alkavaa teollistumista ja kansankoulutusta sekä varsinkin naisen asemaa monesta näkökulmasta. Aviomies saattaa hävittää kaupunkitalon, jonka nainen on saanut vanhemmiltaan myötäjäisiksi, sillä naineella naisella ei ollut oikeutta omaan omaisuuteen. Samoin oli laita naimattoman naisen, hänellä oli oltava huoltajana joku miessukulainen tai esimerkiksi asianajaja, vaikka hän olisi ollut 70-vuotias. Kirjassa asiantila tosin koituu parin naisen eduksi: kun eräs isäntä tekee ikääntyneiden, mutta naimattomien, naisten kanssa velkasopimuksia, niin että nämä joutuvat puille paljaille, sopimukset eivät olekaan laillisia, koska ne on allekirjoittanut toinen naisista ja koska heidän virallinen holhoojansa on kuollut kymmenen vuotta aikaisemmin. Vain leskeksi jäänyt nainen ei tarvinnut miesholhoojaa päättämään asioistaan ja hoitamaan omaisuuttaan.
Aikaisemmin olen lukenut Pirjo Tuomisen rikosromaanin Tuonelan joutsen.
Pirjo Tuominen: Opettajatar, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2019 (painettu kirja 2019)
Lukija: Krista Putkonen-Örn, 14 h 48 min
Kansi: Mika Kettunen
ÄÄNIKIRJAN kuuntelin Storytel-palvelusta.
MUUALLA: Etelä-Saimaa, Rentoakankaali
Helmet-haasteessa kirja käy kohtiin 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, 32. Kirjan nimessä on ammatti, ja 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Kaunis vaate".
Opettajatar on Rosa Balck, Haminan keisarillisen kadettikoulun opettajan, maisteri Platon Balckin, vanhin tytär. Maisteri on leski ja yksinhuoltaja neljälle jo aikuistuneelle tyttärelle. Maisteri on kovistellut erästä kadettioppilastaan, ja tämä päättää kostaa aiheuttamalla häväistysjutun, joka tahraa Rosan maineen. Koko perheen on jätettävä Hamina ja muutettava Helsinkiin. Aika on 1850-luku.
Helsingissä varattoman isän ja tyttöjen on mietittävä elatustaan nyt, kun isällä ei ole enää opettajan palkkaansa. Hän on kuitenkin opettanut tyttärensä hyvin, ja perhe perustaa kaupunkiin tyttöpensionaatin. Rosasta kehittyy taitava ja pidetty opettaja kouluun. Häväistysjuttu saavuttaa hänet Helsingissäkin, ja kun pensionaatti joudutaan sulkemaan, muut tytöt saavat opettajan paikat muualta, mutta Rosa ei.
Sitten Helsingin taloon tulee vieraisille tuntematon vapaaherra ja tehtailija Helmer Örn Akilan kartanosta Hämeestä. Hän on kuullut liikekumppaneiltaan hyvää Rosan opetustaidoista ja pyytää tältä apua suunnittelussa, sillä hän haluaa perustaa koulun tehdaslaitostensa työntekijöiden lapsille. Rosa matkustaa isänsä ja sisarensa kanssa Akilaan ja tutustuu niin sen leski-isäntään kuin tämän korskeaan äitiinkin sekä keskustelee koulun perustamisesta kartanon järjestämiin tiloihin. Asiat eivät kuitenkaan etene - ovatko juorut häväistysjutusta tulleet Akilan isännän korviin? Hänen, jonka ajatteleminen saa Rosan posket punehtumaan.
Tällaisesta alkuasetelmasta Pirjo Tuominen kutoo Opettajattaren juonen, joka vie Rosa Balckin ja hänen perheenjäsentensä elämää 1850-luvulta 1870-luvulle. Taustalla Suomi kehittyy Venäjän osana, Itämaista sotaa käydään Helsingin edustalla 50-luvulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä maa kärsii nälkävuosien otteessa eivätkä kaikki Rosan läheiset säästy sen seurauksilta. Osa perheenjäsenistä matkustaa Itä-Preussiin ja Italiaan. On vakavia sairauksia, keuhkotautia ja koleraa, mutta niiden vastapainona rakastumisia, kihlajaisia, häitä ja uuden sukupolven syntymisiä.
Tuomisen epookkiromaani on viihdyttävää kuunneltavaa, ja juonenkäänteitä riittää Rosan, hänen sisartensa ja isänsä elämänvaiheissa. Ajankuvana kirja on mainio ja valottaa Suomen alkavaa teollistumista ja kansankoulutusta sekä varsinkin naisen asemaa monesta näkökulmasta. Aviomies saattaa hävittää kaupunkitalon, jonka nainen on saanut vanhemmiltaan myötäjäisiksi, sillä naineella naisella ei ollut oikeutta omaan omaisuuteen. Samoin oli laita naimattoman naisen, hänellä oli oltava huoltajana joku miessukulainen tai esimerkiksi asianajaja, vaikka hän olisi ollut 70-vuotias. Kirjassa asiantila tosin koituu parin naisen eduksi: kun eräs isäntä tekee ikääntyneiden, mutta naimattomien, naisten kanssa velkasopimuksia, niin että nämä joutuvat puille paljaille, sopimukset eivät olekaan laillisia, koska ne on allekirjoittanut toinen naisista ja koska heidän virallinen holhoojansa on kuollut kymmenen vuotta aikaisemmin. Vain leskeksi jäänyt nainen ei tarvinnut miesholhoojaa päättämään asioistaan ja hoitamaan omaisuuttaan.
Aikaisemmin olen lukenut Pirjo Tuomisen rikosromaanin Tuonelan joutsen.
Pirjo Tuominen: Opettajatar, äänikirja
Kustantaja: Tammi 2019 (painettu kirja 2019)
Lukija: Krista Putkonen-Örn, 14 h 48 min
Kansi: Mika Kettunen
ÄÄNIKIRJAN kuuntelin Storytel-palvelusta.
MUUALLA: Etelä-Saimaa, Rentoakankaali
Helmet-haasteessa kirja käy kohtiin 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, 32. Kirjan nimessä on ammatti, ja 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Kaunis vaate".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!