Minna Canth: Köyhää kansaa

Minna Canthin Köyhää kansaa on puistattavaa luettavaa, kirjoitti aikoinaan Juhani Aho. Ja niin realistisesti, voisi sanoa inhorealistisesti, Canth kuvaa työläisperheen oloja ja varsinkin äidin huolta, kurjuutta ja murtumista, että tosiaankin alkaa puistattaa. Ei inhosta, vaan myötätunnosta.

Mari Holpainen, työttömän työmiehen väsynyt vaimo, liekuttaa pientä tyttöään kätkyessä. Anni sairastaa eikä Mari saa nukkua öitään. Päivällä on hoidettava kolmea isompaa lasta, lähetettävä heistä vanhin kerjuulle, että perheellä olisi edes kuivia leivänkannikoita suolaveteen kastettavaksi ja suuhun pantavaksi. Nälän heikentämä Mari kävelee anomaan rouvasväen yhdistykseltä käsitöitä ansaitakseen edes vähän. Pahinta ei kuitenkaan ole ainainen nälkä, ryysyiset vaatteet ja väsymys, vaan yön pimeydessä lähestyvät ilkkuvat paholaiset, jotka kiusaavat tekemään kauheita.

Köyhää kansaa julkaistiin joulun alla 1886 eli 130 vuotta sitten. Kirja on terävää ajankuvaa 1800-luvun jälkipuoliskon Suomesta ja sen yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, ja paljon on sen jälkeen muuttunut niin Suomen sosiaaliturvassa kuin psyykkisten sairauksien hoidossa. Minna Canth nostaa esiin monia silloisen yhteiskunnan epäkohtia, enkä voi olla vertaamatta kirjaa nyky-Suomen puheenaiheisiin näin kunnallisvaalien alla, niin samanlaisia asioita yritetään vieläkin ratkaista. Nykytermein sanoitettuna voisi Minnan kirjan kysymykset kuulostaa vaikka tältä: Onko työttömyys ihmisten omaa syytä ja velttoutta vai peräti Jumalan tahto tai ainakin sallimus? Tuleeko yhteiskunnan antaa vastikkeetonta tukea köyhille ja työttömille? Mistä saa apua, kun palkka ei riitä ruokaan ja vuokraan? Estäisikö työtä vailla olevan äidin uupumisen ja sairastumisen, jos lapset olisivat kokopäiväisessä päivähoidossa? Kirjan hyväosaiset Canth kuvaa tylyiksi ja itsekkäiksi kuten vuokraisännän, joka maksamattomasta vuokrasta vie perheeltä sängyn.

Lukemaani kirjaan on sisällytetty Minna Canthin pienoisromaanin Köyhää kansaa lisäksi Juhani Niemen essee Syntyikö "Köyhää kansaa" omaelämäkerrallisista kokemuksista? (s. 5-11) sekä Minna Canthin norjalaisille lukijoille vuonna 1891 kirjoittama ja "Samtiden"-lehdessä julkaistu omaelämäkerta Minna Canth (s. 13-27). Molemmat antavat ymmärtää, että kuvaus Mari Holpaisen mielen murtumisesta pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Minna Canth ei ollut kurjista oloista kuten Holpaisen perhe, mutta hän jäi leskeksi ja seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi 35-vuotiaana ja on kertonut senjälkeisestä vaikeasta ajasta, jolloin masennus oli nujertaa hänet.

Köyhää kansaa on klassikko, joka yhä koskettaa ja puhuttelee. Luin teoksen tänään vietettävän Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi. Päivää on liputettu vasta 10 vuotta eli vuodesta 2007.

     Minna Canth: Köyhää kansaa, 113 s.
     Kustantaja: Sanasato 2006 (1. p. 1886)
     Kansi: Kaisa Lehto-oksa, kansikuvassa
         Eero Nelimarkka: Talonpoikaisväkeä

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: Orfeuksen kääntöpiiri, P.S. Rakastan kirjoja, Yöpöydän kirjat

HAASTEET: Minna Canthin päivän lukuhaaste, josta olen poiminut yllä olevan kuvan; Helmet-lukuhaaste 2017 (47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit, sillä se on suomalainen klassikkokirja ja kertoo ajasta, jota en ole elänyt) ja 100 suomalaista kirjaa (no 19).