Ulla-Lena Lundbergin Jää onnistui yllättämään minut. Osasin odottaa lukuelämystä, sen verran monet ovat kirjaa hehkuttaneet, mutta en silti ajatellut, että loppuun päästyäni koko kirjan ihmiset ja tapahtumat jäisivät elämään niin voimaakkaasti mielessäni.
Jään tarina alkaa rauhallisesti ja viipyillen. Ahvenanmaalaisten Luotojen uusi pappi, Petter Kummel, saapuu keväällä vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan kanssa. Petter rakastuu Luotoihin ja seurakuntaansa ensi silmäyksellä, ja kaikkien iloksi ja onneksi tunne on molemminpuolinen. Myös Petterin perhe viihtyy Kirkkosaarella, sillä he ovat onnellisia saadessaan elää valovoimaisen Petterin kanssa.
Kummelin perheen ja heitä rakastavien seurakuntalaisten elämää seurataan muutaman vuoden ajan. Perhe saa Luodoilta monenmoisia ystäviä, Petter opiskelee pastoraalitutkintoaan varten voidakseen hakea vakinaista kirkkoherran virkaa rakkaasta seurakunnastaan, Mona on omassa elementissään hoidellessaan lehmiään ja viljelyksiään eikä kaipaa ollenkaan kansakoulunopettajan työhönsä. Kaikki on onnellista ja mallillaan.
Ja sitten lukija hätkähtää ja pidättää henkeään. ---
Pidin kovasti Lundbergin kauniista ja vivahteikkaasta kielestä, jolla hän kuvasi ahvenanmaalaisten Luotojen luonnon karuutta ja voimaa. Meri ja tuuli, ja jää, saivat ison osan niin saarelaisten elämässä kuin kirjassakin.
Pidin myös taitavasta henkilökuvauksesta ja siitä, miten kirjailija kuvasi ihmisten välisiä suhteita. Erityisen tarkkaan hän piirsi lukijalle Petterin ja Monan, heidän erilaiset luonteensa ja avioliittonsa, mutta myös muutamalla viivalla sen, millainen suhde heillä kummallakin oli lapsuudenkotiinsa ja vanhempiinsa. Monen Luodoilla asuvan elämään mahtui rujoutta ja rumuuttakin, mutta nekin kirjailija kuvasi kauniisti ja hienotunteisesti, juuri niinkuin Luodoilla asuvat uskaltautuivat niistä asioista kertomaan luotetuilleen, toivoen, että nämä ymmärtäisivät vähistä sanoista.
Aina kirjan kannen nähdessäni olen ihmetellyt sen salkkua. Enää en ihmettele.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Osallistun tällä Oi maamme Suomi ja Avioliittojuonia-haasteisiin.
Lundberg: Ulla-Lena, 365 s.
Kustantaja: Teos & Schildts & Söderströms 2012
Alkuperäinen: Is
Käännös: Leena Vallisaari (suomennettu käsikirjoituksesta)
Kansi: Helena Kajander
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!