Kirjan ensimmäisessä osassa Annan kertomus alkaa hänen erostaan isästä ja kuvaa hänen asettumistaan kasvatuskotiin. Sen pojista tulee hänelle läheisempiä, mutta vanhemmat jäävät vieraiksi. Anna viettää lähes kaiken aikansa yksin, omassa huoneessaan, ja kun tuntuu oikein vaikealta, hän hiihtää. Kouluun hän ei mene. Elämään kuuluu myös paikkakunnan helluntaiseurakunta, jossa perhe käy ja jossa Anna joutuu erikoisen julkiseen rooliin, kun hänen päätetään osaavan puhua kielillä.
Toisessa osassa Anna joutuu romahduksen jälkeen sairaalaan, ja kirjan loppuosa kuvaa hänen päiviään ja öitään, hänen mielenmaisemaansa ja elämän harmaata soljumista. Kieli on sujuvaa ja kaunista, hyvin tiivistä ja merkityksiä täynnä.
Linda Boström Knausgårdin - kyllä, SEN Knausgårdin vaimon! - ensimmäinen romaani on taitava kuvaus erikoisen lapsen sisäisestä maailmasta. Näin yhdellä lukemisella en voi sanoa päässeeni siihen syvällisesti sisälle tai ymmärtäneeni kaikkea, mutta se on varmaan enemmän ansio kuin vika tälle kirjalle: se antaa sanat sille, mille sanoja ei tahdo löytyä, ja kuvaa herkästi mielen järkkymistä.
Niin kirjan alku kuin loppukin jäivät askarruttamaan ja jättivät lukijan omille tulkinnoille ja ajatuksille tilaa. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi surullinen olo, vaikka paljon siinä puhuttiin valosta ja sen kautta, kerran, toivosta.
KIRJAN lainasin kirjastosta. Sitä on luettu monissa blogeissa: Assyriologin lifestyle-blogi vertaa Annaa antiikin Kreikan Athene-jumalattareen, Kulttuuri kukoistaa -blogissa intensiivinen tunnelma jäi päällimmäisenä mieleen, ja P. S. Rakastan kirjoja -blogissa kirja oli positiivinen yllätys. Sieltä löytyy linkkejä myös muihin arvioihin.
Linda Boström Knausgård:: Helioskatastrofi, 138 s.
Kustantaja: Like 2013
Alkuteos: Helioskatastrofen, 2013. Suomentaja. Petri Stenman
Kannen kuva: Benjamin Goss
Kustantaja: Like 2013
Alkuteos: Helioskatastrofen, 2013. Suomentaja. Petri Stenman
Kannen kuva: Benjamin Goss
Helioskatastrofi on niin monikerroksinen, harva sitä kykenee täydellisesti ymmärtämään. En minäkään väitä, vaikka tuo Athena-teema avautui parhaiten. En tiedä onko kirjailija itse valottanut päämääriään missään, niistä olisi mielenkiintoista kuulla.
VastaaPoistaTämän kirjan viehätys taitaa piillä juuri tuossa monikerroksisuudessa ja tulkintojen rikkaudessa! Oli kyllä hieno tuo Athena-teemasta bloggauksesi, luin sen siinä vaiheessa, kun olin kirjoittanut pääosan omasta arviostani. Avasi minullekin Helioskatastrofia uudesta vinkkelistä.
VastaaPoistaHelioskatastrofi on tosiaan tiivis pieni kirja, joka ei avaudu yhdellä lukemalla. Aion ehdottomasti lukea sen vielä joskus uudelleen.
VastaaPoistaSamaa olen minäkin ajatellut, että jossain vaiheessa luen sen uudelleen. Blogeistakin huomaa, että kirjasta on avautunut eri asioita eri ihmisille, niin kirja varmasti kestää monta lukukertaa.
VastaaPoistaTämä alkoi nyt kovastikin kiinnostaa... Niin selkeästi ja hyvin kirjasta kerroit. Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaKiitos, Kaisa Reetta! Mielenkiintoinen, lapsen ja sairauden maailmasta sisältä päin kirjoitettu, oivaltava kirja.
VastaaPoistaTämä oli kyllä vahva esikoisteos Linda Boström Knausgårdilta.
VastaaPoistaTosi vahva ja taitava esikoinen. En ole huomannut, onko hän kirjoittanut sen jälkeen muuta - tai sellaista, mikä olisi suomennettu.
Poista