Aili Konttisen kirjassa Inkeri oli lähetetty sotalapsena Ruotsiin. Perhe oli joutunut lähtemään sotaa pakoon evakkoon, isä taisteli rintamalla ja nuorimmainen sai turvapaikan naapurimaasta parivuotiaana. Vuodet kuluivat, ja Ingerin, sillä niin hänen nimensä kuului Ruotsin puolella, äitinä ja isänä olivat rakkaat mamma ja pappa. Koti oli hienossa Nygårdin kartanossa, jossa oli runsaasti palvelijoita ja alustalaisia ja elämä hienoa ja ylellistä.
Ingerin ollessa kuusivuotias hänen oikeat vanhempansa Suomessa pyysivät tytön takaisin, sillä suomalaisen äidin ikävää ei helpottanut enää mikään. Inger joutui jättämään mamman ja papan ja matkustamaan lentokoneella maahan, jonka kielen hän oli unohtanut kokonaan.
Inkeri palasi Ruotsista ilmestyi ensimmäisen kerran 1947, heti sotien jälkeen, joten aiheeltaan se oli siihen aikaan varsin ajankohtainen monille suomalaisille perheille. Kirja kertoo tunteikkaasti ja koskettavasti Inkerin paluusta suomalaiseen maalaiskylään kotiin, jossa isommat sisarukset riitelevät ja vanhemmat häärivät maatalon töissä aamusta iltaan. Yhteistä kieltä ei ole, ja Inkerillä on lohduton ikävä mamman ja papan luo ja samalla varmuus siitä, että mamma tulee hakemaan hänet takaisin Ruotsiin. Mamma tuleekin, mutta vasta seuraavana kesänä, lähes vuoden kuluttua, ja siihen mennessä Inkeri on oppinut puhumaan suomea, tappelemaan veljensä kanssa, auttamaan äitiään maatalon töissä. Ja on syntynyt Töpö-varsa, jonka isä antaa hänelle nimikoksi päivänä, jolloin Inkeri alkoi puhua suomea.
Inkeri palasi Ruotsista kirjoitettiin lastenromaaniksi. En osaa sanoa, miten se istuisi nykylasten lukutuokioihin, mutta minulle se oli herkkä ja avartava kuvaus sotalapseudesta niin lapsen kuin kummankin perheen kannalta. Kirja oli sujuva luettava, vaikka kielestä aistikin, että se on kirjoitettu jo - niin, melkein 70 vuotta sitten.
KIRJAN lainasin kirjaston varastosta. Haasteosallistus: Ihminen sodassa -lukuhaaste.
Aili Konttinen: Inkeri palasi Ruotsista, 185 s.
Kustantaja: WSOY 1964, 3. painos (1. painos 1947).
Kustantaja: WSOY 1964, 3. painos (1. painos 1947).
Kansi: Maija Karma
Olipa mukava lukea tämä postaus, sillä olen lukenut tämän kirjan joskus pienenä koululaisena noin 40 vuotta sitten. Äitini suositteli tätä kirjaa mulle tuolloin, kuten aika monia muitakin kirjoja, joita oli itse lapsuudessaan lukenut.
VastaaPoistaItse asiassa en muista kirjasta mitään muuta kuin kirjan nimen ja tekijän ja sen, että pidin kirjasta todella paljon. Pitää kyllä etsiä kirja jostakin (onkohan tätä edes kirjastomme varastosta) ja selvittää, mitä aikuislukijana kirjasta saan irti.
Minusta tämä kyllä sopii aikuislukijallekin, varsinkin kun kirjoitus- ja tapahtumisen ajasta on näin pitkä aika. Antoi koskettavasti lapsen näkökulmaa sotalapseuteen. Minulle tämä oli uusi tuttavuus enkä siis tiennyt, mitä odottaa. Toivottavasti löydät kirjan.
VastaaPoistaVoi! Tämä on minulle hyvin tärkeä lapsuuden kirja! Se on äitini lapsuuden suosikki ja tätä sekä kirjan kahta jatko-osaa luettiin paljon kun olin pieni. Eli kyllä tämä kirja upposi ainakin 90-luvun lapsen makuun. :)
VastaaPoistaHienoa kuulla, että tämä on kulunut lasten lukukirjana monien vuosikymmenten ajan. Itse en koskaan tormännyt tähän enkä sen jatkoihin omassa lapsuudessani, itse asiassa en ennen tätä talvea/kevättä, mutta nyt tykkäsin kyllä kovasti.
VastaaPoistaInkeri palasi ruotsista on siitä erikoinen kirja, että se ei ole puhdas lastenkirja, näin minä sen äsken luettuani koin.
VastaaPoistaKiva, kun luit tämän kirjan. Minua se viehätti kovasti, ja olen samaa mieltä, ettei se oikeastaan tuntunut lastenkirjalta. Mitehköhän on ollut kirjoittamisaikaan, jolloin ainakin kouluikäiset varmaan tiesivät, että lapsia oli lähtenyt sotalapsiksi ja tullut takaisinkin?
Poista