Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (Klassikkohaaste 2)

Tarvittiin Blogistanian Klassikkohaaste, jotta sain tartutuksi Mika Waltarin muhkeaan romaaniin Sinuhe egyptiläinen, jonka ensipainos ilmestyi vuonna 1945. Lukemani kirja on 67. painos ja siinä on 788 sivua.

Waltarin suurromaanin koko nimi on Sinuhe egyptiläinen : Viisitoista kirjaa lääkäri Sinuhen elämästä n. 1390 - 1335 e.Kr. Vanhuutensa päivinä kirjan päähenkilö Sinuhe joutui vetäytymään olosuhteiden pakosta yksinäisyyteen ja kirjoitti silloin elämäntarinansa viideksitoista kirjaksi. Kirjoittamisensa tarkoituksen hän itse sanoittaa:

"Tämän kaiken olen kirjoittanut minä, Sinuhe, egyptiläinen, itseni tähden. En jumalien tähden enkä ihmisten tähden enkä säilyttääkseni nimeni ikuisesti, vaan vain köyhän, murheellisen itseni tähden ja sydämeni tähden, joka on saanut mittansa täytenä."

Sinuhe egyptiläinen on vaikuttava kirja. Jo esineenä kirja on muhkea, paksu ja painava. Sisältö vetää vertoja ulkoasulle. Kirjaa voisi pitää Sinuhen muistelmina matkoistaan eri maissa ja kanssakäymisistään Egyptin ja muiden maiden hallitsijoiden kanssa, mutta se on enemmän. Kirja on Sinuhen kehityskertomus, pojan, joka tuli kasvattivanhemmilleen Niiliä pitkin kaislaveneessä ja joka usein ihmetteli omaa syntyperäänsä. Elämänsä keskipäivässä Sinuhe saa melko hyvän aavistuksen siitä, ketä hänen oikeat isänsä ja äitinsä saattoivat olla. Sisäisesti Sinuhe on yksinäinen koko elämän ajan. Keitä hän rakastaa ja keihin hän kiintyy, niiden kohtalona on kuolla ennenaikaisesti ja väkivaltaisesti. Tai ehkei aivan kaikkien, sillä kyllä Sinuhe on kiintynyt ostamaansa orjaan, joka seuraa häntä kaikilla matkoilla.

Sinuhen elämä ja menetykset saavat hänet menettämään uskonsa jumaliin ja uskonsa ihmisten hyvyyteen. Hän pohtii eettisiä kysymyksiä: onko oikein tehdä rikos, jos siitä koituu yhteisölle myönteisiä seurauksia, vaikka itse teko onkin väärin. Yksilön elämänkulun ja ajattelun taustana on maailman tilanne ja taistelu maailman valtiudesta. Sinuhen matkat ulottuivat Egyptistä Syyriaan, Babyloniaan ja heettiläisten maahan eli alueille, josita ei voi olla kuulematta uutislähetyksissä päivittäin, kun siellä raportoidaan taahtumista Syyriassa, Irakissa ja Turkissa. Romaanista tulikin yllättäen ajankohtainen, kun samoja kansoja luonnehdittiin niin kirjassa kuin uutislähetyksissä, ja siinä kun toinen kirjoitti sotataidosta ja sodan julmuuksista, toinen kuvasi terroristi-iskuja. "Niin on ollut ja niin on oleva", sanoisi Sinuhe. 

Mika Waltarin romaanin taiturimaisuus teki minuun suuren vaikutuksen, ja kirja oli ehdottomasti lukuelämys, vaikka sitä ei ollut kevyt eikä helppo lukea. Sinuhen maailmankuva muotoutui pessimistiseksi, mutta kirjassa oli paljon huumoriakin sanailuissa ystävien ja varsinkin orjan kanssa. Vaikuttavinta oli se maailma, jonka Waltari loi sanoillaan. Ei ihme, että kirja on käännetty yli 40 kielelle ja että siitä tuli aikoinaan kansainvälinen menestysteos.

Kiitos Klassikkohaasteen, olen vihdoin lukenut Sinuhe egyptiläisen!

Osallistun kirjalla jatkuvan Klassikkohaasteen toiseen osaan, jota emännöi Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi. Linkistä pääsee haasteen koontipostauksiin.

Haasteen 1. osaan luin Juhani Ahon Papin rouvan.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, 788 s.
Kustantaja: WSOY, 67. painos. (1. p. 1945)
Kansi: Björn Landström