Harri Tuomela yllättää kirjassaan Eräänä syksynä, joka julkaistiin muutama kuukausi sitten. En tiedä, mitä olisin kirjalta odottanut, jos en olisi lukenut takakannen esittelyä, mutta kun siellä mainittiin sana "rikos", mielessäni ryhdyin lukemaan rikosromaania.
Eräänä syksynä rakentaakin melkoisen jännittävän tunnelman heti alkuun. Tässä vaiheessa tuntemattomaksi jäävä henkilö seisoo hyytävän joen rannalla, katsoo suvantoa ja ottaa askeleita veteen vaipuakseen kylmän suvannon pohjalle vedenpainon alle, kun hän kuulee jonkun olevan takanaan. Koko kirjan ajan pidin mielessä tuota näkymää, odotin sen selviämistä, kuka suvannon rannalla seisoi ja mitä oikein tapahtui.
Kirja etenee kuitenkin hitaasti, siinä ei tapahdu paljon tai oikeastaan mitään. Pohjoissuomalainen kyläpahanen, jolla on rikosta enteilevä nimi Murhakorpi, elää rauhallista 70-luvun arkeaan. Meeri, nuori leski, asuu mummon mökissä ja hoitaa lehmää ja vasikkaa, lämmittää taloaan miesvainajan pilkkomilla klapeilla, auttelee päätalossa asuvaa leskianoppia. Välillä käy kirkolla tai Raahessa. Lähimökissä asuu Heino, Meerin miehen vanhempi veli, jonka rakastettu on vähän aikaisemmin jättänyt. Nuorempi veli asuu Isomäen talossa äitinsä kanssa, on sokea ja saa sairaskohtauksia. Häntä pidetään mielenvikaisena, sillä hän aavistaa ja tietää asioita, mutta puhuu ajatuksensa sen verran mystisesti, että ihmiset ajattelevat hänellä olevan päässä vikaa. Isä oli kuulemma ollut samanlainen. Tärkeä on myös Isotalon renki Niilo, jonka kanssa Meeri mielellään juttelee.
Vaikka toimintaa ja tapahtumista on vähän, henkilöiden keskusteluista selviää niin Meerin avioliiton asiat kuin edesmenneen apen, Iisakin, omalaatuisuus. Anoppi Laina on tomera ja kiroileva täti, jolle Isomäki on ylpeyden aihe ja kaikki kaikessa. Vanhinta poikaansa Heinoa hän ei ollut hyväksynyt talon seuraavaksi isännäksi, vaan siihen hän oli kaavaillut keskimmäistä poikaansa, Einoa, Meerin kuollutta miestä. Toisin kävi.
Syksystä kirjailija rakentaa pahaenteisen tunnelman, täynnä aavistuksia ja enteitä. Välillä mietin, onko tässä kirjassa juonta lainkaan. Kirja kuitenkin eteni sujuvasti, ihmisten välisten suhteiden kehittyminen jäi kiinnostamaan. Kirjan lopussa Harri Tuomela yllättää. Ei, ei tämä ole rikosromaani, kai. Siinä kuitenkin selviää rikos, jota kukaan ei tiennyt tapahtuneen ja joka melkein jäi kätköön. Sekin selviää, kuka suvannon rannalla seisoi ja kuka hänen taakseen tuli.
Kaikesta kirjan eleettömyydestä huolimatta siitä jää vahva jälkimaku, kun kirjan aikana syntyneet aavistukset ja odotukset saavat yllättävän päätöksensä. Henkilökuvaus jää ohuenlaiseksi, mutta Harri Tuomela osaa rakentaa kokonaisuuden, jossa kirjan loppu piirtää kaaren suvannon rannalta epilogiin ja jossa lukijan aavistukset saavat selityksensä. Tuomela ei kuitenkaan selitä kaikkea puhki, vaan lukijalle jää tilaa omalle tulkinnalle.
Kiintoisa kirja. Harri Tuomela on tätä ennen kirjoittanut mm. kaksi Helsinkiin sijoittuvaa dekkaria. Eräänä syksynä tapahtuu maaseudulla Pohjois-Pohjanmaalla, josta kirjailija on kotoisin.
Harri Tuomela: Eräänä syksynä, 192 s.
Kustantaja: Nordbooks 2015
KIRJAN lainasin kirjastosta.
HAASTE: Talven lukuhaaste 15.10.2015-29.2.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!