Eilen olleen ystävänpäivän kunniaksi vastaan haasteeseen,joka voisi olla vaikka kirjaystävistä. Kiitos mukavasta Viiden kirjan haasteesta sekä Jokken kirjanurkalle että Kaisa Reetta T:lle. Tässä ovat omat viisi kirjaani:
1. Kirja, jota luen parhaillaan
Minulla on parhaillaan kesken Eowyn Iveyn kirja Lumilapsi, jonka tarina sijoittuu 1920-luvun Alaskan ankaraan talveen. Lumilapsi on saanut aineksia vanhasta venäläisestä sadusta Lumityttö, johon ihastuin vuosia sitten. Iveyn tarinassa on samaa sadunomaisuutta, mutta se sisältää myös kuvauksia Alaskan luonnosta ja uudisasukkaiden kovasta elämästä. Automatkoilla taas olen viimeksi kuunnellut Leena Lehtolaisen dekkareita, nyt on meneillään Ensimmäinen murhani.
2. Kirja, josta pidin lapsena
Lapsena tykästyin Anni Swanin kirjoihin. Iris rukka tulee ensimmäisenä mieleen, se oli tunteellinen, ah niin surullinen ja ah niin ihana tarina, joka päättyi hyvin. Pidin myös Johanna Spyrin Pikku Heidistä.
3. Kirja, joka jäi kesken
Olen aloittanut J. R. Tolkienin fantasiaromaania Taru sormusten herrasta pari kertaa englannin kielellä, se kun löytyy omasta hyllystä. Olisikohan teoksella - tai minulla - parempi onni, jos koittaisin suomeksi?
4. Kirja, joka teki vaikutuksen
Koulussa luetettu Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani lumosi minut ja se viimeistään houkutteli lapsuuden jälkeenkin tarinoiden maailmaan. Viime vuosina yksi vaikuttavimmista kirjoista on ollut Aki Ollikaisen esikoinen Nälkävuosi. Sen lukeminen osui ajankohtaan, jolloin sukuharrastuksessani löysin perheen, jossa äiti kuoli, isä katosi ja orvot lapset joutuivat ruotuvaivaisiksi nälkävuonna, ja siksi eläydyin kirjan maailmaan voimakkaasti sukutapahtumien kautta.
5. Kirja, johon palaan uudestaan
En ole kovin ahkera lukemaan kirjoja uudelleen, mutta Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut useaan kertaan ennen blogiaikaa. Muita vanhoja tuttuja ovat Anna-sarja, jonka aloitusosan Anne of Green Gables toin blogiin; osa Muumi-kirjoista, muun muassa Taikatalvi; osa Tiina-kirjoista, joita olen lukenut järjestyksessään blogissani, sekä ennen lukemiani että lukemattomia. Mutta kaikkein useimmin olen palannut Antoine de Saint-Exupéryn viehättävään ja viisaaseen kirjaan Pikku prinssi, jonka lukukertojen määrää en osaa sanoa.
Haastan mukaan seuraavat bloggarit kertomaan omista luetuista kirjoistaan, mutta vain mikäli innostutte ja aikaa piisaa. Jos ei innosta, jättäkää huoletta huomiotta. ;-)
Lukimo Lumo
Kieltenopettajan kotiblogi
Assyriologin lifestyle-blogi
Tahaton lueskelija
Kuvituskuvaksi löysin yllä olevan, joka sattui tänään olemaan Wikimedia Commonsin päivän kuvana: José Ferraz de Almeida Júniorin (1850-1899) maalaus "Lukemassa" (1892)
Kutkuttavan kiinnostava postaus ja haaste. Kiitos että pääsin haastettavien joukkoon :) Olen kotona flunssaisena, joten periaatteessa olisi aikaa vastata, mutta tuntuu että juttu alkaisi paisua kuin pullataikina. Minulla on melkein joka kohtaan niin valtavasti vaihtoehtoja että millä rajata ne, hah hah :D
VastaaPoistaTuo Alaska-juttu kuulostaa jännittävältä. Anni Swanit minäkin luin lapsena moneen kertaan, ja vielä aikuisenakin, kunnes myin sarjan kirpparilla. Tiinoista pidin myös. Lainasin niitä sekä kirjastosta että kaveriltani Tiinalta :)
Toivottavasti paranet pian flunssasta, sitä on ollut paljon liikkeellä. Minäkin olisin voinut valita lisää vaihtoehtoja, vaikea nimetä yhtä tai kahta kirjaa, joista piti lapsena tai jotka tekivät vaikutuksen.
PoistaMukava postaus ja paljon tuttuja kirjoja. Taikatalvi on hieno teos ja Janssonin kirjan kuvia on myös hauska katsella aina uudestaan, varsinkin Taikatalvessa on hienoja kuvia. Tiina-projektisi on hyvä :)
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kiitos vielä haasteesta. Tiina-projekti jatkuu taas keväämmällä. Vielä menee muutaman vuoden suvipuoli, mutta en oikein malta lukea niitä kaikkia putkeen.
PoistaOllikaisen nälkävuosi kirjaa aloin kerran lukea, siinä oli mielestäni kiva kansi ja siitä puhuttiin, mutta en voinut lukea sitä loppuun, kun todellisuus iski mielikuvan rikki liian voimallisesti.
VastaaPoistaMinäkin pidin Nälkävuoden kannesta, kovasti. Sisältö oli paikoin raastava, rumakin, mutta kieli tavattoman kaunista. Ja minulle siitä tuli elämää suurempi lukukokemus nimenomaan, kun eläydyin esisukulaisteni vaiheisiin niin voimakkaasti. Sitä kai kirjallisuus parhaimmillaan antaa, eläytymistä ja elämyksen.
PoistaKiitos haasteesta Paula, yritän vastata, vaikka tällä hetkellä onkin töiden ja elämän kanssa hieman ruuhkaa :).
VastaaPoistaYmmärrän, että Tolkienin Taru jäi kesken: en minäkään päässyt alkua pidemmälle, se oli joskus teini-iässä kun sitä kokeilin enkä ole sen jälkeen muutenkaan harrastanut fantasiaa lainkaan. Paitsi: kahden poikani kanssa, etenkin silloin kun luimme vielä kirjoja yhdessä ääneen, olen osaan joutunut "pakolla" tutustumaan. Se tehnyt hyvää yleissivistykselle, mutta en silti pidä genrestä.
Kotiopettajattaren romaani puolestaan -- myös minuun teki vaikutuksen joskus teini-iän kynnyksellä. Sen jälkeen olen lukenut sitä englanniksi. Oletko muuten lukenut Setterfieldin Kolmastoista kertomus? Se on täynnä Jane Eyreä, tarinana kitsinen, mutta viihdyttävä.
Kiva, jos vastaat, mutta ei mitään paineita.
PoistaMinäkään en ole oikein osannut asettua fantasiaan, jos Narniaa ja Muumeja ei oteta lukuun. Setterfield on aivan uusi nimi, piti ihan googlata, ja huomasin, että sitä on luettu blogeissa, mutta enimmäkseen aikana, kun en ollut vielä löytänyt kirjablogeja. Kiitos vinkistä.
Kiva postaus :)
VastaaPoistaLumilapsi oli ilmestymisvuonna minusta sen vuoden paras käännöskirja, oikea aikuisten satu. Ihana.
Muumikirjoja tulee luettua aina silloin tällöin uudestaan.
Tiinat ja Heidit ja Anni Swanin kirjat tuli luettua lapsena. Minulla on yksi harvinainen 1920-luvulla painettu Anni Swanin satukirja, mutta suvun lapset ovat piirtäneet siihen, valitettavasti.
Olen Lumilapsen puolivälissä, tyttö on juuri kadonnut. Se on ihana, satua ja samalla (ilmeisesti) aika realistista historiaa Alaskan uudisasukkaista.
PoistaTuo 20-luvun kirja on aarre, piirroksineenkin. Itse taisin lainata Swanini koulun kirjastosta.
Kyllä kiitos, vastaan haasteeseesi!
VastaaPoistaMainitsemistasi kirjoista olen lukenut ainoastaan Taikatalven. Iris-rukasta tehty elokuva, Pikku suorasuu, tuli taas hiljattain tv:stä, siitä jäi mieleen se "Sanoi Siirakki!" ja Plevnan taisteluun liittyvät muistelot. Pikku-Heidi on myös tv:stä tuttu saksalainen sarja.
Kiva juttu, pidän silmät auki haastevastaukselle.
PoistaMinäkin olen nähnyt Iris-rukan elokuvana, useamman kerran, ja se taitaa olla syy, miksi se tulee ensimmäisenä mieleen, kun Anni Swanin kirjoja ajattelen.