Minna Rytisalo: Lempi

Minna Rytisalon esikoisromaania Lempi luettiin ja hehkutettiin kirjablogeissa viime vuonna. Ja ihan aiheesta! Kirja on lumoava, yksi parhaista lukemistani pitkään aikaan.

Mikä Lempissä sitten lumoaa? Tekisi mieleni sanoa: ihan kaikki. Kirjan vähitellen paljastuva tarina on tavattoman koskettava, mutta erityisen hienoksi sen tekee se tapa, millä kirjailija tarinan kertoo. Lempi ei itse ole äänessä, mutta hän on kiistatta romaanin päähenkilö, joka tulee eläväksi hänen lähellään olleitten ajatuksista ja muistoista.

Rakastunut nuori aviomies, Viljami, palaa sodasta murtuneena kotiin. Lempi ei ole enää siellä, on vain lapset ja heitä hoitanut piika, Elli, joka oli otettu taloon Lempin avuksi. Mies näkee vaimonsa rakkauden silmin, Elli taas ihan muin tuntein, vaikka Lempi oli ottanut hänet ystäväkseen. Lempistä piirtyy heidän kauttaan kaksi hyvin erilaista henkilökuvaa. Kolmannen kuvan, ehkä kaikkein realistisimman ja aidoimman, antaa Lempin kaksossisko, Sisko, joka Lapin sodan aikaan valitsi toisin ja lähti saksalaisen sotilaan ja rakkauden matkaan.

Pidin tavattomasti siitä, miten kokonaisuus muodostui osista, miten katse tarkentui yhteen tapahtumien puoleen kerrallaan, miten pienet välähdykset antoivat aavistuksen jostain, ja tuo aavistus varmentui myöhemmin. Taitavaa. Lempin tarinaan punoutui Viljamin kertomus, Ellin ja Siskon kertomukset sekä rovaniemeläisen kauppiaan kaksostyttöjen yhteinen lapsuus ja nuoruus. Se, millaiseksi koko kuva muodostui, värähdytti ja paikoin kauhistuttikin. Kirjassa on kuitenkin paljon kauneutta ja rakkautta.

Minna Rytisalo kirjoittaa kauniisti, pohjoisen murre ja sanat soljuvat paikoin tekstissä. Puhutaan esineistä, joista en tiedä, mitä ne ovat, mutta se ei häiritse, kun kirja vie. Herkimmillään kieli on Lapin luonnon ja ihmisten mielenliikkeiden kuvauksissa.

Pisteenä i:n päällä kirjan kansikin on kaunis, siinä on jotain samaa kuin sisällössä. Kokonaisuus on viimeistelty, neljä valokuvaa on painettu kiiltopaperille, ja ne tuntuvat kosketukseen sileiltä ja viileiltä, kun taas vihreä tausta on huokoista paperia ja tuntuu käteen hivenen pehmeältä ja lämpimältä.

Minna Rytisalon Lempi on ihana romaani. Se on myös yksi vuoden 2017 Runeberg-palkintoehdokkaista.

      Minna Rytisalo: Lempi, 234 s
       Kustantaja: Gummerus 2016
       Kannen suunnittelu: Jenni Noponen


KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos).

MUUALLA kirjasta ovat kirjoittaneet Suketus, Sari R. ja Elina, jolta löytyy lisää linkkejä.

HAASTEET: Helmet 2017 (6. Kirjassa on monta kertojaa). 100 suomalaista kirjaa (no 4), Aistittavat kirjat (tuntoaisti - kannen erilaisten pintojen takia)