"Oikeastaan minusta on aina mukava muuttaa, koska muutto on hyvä tilaisuus vähentää tavaramäärää ja hylätä esineitä. Silloin muistista voi tulla oikeasti valikoiva ja sen sopukoihin jää vain sellaisia kuvia, jotka pysyvät valoisina suljettujenkin silmien takana. Muistelen mieluummin kaikenlaisia sisäisiä kutinoita, huumaavia tuntemuksia, liikutuksen hetkiä, epäröintejä, häilyväisyyttä, hairahduksia. Ne ovat minulle mieluisampia, koska voin muunnella niitä mielentilani mukaan, kun taas esineet ovat joustamattomia, jäykkiä, tilaa vieviä."Kanadanvietnamilaisen Kim Thúyn kirjoittama Ru on viehättävä ja koskettava pienoisromaani. Kirjailija syntyi vuonna 1968 Saigonissa Vietnamissa, pakeni 10-vuotiaana perheensä kanssa merelle, päätyi ensin pakolaisleirille Malesiaan ja sieltä venepakolaisena Montrealiin Kanadaan. Aikuisena hän palasi työn takia kolmeksi vuodeksi Vietnamiin Hanoihin.
Kirjailija on kirjoittanut kirjansa ranskaksi, mutta kirjan nimessä hän liittää kaksi kieltään toisiinsa:
"Ranskan kielessä sana "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan. Vietnamin kielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua, tuudittamista."Kim Thúyn omaelämäkerrallinen romaani virtaa vauraasta lapsuudesta ja Saigonin palatsikodista Kanadaan saapumisen ensimmäiseen päivään ja lentokoneen ikkunasta nähtyihin häikäisevän valkoisiin lumipenkkoihin. Virta keinuttaa läpi Vietnamin sodan äänien ja paon yhdessä kahdensadan muun pakolaisen kanssa, vie läpi kouluvuosien Montrealissa, aikuisen naisen elämään ja omiin lapsiin, ja viimein takaisin muuttuneeseen Vietnamiin. Tarina aaltoilee edestakaisin entisen - tai monen entisen - ja nykyisen välissä, eri aikatasot vaihtelevat luontevasti, samalla tavoin kuin ajatus virtaa muistosta, tapahtumasta ja ajasta toiseen.
Kim Thúy koostaa elämäntarinansa pienistä paloista. Kirjassa ei ole otsikollisia lukuja, mutta jokainen elämäntarinan palanen on oma lukunsa, joka alkaa uudelta sivulta, vaikka pala olisi vain muutaman rivin tai pisimmillään pari sivua. Tämä tekee kirjan taitosta ilmavaa ja väljää. Kokonaisuudesta muodostuu mosaiikkimainen, samalla kertaa täyteläinen ja aukkoinen.
Kirjailijan kerronta on eri ajoissa viipyilevää, paikoin ajatus ja muistelu vain pyyhkäisee tapahtumia unenomaisesti, välillä tarkentaa yksityiskohtiin. Kieleltään romaani on kauniin runollista, vaikka onnistuu pysäyttämään katseen moniin rujoihinkin asioihin. Koskettavimmillaan Kim Thúy on kuvatessaan pakenemisen ja muuttamisen, uudessa maassa alkamisen ja kahteen kulttuuriin kuulumisen tematiikkaa. Perhe on tärkeä, omat vanhemmat ja koko suku, sekä kaksi omaa poikaa, joista toinen on puhumaton ja kosketusta kaihtava autistinen lapsi.
Vähin elein romaani sanoo paljon. Vietnamilaisessa kulttuurissa on loukkaus koskettaa toisen päätä. Siksi ujo kahdeksanvuotias vietnamilaispoika muuttuu raivoisaksi tiikeriksi, kun amerikkalaista jalkapalloa pelatessa joukkuetoveri pörröttää hänen hiuksiaan. Ja:
"Olen onnekas, koska olen oppinut nauttimaan siitä hetkestä, kun painan pääni toisen ihmisen kämmentä vasten."
"Olen koskenut oman isäni päätä yhden ainoan kerran. Hän käski ottaa tukea päästään, kun minun piti hypätä veneen laidan yli."Viehätyin Rusta kovasti. Viehätystä lisää se, että muistan ajan, jolloin omaan kotikaupunkiini tuli vietnamilaisia venepakolaisia ja vapaaehtoiset kalustivat heille asuntoja ja hankkivat talvivaatteita, ihan samalla tavalla kuin vapaaehtoiset kummiperheet vastaanottivat Kim Thúyn ja hänen perheensä Kanadassa.
Odotan innolla Kim Thúyn jo tulevana syksynä ilmestyvää seuraavaa romaania Vi. Hän on toukokuussa yksi Helsinki Lit 2019 -festivaalin vierailevista kirjailijoista.
Kim Thúy: Ru, 144 s.
Kustantaja: Gummerus, 2019
Alkuperäinen: Ru, 2009 ; Suomentaja: Marja Luoma
Kannen suunnittelu: Sanna-Reeta Meilahti
Helmet-haasteessa tämän voi laittaa vaikka kohtiin 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria ja 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja. Lisäksi kirja sopii Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteeseen (omaelämäkerrallinen romaani).
Luin tämän viime viikolla, ihan yhdessä päivässä, ja tykkäsin aivan älyttömän paljon. Olin jostain syystä vähän ennakkoluuloinen kirjaa kohtaan, sillä sen kerronta kun ei ollut se perinteisin. Mutta oli kiva huomata, että kirja toimikin tosi hyvin.
VastaaPoistaIhan samaa mieltä, kirja toimi hyvin. Taisi olla minulle ensimmäinen (kauno)kirja, jossa kerrottiin Vietnamin sodasta siviilien silmin ja venepakolaisista.
PoistaOdotan tätä kovasti kirjastosta ja olen tulossa Helsinki litiin häntä kuuntelemaan. HIeno arviosi vain lisää kiinnostustani.
VastaaPoistaKiitos, Elina! Kirja on pieni jalokivi, hiottu ja terävä samaan aikaan. Toivottavasti saat sen pian luettavaksi.
PoistaKirjastojonossa minä, ehkä vielä kauan.
VastaaPoistaYksi pienen kaupungin etuja tämä, että saa kirjat nopeasti kirjastovarauksesta, varsinkin jos ei ole mikään tunnetun tekijän sarjaan kuuluva teos.
PoistaNaisten pankin lukupiirin läksykirja Jyväskylässä. Aloittaa uuden lukuvuoden. Kaunista kieltä.
VastaaPoistaOlen ollut paljon tekemisissä v. 2015 tulleiden afgaaninuorten kanssa, joten pakolaisuuden ja vierauden teemat ovat tulleet tutuiksi.
Ru sopiikin lukupiirikirjaksi hyvin, sillä se varmasti herättää monenlaisia ajatuksia ja sisältää eri teemoja. Lisäksi siinä puhuu lapsena maahan muuttanut itse, omasta identiteetin etsinnästään.
Poista