Saima Harmaja: Huhtikuu

Saima Harmaja on runoilija, jota olen lukenut ensimmäisenä ja ehkä eniten elämäni aikana, ja edelleen pidän paljon hänen lyriikastaan. Hiljan ilmestynyt Ritva Ylösen kirjoittama elämäkerta Saima Harmaja : Sydänten runoilija 1913-1937 innoitti minut lukemaan sitä rinnan runoilijan esikoisrunokokoelman Huhtikuu kanssa, ja se on osoittautunut  yllättävän antoisaksi. 

Ritva Ylönen on paitsi sujuvasanainen kirjoittaja, myös kirjallisuudentutkija, joka on perehtynyt arkistossa Saima Harmajaa koskevaan aineistoon ja sen tuloksena asettanut kirjassaan runot, päiväkirjamerkinnät ja mahdolliset Saiman kirjoittamat kirjeet ja kertomukset rinnakkain, ja sitä taustaa vastaan tutut runot sykkivät uudella tapaa minullekin. Tämän kirjoituksen elämäkerralliset taustat olen poiminut juuri Ylösen kirjasta.

WSOY julkaisi Huhtikuun vuonna 1932 runoilijan ollessa vasta 19-vuotias. Keväällä 1930 Saima Harmaja oli matkustanut äitinsä kanssa Keski-Eurooppaan, muun muassa Unkariin, ja matka inspiroi runoja, joiden kuvasto on selvästi Suomen ulkopuolelta. Muutama näistä runoista päätyi kokoelmaan.

                                                  Tasangon tummuessa
                                                  tuoksuvat akaasiat.
                                                  Valmujen punaiset liekit
                                                  hiljaa sammuvat.
                                                                        ("Yö tasangolla", 1. säkeistö)

Keväällä 1931 heräsi epäilys, että Saima Harmajalla oli hitaasti kehittyvä keuhkotuberkuloosi, ja se loi varjonsa kesälomaan, jonka Saima vietti tapansa mukaan perheensä kanssa rakkaassa kesäpaikassa Heimossa, Lohjanjärven saaressa. Sinä kesänä syntyi runoja, joissa näkyy toisaalta Saiman rakastaman luonnon kauneus ja toisaalta siihen aikaan usein kuolemaan johtavan sairauden synnyttämä pelko ja kauhu.

                                                Tulen kuoleman varjon maasta,
                                                tulen iltaan vaaleaan.
                                                Näen mykkänä: vihreä huntu
                                                on tullut ja kietonut maan.
                                                Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,
                                                ja linnunlaulua soi,
                                                - kun omassa rinnassani
                                                sydän kuoleva vaikeroi.
                                                         ("Kevät", 1. säkeistö, toukokuulta 1931)

Sairauden mahdollisuus sai Saiman kuumeisesti viimeistelemään runojaan, sillä hän halusi saada valmiiksi hopeamerkkinäytteen Nuoren Voiman Liitolle. Ennen kesän loppua hän postitti näytteen runot Liitolle, ja hyvä niin, sillä syksyllä hän joutui keuhkotautiparantola Nummelaan Nurmijärven Röykän kylään. Siellä syntyi yksi Saima Harmajan tunnetuimmista runoista, jonka Tapani Suonto on säveltänyt lauluksi. Runossa näkyy teemat, jotka olivat Saimalle tärkeitä luonnon ja rakkauden lisäksi: sairaus, kuolema ja tuonpuoleisuus. Monet hänen runoistaan ovat syvästi hengellisiä.
                                                Oi Jumala, siipeni murtuneet
                                                ota käsiisi ihmeellisiin!
                                                Olen lentänyt liian kauas,
                                                olen lentänyt eksyksiin.
                                                ---
                                                Nyt rajalla viimeisen taivaan
                                                ja rajalla kuoleman maan
                                                minä vapisen enää hiljaa
                                                ja rukoilen, rukoilen vaan.
                                                                         ("Sairas III", 1. & 3. säkeistö)

Syksy 1931 toi mukanaan monta hyvää asiaa: Saima toipui tuberkuloosista ja kotiutettiin parantolasta, hopeamerkkinäyte hyväksyttiin, ja oli toiveita, että hänen runokokoelmansa julkaistaisiin. Huhtikuu-kokoelmaan päätyivät hopeamerkkinäytteen runot täydennettyinä parantolassa syntyneillä runoilla. Mika Waltari toimitti käsikirjoituksen WSOY:lle, jonka kirjallinen johtaja soitti Saimalle jo parin päivän kuluttua kertoakseen sen julkaisemisesta. Huhtikuu sai pääasiassa erinomaiset arvostelut, runojen omaelämäkerrallisuus huomattiin, ja kokoelman mainittiin olevan lyyrinen ja rytmiltään helkkyvä. Joitain runoja verrattiin milloin Elina Vaaraan, milloin P. Mustapäähän tai Kaarlo Sarkiaan.

Saima Harmaja runoili muustakin kuin kuolemasta. Yksi hänen pidetyimmistä runoistaan on  Huhtikuu-kokoelmaan sisältyvä, herkkä ja koskettava "Rannalla", joka on äänestetty runoilijan parhaaksi runoksi Saima Harmaja -seuran äänestyksessä. 
                                                Ihanat vaaleat pilvet
                                                liukuvat taivaalla.
                                                Hiljaa ja lumoavasti
                                                laulaa ulappa.

                                                Aaltojen hyväilyistä
                                                hiekka on väsynyt.
                                                Tulisit aivan hiljaa,
                                                tulisit juuri nyt -

Saima Harmajan runokieli on kaunista ja herkkää ja tavoittaa syvimpiä, vaikeitakin tunteita koskettavasti. Minua se puhuttelee edelleen, vaikkakin eri lailla kuin nuorta, murrosikäistä minua. Harmaja tunnetaan loppusoinnullisesta, loppuun asti hiotusta runosta, mutta tässä ensimmäisessä kokoelmassa on myös vapaampia, riimittömiä runoja. 

Aikaisemmin: Saima Harmaja: Sateen jälkeen (1935)
"Oi Jumala, siipeni murtuneet" löytyy YouTubesta Tapani Suonnon laulamana. 

          Saima Harmaja: Huhtikuu, 71 s.
          Kustantaja:  WSOY 2007 (näköispainos 1. painoksesta 1932)
          Kansi: Onni Oja

KIRJA on kirjastolaina (jostain omista kätköistä se löytyy Kootuista runoista).
MUUALLA: Jokken runonurkka, Kirjojen pyörteissä, Yöpöydän kirjat

Helmet-haasteessa tämä sopii mm. kohtiin 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (kuolema, vakava sairaus) ja 47. Kirjassa on alle 100 sivua.
Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste