Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Nana on kulkukissa, joka ottaa tavakseen makoilla Satoru-nimisen nuoren miehen auton konepellillä. Tämä sattuu olemaan varsinainen kissahullu, ja Nana on oppinut miellyttämään ihmisiä, joten Satorukin alkaa ostaa hänelle ruoka-annoksia. Sitten auto törmää Nanaan ja hänen jalkansa murtuu. Kulkukolli raahautuu Satorun talon pihalle ulvomaan kivuissaan, ja mies alkaa hoitaa häntä kuntoon. Näin Nana jää hänen kissakseen.

Nanalla ja Satorulla on viisi yhteistä vuotta. Sitten Satorulle tulee tarve löytää Nanalle uusi koti. Hän matkustaa vanhojen ystäviensä luo ja tarjoaa kissaa heidän hoitoonsa. Niin hänen alakoulu- kuin yläkoulu- ja lukioaikainenkin ystävänsä on valmis ottamaan Nanan, mutta aina tulee jokin este, ja Nana ja Satoru palaavat yhdessä kotiin matkaltaan. Koska asioista kertoo matkakissa muistelmissaan, lukija tietää, että fiksulla kissalla on tassunsa pelissä, kun olosuhteet ovat ystävien luona aina sellaiset, ettei Satoru voi jättää kattia sinne. Kissan mietteitä on lystikästä lukea.

"Jokainen kissa etsii ihania rakoja, joihin se voi puristautua juuri ja juuri. Kun silmiin sattuu apposenaan ammottava nelikulmainen laatikko, ei vaisto salli jättää sitä tutkimatta. Jokin mekanismihan saattaa saada sen venymään? Tähän asti olen tosin joutunut pettymään."

Matkalla Nana kuulee Satorun elämänvaiheet, kun ystävykset muistelevat kouluaikojaan. Orvosta pojasta oli kasvanut ystävällinen ja positiivinen mies, josta kaikki pitivät. Kissan muistelmat ovat niin pojan kasvutarina mieheksi kuin kulkukissan kertomus omista vaiheistaan. 

Japanilaisen Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat on nopealukuinen ja viehättävä kirja kissoista, elämän yllätyksellisyydestä, kuolemasta ja ennen kaikkea ystävyydestä. Se on kevyttä luettavaa, vaikka koskettelee syvällisiä asioita. Kirjan loppupuolella Nanan ja Satorun suhdetta kuvaillaan tavalla, jolloin nenäliinalle saattaa olla (oli!) käyttöä.

Nana pohtii laikkuköynnöksen vaikutusta kissoihin ja vertaa sitä siihen, mitä alkoholi tekee ihmisille. Onpas hauskaa! Kun kissallani oli tapana lymyillä laikkuköynnöksen oksien lomassa ja teroittaa kynsiään sen runkoon, enpä kyllä huomannut mitään erityisvaikutusta, mutta Nana taitaa puhua laikkuköynnöksen muusta lajista kuin kuvassa oleva.

"Laikkuköynnös-niminen kasvi saa meidät kissat veteliksi, ja alkoholi näyttää tekevän saman ihmisille. [---] Kissatkin tulevat laikkuköynnöksestä hyväntuulisiksi. [---] Olisi inhottavaa, jos itse menisi tuohon tilaan laikkuköynnöstä nuuhkittuaan."

Toivotan hyvää ja leppeää juhannusta!

Kuvassa kiinanlaikkuköynnöstä kesäkuisessa värityksessään. 

        Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat, 310 s.

        Kustantaja: S&S, 2019

        Alkuperäinen: Tabineko Ripoutu 2015, suomentanut Raisa Porrasmaa

        Kansi: Satu Kontinen

KIRJA on kirjastolaina. Helmet-haasteessa kirjan voi sijoittaa kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 20. Kirja käsittelee sinulle ennestään vierasta kulttuuria, 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Unenomainen".