maanantai 10. kesäkuuta 2019

Rikos Reykjavikissa: Saksalainen talo

Tänään alkaa Dekkariviikko, ja sen aikana luetaan rikos- ja jännityskirjoja. Blogissani saa ensimmäisenä vuoron yksi rikoskirjailijasuosikeistani, islantilainen Arnaldur Indriðason. Keväällä luin hänen kirjansa Varjojen kujat, jossa nykyajassa tapahtuva rikos johdatti eläköityneen poliisin tutkimaan Reykjavikissa vuonna 1944 tapahtunutta murhaa, jota silloin tutkivat Islannin ainoa rikospoliisi Flóvent ja miehitysjoukkojen sotapoliisi, kanadanislantilainen Thorson.

"Reykjavik oli lyhyessä ajassa kokenut valtavan muutoksen, se kuhisi ihmisiä, brittisotilaita matkalla Euroopan taistelutantereille, uusia miehittäjiä Atlantin takaa lännestä, maalaisia jotka olivat muuttaneet pääkaupunkiin nousukauden tarjoaman patemman elämän toivossa, sekä niin nuoria kuin vanhempia reykjavikilaisia, jotka tuskin olivat tajunneet  mitä heidän ympärillään oli runsaassa vuodessa tapahtunut."

Varjojen kujat saa jatkoa romaanissa Saksalainen talo. Se on sarjan toinen osa, mutta sijoittuu aloitusosaa varhemmaksi, vuoteen 1941, jolloin brittiarmeija on miehittänyt Islannin ja on jo siirtymässä pois, ja amerikkalaiset joukot ovat saapuneet heidän tilalleen. Flóvent on hiljattain aloittanut rikospoliisina ja saa selvitettäväkseen raa'an ja epätavallisen murhan. Reykjavikilainen kauppamatkustaja on ammuttu teloitustyyliin eräässä asunnossa. Koska aseena on käytetty amerikkalaista Coltia, sotapoliisi Thorson avustaa Flóventia. Miehet tutustuvat tapausta tutkiessaan, se on heidän ensimmäinen yhteinen rikoksensa.

Alussa näyttää siltä, että kuollut mies on asunnon vuokralainen, kauppamatkustaja Felix Lunden. Pian selviää, että ammuttu onkin tämän kouluaikojen ystävä Eyvindur, joka työskentelee niin ikään kauppamatkustajana. Mitä hän oikein teki Felixin asunnossa ja miksi hänet surmattiin? Kuka sen teki, Felixkö? Ja missä Felix oikein on?

Flóvent ja Thorson saavat kääntää yhden jos toisenkin kiven, ennen kuin he saavat kysymyksiinsä vastauksia. Vähän ampumista ennen Eyvindurin naisystävä oli jättänyt tämän ja muuttanut muualle brittisotilaan auttamana. Ehkä murhan motiivina on mustasukkaisuus? Thorson etsii yhteyksiä sotilaisiin.

Samanaikaisesti Flóvent jäljittää Eyvindurin ja Felixin yhteyksiä. He olivat luokkatovereita koulussa, jossa Felixin isä, saksalainen lääkäri Rudolf Lunden, ilmeisesti teki useilla pojilla salaisia kokeita. Tohtori Lunden oli siihen aikaan tunnettu natsi, ja hänen veljensä teki Buchenwaldin leirillä ihmiskokeita vangeilla. Felixin isä jätti sittemmin natsiaatteen, mutta samaa ei voi sanoa Felixistä. Onko hänellä edelleen yhteyksiä saksalaisiin, liittoutuneiden vihollismaahan? Liittyykö Eyvindurin surma kouluaikojen tapahtumiin?

Arnaldur Indriðason sekoittaa rikoskeitokseensa annoksen toisen maailmansodan aikaista historiaa ja sotivien valtioiden strategiaa. Kirjailija kieputtaa juonta ja rikostutkimusta tuttuun tapaan, ja vaikka pidin edellisestä osasta ja sen psykologisemmasta otteesta enemmän kuin Saksalaisesta talosta, jossa en meinannut pysyä kaikkien vakoilukuvioiden kyydissä, seuraava osa on varmasti tulossa lukuun, onhan sen nimikin suomalaiselle houkuttelevasti Petsamo.

          Arnaldur Indriðason: Saksalainen talo, 296 s.
          Kustantaja: Blue Moon 2018
          Alkuperäinen: 
Þýska húsið, 2015; suomentaja Seija Holopainen
          Kansi: Riitta Weijola / Vastavalo.fi

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Mummo matkalla, Sinimarjan matkassa

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä, 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (islantilaisnaisten ja miehityssotilaiden suhteet), 37. Pienkustantamon julkaisu.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Piirroskuva".


Dekkariviikkoa vietetään 10.-16.6.2019. Kirjabloggarit osallistuvat viikon viettoon lukemalla ja bloggaamalla rikoskirjoista. Blogistaniassa teemaviikkoa junailee Lukeva peikko, ja hänen sivultaan löytyvät osallistuvat blogit ja ohjeet osallistumiseen.

Tarkoitukseni on kirjoittaa viikolla rikoksista, jotka tapahtuvat eri kaupungeissa Suomessa ja muualla. Saattaa mukaan ehtiä jokin maaseudulle sijoittuva mysteerikin.

4 kommenttia:

  1. Kiitos Paula hienosta esittelystä :)
    Olen lukenut ainakin yhden kirjan tästä sarjasta ja se oli kylmää kyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arnaldur kirjoittaa synkänsävyisiä kirjoja, niissä Reykjavikissa on kylmä, sataa ja tuulee, puhumattakaan rikoksista. Mielestäni tämä toisen maailmansodan aikaan sijoittuva sarja ei ole kuitenkaan ihan niin synkkä kuin Erlendur-sarja. Tai sitten olen vain tottunut...

      Poista
  2. Onpa kiinnostavan oloinen kirja, tätä pitää kyllä kokeilla. En ole Indriðasonia lukenut, mutta tämmöiset historialliset dekkarit ovat parhaimmillaan aika kiehtovia ja Islanti on tapahtumapaikkanakin hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Indriðasonia kannattaa kokeilla. Minusta tässä sarjassa edellinen eli Varjojen kujat oli parempi, joten suosittelen alkamaan siitä. Siinä oli kiinnostavaa rikostapaus, jota tutkittiin 1944, mutta silloin se jäi ratkaisematta, ja nyt sitten nykyajassa se nousee uudeleen esiin. Ja kieltämättä kirja avasi silmiä sen suhteen, mikä oli Islannin asema toisessa maailmansodassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!