lauantai 1. elokuuta 2020

John Galsworthy: Omenapuu (Klassikkohaaste 11)

John Galsworthyn pienoisromaani Omenapuu on kaunis ja herkkä kuvaus ensirakkaudesta. Sen kertoo keski-ikäinen mies, Ashurst, joka saapuu vaimonsa kanssa viettämään hopeahääpäivää. He tulevat paikkaan, jossa mies kohtasi nuoruudenrakkautensa ensi kertaa, ja muistot nousevat elävinä hänen mieleensä. Silloinkin, 26 vuotta sitten, oli kevät ja omenapuut kukassa.

Ashurst oli juuri valmistunut yliopistosta ja patikoi opiskelutoverinsa kanssa nummilla. Hän loukkasi jalkansa ja joutui jäämään yhteen lähistön maataloon parantumaan. Talon emännän sukulaistyttö palveli nuoria herroja. Hän oli nuori ja kaunis, ja Ashurst lumoutui hänestä. Tyttö vastasi nuoren miehen tunteisiin.

John Galsworthy kuvaa tunteitten herkkyyttä ja ryöppyä hienoin luontokuvin. Kevät puhkeaa kukkaan ja tarjoaa vahvoja aistielämyksiä. Se on sopiva tausta nuorelle rakkaudelle.
"Keväällä ei ole sanoja, vain solinaa ja kuiskauksia. Keväällä on paljon enemmän kuin sanoja puhkeavissa kukkasissaan ja lehdissään, purojen solinassa, valoisassa, uupumattomassa etsinnässään."
Ashurst halusi ottaa tytön mukaansa Lontooseen ja sitä varten hän lähti Torquayhin pankkiin nostamaan rahaa ja ostamaan maalaistytölle jotain kaupunkiin sopivaa päällepantavaa. Torquayssa hän kohtasi vanhan ystävän Phil Hallidayn ja hänen kolme sisartaan. Heistä yksi oli sievä nuori neito, toiset kaksi lapsia vielä. Hallidayn sisarusten kanssa aika kului rattoisasti, ja Ashurst keksi syitä lykätä paluutaan maalaiskylään noutamaan rakastettuaan.

Kun paluu viivästyi, Ashurstilla oli aikaa miettiä tunnettaan, sen syvyyttä ja puhtautta. Hallidayt ovat hänen omaa yhteiskuntaluokkaansa, heidän kanssaan hän voi keskustella runoudesta ja nauttia musiikista ja seurapeleistä. Mitä olisi tuoda kaupunkiin lukutaidoton ja oppimaton maalaistyttö?

Omenapuuta on sanottu yhdeksi maailman kauneimmista rakkausromaaneista. Sen kirjoittaja, englantilainen John Galsworthy (1867-1933) sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1933. Omenapuu on ensimmäinen teos, jonka olen häneltä lukenut. Lukemani laitos on suomennettu jo 1920-luvulla, ja se näkyy joissain vanhentuneissa sanoissa ja sanonnoissa. Toisaalta vanhahtava ja runollinen kieli sopii hyvin romaanin luonteeseen ja ajankuvaan.

        John Galsworthy: Omenapuu, 112 s
        Kustantaja: WSOY 1982 (11. painos: 1. p. 1926)
        Alkuperäinen: The Apple Tree, 1916
        Suomennos: V. A. Koskenniemi, Vieno Koskenniemi
        Kansi: Marjatta Vihma


KIRJA on omasta hyllystä, napattu kirjaston vaihtohyllystä.

Osallistun kirjalla Klassikko-haasteeseen 11, jota tällä kertaa emännöi Kirjan jos toisenkin -blogi. Haaste päättyi jo eilen, tuttuun tapaan 31.7., mutta koska elämä on, oma kirjoitukseni tulee blogiin päivän myöhässä. Haasteen koonti löytyy täältä.

Aiemmat klassikkohaastekirjani:

    Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
    Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
    Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
    Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
    Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus

    Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
    Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
    Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa
    Klassikkohaaste 9: Anne Brontën Agnes kotiopettajatar
    Klassikkohaaste 10: Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa lukemisen arvoiselta teokselta. Aika paljon nykyään kirjoissa tunnutaan kuvaavan ahdistavia asioita, ehkä ihmiset sitten ovat niin onnellisia, että etsivät jotain vaihtelua jännityksestä ja muista kauheuksista. Rakkauskertomukset tuntuvat ainakin minusta oikein mukavalta luettavalta. Pitäisi varmaan harrastaa niitä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvinkin lukemisen arvoinen pikkukirja. Se on rakkauskertomus, mutta ei aivan yksioikoinen ja siirappinen eikä kovin onnellinenkaan kaikille osapuolille. Suosittelen.

      Poista
  2. Tämä oli söpö pieni historiallinen kirja. Sopii hyvin klassikoksi.

    Aurinkoista elokuuta ja lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hyvinkin klassikkoainesta. Samoin sinulle mukavaa lukukuuta!

      Poista
  3. Hyvä romaani, mutta minusta tämä on enemmän tragedia, kuin joku "kaunein rakkausromaani", mies on jänishousu ja pelkuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se kieltämättä tragedia. Näin kuitenkin paljon kauneutta alkupuoliskolla rakkauden kuvauksessa, vaikken niinkään koko tarinan kulussa. Saattoi mies olla pelkuri, vai oliko vain realisti?

      Poista
  4. Luin tämän jokunen vuosi sitten, mutta en muista kirjasta oikeastaan muuta kuin sen, etten saanut tästä juuri mitään irti. Odotin kirjalta paljon, mutta en tiedä, vaisuksi jäi... kun nyt luin, että tätä on sanottu maailman kauneimmaksi rakkausromaaniksi, niin hieman nolottaa, etten selvästikään tavoittanut teoksen upeutta. Olen lukenut Galsworthyltä Forsytein tarun, ja se kyllä osui minun makuuni, todella upea kirja (ja siitä on tehty hieno tv-sarjaversiointikin).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!