Jännitystä Pohjolassa - Räme Islannista

Räme oli harvinaisen hyvä ja koukuttava dekkari. Luen monenlaisia (sala)poliisiromaaneja, jos ne vain eivät sorry mässäilemään rankoilla kuvauksilla tai ronskilla kielellä, ja osa lukemistani on hyviä, osa taas - no, perusdekkareita, viihdyttäviä lukupaketteja jännityksen nälkään. Joskus osuu tielle myös sellaisia, jotka laimentavat kiinnostuksen mahdollisiin jatko-osiin. Tällä kerralla lukemani islantilaisen Arnaldur Indriðasonin kirjoittama Räme kuuluu minulla ehdottomasti noihin hyviin dekkareihin ja houkuttaa lukemaan seuraavatkin sarjan kirjat.

Rämeessä koukutti sen juoni. Vanha mies löydetään surmattuna kellariasunnostaan. Rikosta tutkittaessa hänen menneisyydestään paljastuu yhtä sun toista ikävää, ja vanha valokuva johdattaa poliisit pienen perinnölliseen sairauteen kuolleen tytön haudalle. Tytön ja hänen äitinsä järkyttävä tarina kietoutuu kuolleen miehen menneisyyteen, ja poliisilla on täysi työ selvittää, miten mennyt oikein liittyy murhaan ja kuka sen on tehnyt. Tavallisena tapauksena alkava murhamysteeri laajenee kuin veteen heitetyn kiven aikaan saamat renkaat. Juuri kun lukija arvelee, että tässä oli kirjan rikos ja kohta tiedetään sen tekijä, juttuun tulee uusi arvaamaton ulottuvuus, joka vie mennessään.

Pohjoismaisista poliisiromaaneista tuttuun tapaan tässäkin päähenkilö, islantilainen rikospoliisi Erlendur Reykjavikista, on keski-ikäinen eronnut mies, joka asuu yksin ja jonka elämänhallinnassa olisi kohentumisen varaa. Hän pohdiskelee rikollisten tekojen taustalla olevia psykologisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, ja hänen oman tyttärensä huumeongelma lisää synkkiä sävyjä. Erlendur ei ole kuitenkaan kokonaan työnsä paaduttama, vaan kokee myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa ja kärsineet siitä koko elämänsä. Kirjassa kajotaan sellaisiin aiheisiin kuin naisten kokema väkivalta ja sen seuraukset, abortin tekemisen oikeutus, perinnölliset sairaudet ja geenitutkimuskeskus. Sukua harrastavana mieltäni lämmittää, että sukututkijatkin mainitaan kirjassa, kun puhutaan perinnöllisten sairauksien tutkimisesta. Se ei ole ihme, sillä kirjailijalla on historiantutkijan koulutus.

Arnaldur Indriðasonin kirjassa sataa kaiken aikaa ja sumu kietoo harmauteensa. Poliisi Erlendur tuntuu kuitenkin sympaattisen inhimilliseltä ja turvalliselta, vaikka joutuukin selvittämään rankkoja rikoksia. Räme on ensimmäinen Erlendur-sarjan kirjoista ja ensimmäinen milloinkaan suomennettu islantilainen dekkari. Se sai Lasiavain-palkinnon vuonna 2002 parhaana pohjoismaisena rikosromaanina.

Vuoden alussa suunnittelin kevääksi teemalukemista ja teemaksi pohjoismaisia dekkareita. Nyt on tullut niitten aika, ja bloggailen vappuun mennessä yhden itselleni vielä lukemattoman dekkaristin kirjan jokaisesta viidestä Pohjolan maasta. Räme pääsi vuoroon ensimmäisenä. 

KIRJAN lainasin kirjastosta. Haasteosallistus: sheferijm-blogin Mikä minusta tulee isona -lukuhaaste: rikospoliisi.

Arnaldur Indriðason: Räme, 270 s.
Kustantaja: Blue Moon 2003
Alkuperäinen: Mýrin, 2000; suomentaja Seija Holopainen