Jännitystä Pohjolassa - Pimeä elokuun yö Ruotsista

Pimeä elokuun yö "on vaativan dekkarinlukijan kirja, jossa on tihentynyttä tunnelmaa, taitavaa ihmis- ja ympäristökuvausta sekä tasaisesti kiihtyvää jännitystä ja vauhtia. Sitä lukiessaan voi kokeilla oman älynsä terävyyttä." Näin luvataan ruotsalaisen Maria Langin 50-luvulla kirjoittaman salapoliisiromaanin kannen sisäliepeessä, ainakin kirjan suomenkielisessä laitoksessa. 

Kirjassa on ihana kesäinen tunnelma. On kuumat elokuun päivät, ja Puck Bure lähtee mökille kesän viettoon pienen tyttövauvansa Pirpanan kanssa, kun mökin omistaja, Ottie-täti, lähtee Espanjan-matkalle. Aviomies Einar liittyy mukaan viikonlopuiksi. Naapuristossa asuu väkeä hulppeassa huvilassa sekä maalaistilalla ja yhdessä toisessa tavallisemmassa lomamökissä. Napakan kiinteä ympäristö whodunnit-tarinalle, ja kun henkilöitäkin on mukavasti vain tusinan verran, dekkarin ystävä voi antaa kerronnan viedä, kunhan muistaa, että luvattu vauhti on 50-lukulaista reipasta kävelyä ja soutelua.

Hulppean huvilan upporikas emäntä järjestää naapuristolleen komeat rapujuhlat, joiden tunnelma ei kuitenkaan lupaa hyvää. Seuraavana aamuna yksi läsnä olleista kuolee hirvittäviin tuskiin, ja myöhemmin käy ilmi, että hänet on myrkytetty. Puck ja Einar Bure alkavat pohtia kaikkea tapahtunutta juhlan jälkeen ja he kutsuvat paikalle Pirpanan lomailevan kummisedän, rikoskomisario Christer Wijkin, joka ratkaisee rikoksen mallikkaasti. Sitä ennen hän keskusteluttaa kaikkia rapujuhlissa olleita ja löytää raskauttavaa todistusaineistoa, joka kirjan genren mukaisesti luo epäilyksen varjoja suuntaan jos toiseenkin. Jännitys kieltämättä tihenee, kun paljastuu toinenkin surmatyö, ja epäiltävien listalla säilyy kuusi, joilla kaikilla oli oiva syy vihata myrkytettyä vainajaa. Ja, ei, oman älyni terävyys ei riittänyt ratkaisemaan rikoksia ennen kirjan loppua, mutta oikeaakin rikollista osasin vuorollaan epäillä, samoin motiivia.

Pimeä elokuun yö on kesäisen kepeä ja harmittoman hyväntuulinen salapoliisiromaani, jos murhan selvittämistä nyt voi hyväntuuliseksi kehua. Kun edellinen lukemani dekkari oli synkkäsävyinen Indriðasonin Räme, niin tässä aurinko paistoi jokaikinen päivä ja rikosten pohtimisten välissä leperreltiin suloiselle Pirpana-vauvalle. Alkuperäisen kirjan nimi on Mörkögda augustinatt, mikä tulee kirjassa kahdesti siteeratuista säkeistä: 

"Suot runsaan rakkautes hälle, / tummasilmäinen Elokuunyö."

"Tummasilmäinen elokuun yö" olisi mielestäni ollut viehättävä nimi suomennoksellekin, sen verran siinä oli elokuun samettisia öitä ja romanttistakin viritystä. Kirjan suomennos oli pääasiassa mukavan sujuvaa. 

Kirja oli valintani ruotsalaiseksi dekkariksi, kun tässä kuussa luen yhden ennen lukemattoman kirjailijan (sala)poliisiromaanin kustakin Pohjoismaasta. Se, että valinta kohdistui juuri Maria Langin kirjaan, oli täysin kirjaston henkilökunnan ansiota, sillä he olivat koonneet koko joukon Langin dekkareita esille merkkivuoden kunniaksi - 31.3. tuli kuluneeksi sata vuotta tämän Tove Janssonin ikätoverin syntymästä. Ilmeisesti Puck Bure on ollut kertojan roolissa aikaisemmissakin Langin dekkareissa, sen verran vähän häntä ja Einaria taustoitettiin tässä, mutta eipä haitannut, vaikken ollut lukenutkaan kirjailijan aikaisempaa tuotantoa. Langin kynästä (tai koneesta) syntyi lähes 40 dekkaria vuosina 1949-1888. Niistä voisi löytyä lisää mainiota kesäluettavaa vaikka lokoisiin lomapäiviin.

Muualla Sara P. S. Rakastan kirjoja -blogissa luki Pimeän elokuun yön ja piti Langia ruotsalaisena vastineena Agatha Christielle.


Jännitystä Pohjolassa huhtikuussa 2014 Kirjan pauloissa:
      Arnaldur Indriðason: Räme - Islanti
      Maria Lang: Pimeä elokuun yö - Ruotsi

Maria Lang: Pimeä elokuun yö, 224 s
Kustantaja: Gummerus 1982, 2. painos (1. painos 1957)
Alkuperäinen: Mörkögda augustinatt, 1956; suomentaja Kaarina Holmqvist
Kansi: Nikolai Punin