lauantai 16. maaliskuuta 2019

Minna Canth: Kauppa-Lopo

Kansi: Erkki Tanttu
"Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Jo tämä oli neljäs kerta kuin hän vankeudessa istui. Kolmasti ennen hän oli joutunut satimeen, kerran löysästä, kahdesti varkaudesta. Ja aina se oli hänen sydäntään kaivellut, mutta ei toki milloinkaan niinkuin nyt." (Kauppa-Lopo)
Näin alkaa Minna Canthin novelli Kauppa-Lopo, jonka nimihenkilö on kaikkien antisankarittarien äiti. Likaiseen ja rääsyiseen, pahalta haisevaan juoppoon on nykylukijankin vaikea suhtautua, vaikka tämä uudemmassa kirjallisuudessa olisi tottunut kohtaamaan monenlaista elävää ja kulkijaa. Ei siis ihme, että novellin saama kritiikki heti tuoreeltaan tarttui Kauppa-Lopon - ja samalla kirjailijan - henkilöön rajuin sanoin:

"Sen enempää ei tarvitse kertoelman likaisesta sisällyksestä esiin tuoda näytteeksi siitä, kuinka tuiki inhottava Kauppa-Lovon kuva on. Lukija ei tiedä, kumpiko enemmän pöyristyttää, sekö, että on semmoinen kuva eteen maalattu muka oman kansansa riveistä, vai sekö, että on kirjoittajia, jotka rohkenevat sellaista yleisölle syöttää. Ja vielä enemmän hirvittää ja surettaa se tieto, että meillä tuommoisten ilkeäin irvikuvien etevä maalaaja on nainen..." (F. A[hlman], Uusi Suometar 18.9.1889)

Kauppa-Lopo ei kuitenkaan ole pelkkä ilkeä irvikuva. Ennen Jyväskylän vankilasta vapautumistaan hän kuulee leskeksi jääneestä lehtorin rouva Kortmanista, jonka Lopo on tuntenut aikoinaan Kuopiossa tämän ollessa vielä tyttönä. Leskirouva on taloudellisessa ahdingossa miehensä kuoleman jälkeen, ja Kauppa-Lopo yrittää auttaa häntä omia vaivojaan säästämättä, vaikka hänen lähestymisensa on rouvalle pelkästään vastenmielistä. Lesken talosta löytyy kaikenlaista rojua, jonka suustaan taitava Kauppa-Lopo saa myydyksi lesken auttamiseksi, mutta vielä isomman avun rouva Kortman saa, kun Lopo löytää tämän talolle ostajan ja neuvoo rouvaa pyytämään siitä isomman hinnan.

Novelli asettaa rinnakkain ulkoisesti rähjäisen ja epämiellyttävän kaupustelijan, jonka sydän sykkii avuliaana ja kultaisena hätään joutunutta leskeä kohtaan, ja ylpeän, parempaan väkeen kuuluvan naisen, joka saatuaan avun häpeää ja torjuu auttajansa.

Minna Canth oli rohkea nainen, joka uskalsi kirjoittamisellaan tarttua aikansa epäkohtiin ja tehdä näkyväksi yhteiskunnan epätasa-arvoa. Kauppa-Lopossa hän tekee sen kärjistämällä hahmojensa vastakohtaisuuksia. Novellin kieli tuntuu vielä tänäänkin terävältä ja luettavalta, vain paikoin tyylikkäästi vanhentuneelta, ja valitettavasti 130 vuotta novellin julkaisemisen jälkeen tasa-arvopuheelle on yhä tarvetta.

Olen vasta alkutaipaleella Minna Canthiin tutustumisessa. Aikaisemmin olen kirjoittanut pienoisromaanista Köyhää kansaa. Kauppa-Lopoa lukiessa oli hieman hämmentävää huomata, että näin mielikuvituksessani Jyväskylän kadut ja torin ja rakennukset sellaisina kuin ne Minna Rytisalon viimevuotista romaania Rouva C. lukiessa mieleeni muodostuivat!

Luin novellin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamasta yhteisteoksesta Kauppa-Lopo & Agnes. Jälkimmäiseen palaan joskus myöhemmin. Kirja sisältää myös Päivi Lappalaisen esseen, jossa hän pohtii näitä kahta naiskuvaa, sekä valikoiman aikalaisarvosteluja. 

Kuvituskuvana on Kauppa-Lopon kansi Otavan vuonna 1964 julkaisemasta laitoksesta, kannen on taiteillut Erkki Tanttu.

         Minna CanthKauppa-Lopo, kokoelmassa Kauppa-Lopo, Agnes, s. 1-51

         Kustantaja: SKS 1999 (1. p. 1889 kokoelmassa Lain mukaan, Kauppa-Lopo)

KIRJA on oman hyllyn aarre, Kirjamessujen alelaarista poimittu.
MUUALLA: Amman lukuhetki, Kirjakaapin kummitus, Nannan kirjakimara

HAASTE: Minna Canth -lukuhaaste 13.-19.3.2019 ja Joka päivä on naistenpäivä ja Kirjahyllyn aarteet.

10 kommenttia:

  1. Kiitos Paula kiinnostavasta postauksesta. Kauppa-Lopo pitää lukea jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kauppa-Lopo on laajahko, mutta nopealukuinen novelli, joka jää ajatteluttamaan lukemisen jälkeenkin. Suosittelen.

      Poista
  2. Kiva Paula kun olet lukenut tämän kirjan juuri ennen juhlapäivää. En muista, olenko lukenut Kauppalopoa, mutta esim Köyhää kansaa on hyvässä muistissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppa-Lopossa ja Köyhässä kansassa on jotain samaa, kummassakin esitellään vähäosaista kansanosaa, jonka elämä on siivotonta ja kaikin tavoin retuperällä. Sinänsä ihailtavaa ja merkillistäkin, että Canth on nostanut heidät kirjoituksissaan päähenkilöiksi, olihan hänen oma elämänpiirinsä niin erilainen.

      Poista
  3. Kauppa-Loppo on yksi suosikeistani Canthin tuotannosta. Sinänsä nopealukuinen tarina, mutta ajattelemisen aihetta onkin sitten hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novelli tosiaan jäi mietityttämään lukemisen jälkeen, mistä Canth varmaan olisi mielissään. :-) Melkoisen vaikuttava tarina, joten ei ihme, että siitä on tullut suosikkisi.

      Poista
  4. Kauppa-Lopoa en ole lukenut, hyviä vastakkain asetteluja on nostettu esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei ihme, että Canthia kritisoitiin ankarasti. Köyhyys oli liian realistista, ns. "paremmat" ihmiset (jtka kirjituksia lukivat) näyttäytyivät väistämättä epäedullisessa valossa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!