Saima Harmaja: Sateen jälkeen

                    Niin kohoo, vielä kukkuessa käen,
                    sylistä metsän tuuli lämpöinen,
                    ja vivahdellen vihreyttään näen
                    mä kimaltavan koivun kutrien.
                    Lehahtaa yli nurmen tuoksu hellä.
                    Pois valkovuokon kasvot vaipuvat,
                    kuin arastelis päivään värähdellä
                    sen terälehdet liian kuulakat.
                    Mut taivaan sini huimin, polttavin
                    peloita metsätähtiä ei vielä,
                    kun vierivierin hymyävät tiellä
                    ne lapsenkasvoin pienenpienoisin.
                                   (osa runosta "Kultainen päivä.")

Teini-iässä suurin runoilijasuosikkini oli Saima Harmaja. Sain silloin lahjaksi hänen Kootut runonsa, olin saattanut itse niitä toivoakin. Samassa niteessä oli runoilijan päiväkirjoja ja kirjeitä. Luin teoksen heti sen saatuani ja runoja uudelleen silloin tällöin, vuosien ajan. Kirja on tallella ... jossain.

Viimeisestä Harmajan runojen lukukerrasta on aikaa, ja nyt tartuin hänen kokoelmaansa Sateen jälkeen hieman epäröivin odotuksin. Miltä runot tuntuisivat nyt, näiden vuosien ja eletyn jälkeen? Saima Harmajahan ei ollut täyttänyt 24. ikävuottaan, kun hän menehtyi keuhkotuberkuloosiin, ja teini-ikäinen minä luki omaa kasvamisen kipuaan hänen nuoressa maailmantuskassaan ja tunsi suurta myötätuntoa hänen sairautensa ja purkautuneen kihlauksensa edessä. Myös herkät luontorunot puhuttelivat, niihin kiertyi nuoren Saiman kauneuden jano, unelmat ja ahdistukset.

Sateen jälkeen -kokoelman runot on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisissä osioissa soi Saima Harmajalle tuttuun tapaan luonnon kauneus, kukat, perhoset ja linnut. Hauska on faabelimainen "Keijukaissatu", jossa maahiselle ja keijukaiselle syntyy kaksi poikaa, toinen isänsä ja toinen äitinsä luonnon perineenä. Neljännen osan runot sijoittuvat Unkariin, Alpeille, Italiaan. Kokoelma julkaistiin vuonna 1935, ja saman vuoden keväällä runoilija oli mukana opiskelijamatkalla Italiaan. Viimeisessä osassa on neljä pitkähköä runoa. Yksi niistä on sommiteltu espanjalaisen legendan mukaan, toisen otsikkona on "Aleksis Kiven haudalla" ja viimeinen "Inkerin rajalla" on omistettu äidin isälle.
                    
                    Sypressivarjojen alle
                    hehkuen kylä jää.
                    Yötäkin tummemmalle
                    vuoret sinertää.

                    Rinteillä siimeikkäillä
                    niityt heleimmät.
                    Vuorien olkapäillä
                    pilvet lepäävät.
                                      (osa runosta "Sade vuorilla.")

Saima Harmajan runot ovat loppusoinnullisia, ja hän käytti eri runomittoja. En ole perehtynyt metriikkaan, mutta minulle, lukijalle, avautuvat lyhyet, yksinkertaiset säkeistöt helpommin, pääsen niiden tunnelmaan ja ne jotenkin soivat. Monipolvisten säkeistöjen kanssa joudun tekemään töitä, jotta tajuaisin rytmin ja jotta säkeiden merkitykset avautuisivat. Mietin, miten paljon ponnistelua eri runomitat vaativat nuorelta Saimalta, joutuiko hän joskus pakottamaan sanat johonkin muottiin. Vai kumpusivatko säkeet hänen runoilijan kynästään ja sielustaan vapaina, esteittä.

Vieläkin monet Harmajan runot viehättävät ja puhuttelevat tunteita ja aisteja, mutta kokoelma ei nyt saa samaan hurmautumiseen kuin nuorena. Olen luullut, että minun on helpompi lukea loppusoinnullista lyriikkaa kuin vapaamuotoista, mutta nyt huomaan, ettei se ehkä olekaan niin. Riimitellyt säkeet ovat yllätyksekseni työteliäitä. Tosin on todettava sekin, että kun Saima Harmajan ensimmäinen kokoelma Huhtikuu sai varsin hyvät aikalaisarvostelut, tämä toinen julkaisu Sateen jälkeen ei niinkään.

Viime vuonna Ylen 101 kirjaa -sarjassa Sateen jälkeen valittiin vuoden 1935 kirjaksi. Linkin takaa pääsee teoksen sähköiseen versioon ja Heli Laaksosen, Maija Vilkkumaan ja Seppo Puttosen keskusteluun kirjasta.

          Saima Harmaja:  Sateen jälkeen, 121 s.
          Kustantaja:  WSOY 2007 (näköispainos 1. painoksesta 1935)

KIRJAN lainasin kirjastosta. 
MUUALLA se on luettu blogeissa Kirjojen pyörteissä, Reader, why did I marry him?
Osallistun kirjalla Runohaasteeseen.