perjantai 3. toukokuuta 2019

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

Englantilaisen Elly Griffithsin luoma Ruth Galloway -sarja on hurmannut minut - ja monet muut! - ensimmäisestä osasta alkaen. Siinä on sopiva seos minulle mieluisia rikoskirjan elementtejä.

Tapahtumapaikkana on brittiläinen rannikkoseutu tuulisessa ja sateisessa Norfolkissa,  Itä-Englannissa. Sympaattinen, arkeologin työlleen omistautunut päähenkilö Ruth Galloway on tavallisenoloinen ja samaistuttava nelikymppinen nainen, joka avustaa äreää ja vähäsanaista, mutta lempeää rikoskomisario Harry Nelsonia aina, kun maastosta löydettyjä luita pitää ajoittaa. Ja sitten on tarkkaa ja systemaattista poliisityötä ja loppuhuipennuksessa hurja ajojahti ja/tai vaarallisia tilanteita. Välissä ripaus romantiikkaa ja vauva-arkea. Mainio brittidekkari siis.

Vaikka Ruth Galloway on hurmannut minut, olen nauttinut sarjan kirjoista maltilliseen tahtiin, mitä ei voi sanoa kirjailijan tai suomalaisen kustantajan julkaisuohjelmasta. Ensimmäinen Ruth Galloway julkaistiin Englannissa vuonna 2009, ja tänä keväänä ilmestyi jo yhdestoista kirja. Suomeksi sarjan ensimmäinen osa Risteyskohdat saatiin vuonna 2017, ja tulevana syksynä on luvassa jo kuudes osa Kadonneet ja kuolleet.



Itse olen lukenut sarjasta vasta kolme osaa. Sarjan kirjoista on vaikea kirjoittaa spoilaamatta. Tai siis rikoksen ratkaisua en aio paljastaa, mutta en voi olla mainitsematta Ruthin yksityiselämän kuvioita, sen verran kutkuttavia ne ovat, ja kehittyvät sitä paitsi kirjojen julkaisemisen vauhdilla. Siksi suosittelen lukemaan kirjat järjestyksessä, vaikka varsinaiset rikostapaukset toimivat kyllä yksittäinkin.
"Hei, tulkaa katsomaan!" Muut kävelevät hänen luokseen. Steve on kaivanut kivikkoon kulkutien ja kyyristynyt esiin saamaansa onkaloon. Se on luolamainen syvä kuilu, jonka yllä kivimassat riippuvat tummanpuhuvina ja painostavina. Steve on siirtänyt muuutamia isoja kiviä ja kumartunut jonkin hiekkaisesta maasta törröttävän esineen ylle.
Kolmannessa osassa Jyrkänteen reunalla löytyy luita aivan merenrannan tuntumasta, jossa ryhmä arkeologeja kartoittaa rannikon eroosiota. Luut ovat olleet hautautuneina syvälle onkaloon, mutta maanvyöry on siirtänyt kiviä ja maata ja paljastanut kätketyt luurangot. Paikalle kutsutaan poliisi ja Ruth Galloway, joka on vasta palannut äitiyslomalta. Kaikkiaan luurankoja on kuusi, ja näyttää siltä, että he ovat saksalaisten miesten. Vainajien kädet on sidottu selän taakse. Mutta miksi heidät on haudattu näin vaikeapääsyiseen paikkaan? Ja kuka heidät on haudannut, milloin ja miksi?

Tutkimukset paljastavat miehet saksalaisiksi, ja paikkakuntalaiset kertovat, että toisen maailmansodan aikaan huhuttiin saksalaisten maihinnoususta Englannin rannikolle.  Liittyvätkö luurangot siihen? Entä miten asiaan liittyy rannalla jyrkänteen partaalla sijaitseva sukutalo, jonka sodanaikainen isäntä toimi kodinturvajoukkojen varsin sotilaallisena kapteenina? Osa joukkoihin liittyneistä oli liian nuoria sotaan, teini-ikäisiä, ja yksi heistä on sattumalta Nelsonin pomon isoisä. Mutta onko sattumaa, että tuo iäkäs, mutta hyväkuntoinen mies yhtäkkiä kuolee hoitokodissa?

Arkeologien ja poliisien yhteisten ponnistelujen lisäksi lukija saa seurata Ruthin yksinhuoltajan elämää. Kirjan alkaessa Kate on juuri syntynyt, ja kun vauva on neljän kuukauden ikäinen, Ruth palaa työhönsä yliopistolla ja jättää tytön työpäiviksi hyvän hoitajan huomaan. Työn imu on vahva, ja Ruth rakastaa tyttöään, mutta tuntee itsensä huonoksi äidiksi jättäessään tytön joskus ystävälleen hoitoon. Katen isä haluaisi olla osa tyttärensä elämää, mutta Ruthin mielestä se ei olisi viisasta. 

Ruth saa myös vieraan menneisyydestä. Aivan yllättäen Tatjana soittaa, hän on tulossa Englantiin luennoimaan ja haluaa tulla kylään marskimaalle. Tatjanan tulo tuo muistoja ajalta, jolloin Ruth tutustui häneen. 90-luvun puolivälissä Ruth oli Southamptonin yliopiston tutkimusryhmän mukana Bosniassamissä arkeologiopiskelijat kaivoivat ruumiita joukkohaudoista Srebrenicassa. He pyrkivät varmistamaan, että mahdollisimman moni vainaja tunnistettiin.

Sarjan neljäs osa Käärmeen kirous jo odottelee hyllyssä.

Ruth Galloway -mysteerit:
          #1: Risteyskohdat (2009, suomeksi 2017)
          #2: Januksen kivi (2010, suomeksi 2017)
          #3: Jyrkänteen reunalla (2011, suomeksi 2018)

          Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla, 273 s. (e-kirja)
          Kustantaja: Tammi 2018 (paperiversio 2018)
          Alkuperäinen: The House at Sea´s End 
2011, suomentanut Anna Lönnroth
          Kansi: Markko Taina


E-KIRJA on oma ostos. MUUALLA: Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Yöpöydän kirjat
HAASTE: Liityn kirjalla merikirjahaasteseen Kirjoja ulapalta, sillä meri on kirjassa läsnä kaiken aikaa: luut löytyvät rantakivikosta, jota vuorovesi huuhtelee, merestä löytyy kiinnostavaa, on tutkintaa majakkasaarella...

6 kommenttia:

  1. Kiitos Paula! Olen tämän sarjan fani, ehdottomasti ja syynä on mainio päähenkilö. Ihanaa väreilyä Ruthilla ja Nelsonilla varsinkin tässä kirjassa :)
    Olen lukenut kaikki suomennokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet jo pidemmällä sarjan mysteereissä. Tuo Ruthin ja Nelsonin välinen väreily onkin aika kiehtova juonikuvio, ja on kiinnostavaa nähdä, mihin kaikkeen se vielä johtaa, kun aika kuluu - ja kun kerran kirjoja on (englanniksi) jo 11. Ja ovat nämä arkeologiset rikostutkimuksetkin jänniä.

      Poista
  2. Kiva oli lukea esittelyäsi tästä kirjasta. En ole lukenut yhtään Griffithsin kirjaa, mutta paljon hänen kirjojaan on kehuttu, joten otan tämän lukulistalle. Mukavaa toukokuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle mukavaa toukokuuta! Suosittelen kokeilemaan Griffithsiä. Tuo arkeologia teee hänen dekkareistaan vähän erikoisempia.

      Poista
  3. Löysin juuri kirppikseltä kaksi ensimmäistä osaa ja nyt odotan innolla, että pääsen lukemaan. Nämä kuulostavat hyviltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat kyllä aika koukuttavia... Kiinnostavaa nähdä, mitä pidät niistä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!