perjantai 28. joulukuuta 2018

Kynttilän lämpöä ja koosteruno (#runo18)


Joulun molemmin puolin olen tunnelmoinut Anna-Mari Kaskisen runojen ja Minna L. Immosen kuvitusten äärellä. Kynttilän lämpöä on kirja, jonka seurassa on helppo pysähtyä ja lukea muutama säe, sytyttää kynttilä ja nauttia hetki herkistä runokuvista ja siveltimen jäljestä.

                                                   Sinä katsoit hiljaa
                                                   tulta hiipuvaa.
                                                   Sanonut et mitään.
                                                   Jaksoit rakastaa.

Kaskisen säkeet ovat minulle jotenkin helppoja lukea. Taidan olla perinteisen runon ystävä, vaikken vierasta nykyrunouttakaan. Huomaan kuitenkin, että merkitys on minulle tärkeää, ja Kaskisen runot puhuttelevat minua selkeydellään. Liian yksinkertaisia ne eivät ole, vaan jättävät lukijalla eri tulkintavaihtoehtoja. Kynttilän lämpöä -kokoelma puhuu ystävyydestä ja läheisyydestä, tuesta vaikeina aikoina. Ja kuten aina Kaskisen tuotannossa, ystävyyden ja rakkauden voi tulkita liittyvän ihmissuhteisiin tai monissa säkeissä myös jumalasuhteeseen.

                                                   Tulin kotiin.
                                                   Lähelläsi on lepo,
                                                   katseessa ilo.
                                                   Keskeneräisyydessä
                                                   on molemmille tilaa.

Joulukorteista tutun Minna L. Immosen vesivärikuvitus täydentää runojen tunnelmaa ja itse asiassa tekee siitä jouluisen kynttilöineen ja talvisine maisemineen. Runot sen sijaan eivät ole mitenkään erityisen jouluisia.

                                                   Yhdessä jaksamme kauas
                                                   luottaen kulkea,
                                                   eilisen painavan portin
                                                   vihdoinkin sulkea.

Viime vuonna luin joulun alla: Anna-Mari Kaskinen ja Ulla Vaajakallio: Matka joulun salaisuuteen.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

          Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen:  Kynttilän lämpöä, 48 s.
          Kustantaja: Kirjapaja 2008
          Kuvitus ja kannen kuva: Minna L. Immonen
 

Kynttilän lämpöä päättää osaltani myös tämän vuoden runohaasteen, jota on luotsannut Omppu. Luen vähän runoja ja niistäkin vähistä olen harvoin blogannut. Kynnys on ollut korkea. Innostuin kuitenkin toisestakin haasteesta, Kuukauden kieli, ja siihen olen lukenut kansainvälisemmin kuin tavallisesti. Siitä on runohaastekin saanut osansa, kun olen tuonut blogiin säkeitä Italiasta, Puolasta, Japanista, Vietnamista, Chilestä.

Ompun haasteohjeen mukaisesti olen alle sepittänyt omaa runoutta, joka muodostuu lukemieni runokirjojen nimistä. Vuoden alussa minua ihastutti japanilaiset haikut, ja siitäpä sain idean kirjoittaa sarjan haiku-runoja. Haiku-runokirjan nimi on sen verran pitkä, että joukkoon piti mahduttaa yksi tanka-runo ja järjestellä sanoja luovasti!


Näin sateen jälkeen
tuulisolmut meressä.
Maremoto soi.

Ja äkkiä on
ilta. Älä, aurinko, 
älä laske nyt.

Kysymyksiä
kuulle: minne kynttilän
lämpöä kätkit?

Säkeet neljälle
vuodenajalle, Shikin
haiku-runoja.
Niin japanilaisia,
rakkaalleniko annan?

Kissojen kielen
kompasanakirjaa ken
täällä lukisi.


Tässä vielä luettelo lukemistani runokirjoista, joita kertyi tasan kymmenen.

   Saima Harmaja: Sateen jälkeen 
    Hồ Xuân Hương: Kysymyksiä kuulle 
   Anna-Mari KaskinenKynttilän lämpöä 
    Maaria Leinonen: Aurinko, älä laske 
   Pablo Neruda: Maremoto
   Salvatore Quasimodo: Ja äkkiä on ilta
   Wisława Szymborska: Täällä

Kiitos runohaasteesta, Omppu! Sen ansiosta löysin monta uutta runoilijaa - ja uskaltauduin bloggaamaan runoista.

8 kommenttia:

  1. Ihana kooste <3

    Tykkään tosi paljon Minnan korteista ja akvarellisiveltimen jäljistä korteissa.


    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta sinullekin! Minnan kortit ovat kyllä ihania, perinteisiä ja tunnelmallisia.

      Poista
  2. Wautsi Paula! Mikä toteutus!!! Ja ihan parasta kuulla, että haaste on innostanut bloggaamaan runoista. Itse olen ottanut runopostauksissa paljon vapauksia ja halunnut pitänyt ne jonkinlaisina impressioina. Hyvää vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle myös hyvää vuodenvaihdetta! Kuulostaa hyvältä tuo bloggaaminen runoimpressioista. Se ehkä madaltaa bloggauskynnystä, mikäli sellaista on.

      Poista
  3. Hienoja haikuja! Viimeinen sai hymyn huulille.

    VastaaPoista
  4. Hienoa että olet lukenut noinkin monta runokirjaa! Oma runosi on myös hieno. Minäkin kyllä pidän moderneista runoista, mutta tällä hetkellä taidan olla liian väsynyt lukemaan mitään sellaista, mitä pitäisi ajatella kovin aivot mutkalla... Pari hyvää runokirjaa on lainassa, mutta en millään jaksaisi lukea niitä... Niinpä tuollaiset Anna-Mari Kaskisen tyyppiset selkeät runot tekisivätkin nyt hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Oikeastaan hämmästyin itsekin sitä, että tuli luetuksi sentään 10 runokirjaa. Se on paljon enemmän kuin yleensä luen.

      Anna-Mari Kaskisen runoissa on paljon sellaisia, jotka tekevät hyvää väsyneelle. Osa runoista on pitkiä, niissä on monta säkeistöä, mutta tässäkin kirjassa on sellaisia viiden säkeen mittaisia, jotka vain hivelevät, hetken.

      Poista

Kiitos kommentistasi!