Tuulisolmut : Valikoima saamelaista nykyrunoutta

                                         hän joikaa riekonnaurun
                                                ja porojen roukunan
                                                       ja tien tunturista
                                                              maahisten ja tiheikön välistä
                                         ja säkissä olevat hillat
                                         jotka painavat paluumatkalla
                                                     missä syksy kuolee punaisena
                                                              (alku Hege Sirin runosta "Tarinat VI") 

Tuulisolmut sisältää valikoiman uutta saamelaista runoutta. Kokoelman runot suomentanut Kaisa Ahvenjärvi on kirjoittanut väitöskirjan saamelaisesta nykyrunoudesta, ja tähän teokseen hän on valinnut runoja neljältä Norjan saamelaiselta runoilijalta. Runoissa on kuultavissa niin saamelaista elämäntapaa ja elinympäristöä kuin kansanperinnettäkin, rinnan modernin laulukilpailun ja sosiaalisen median kanssa. Ahvenjärven kirjoittama esipuhe antaa sopivaa taustaa niin runoihin kuin runoilijoihinkin.

Hege Siri (s. 1973) kirjoittaa runoja, joissa eletään Saamenmaan maisemassa kuten yllä olevassa lainauksessa. Moni runoista muodostaa tarinallisia ketjuja, joiden osat ovat saaneet järjestysnumeron. Siri kirjoittaa norjaksi eikä osaa saamea enää. Tämä näkyy runossa "Kieli", jossa äiti ei joikaa, mutta opettelee kieltä, äidinäiti ei joikaa, mutta puhuu kieltä, isä ei joikaa, hän puhuu norjaa, "minä joikaan mutta en ymmärrä kieltä".  Ahvenjärven mukaan valtakielillä julkaistussa saamelaiskirjallisuudessa äidinkielen menettämisen kokemus on yksi toistuvia teemoja. Joiku on menetetyn kielen korvike.

Hege Siri on merisaamelainen Jäämeren rannoilta, Hänen runonsa on valittu hänen toistaiseksi ainoasta julkaistusta runokirjastaan et øyeblikk noen tusen år (silmänräpäys muutama tuhat vuotta, 2009). Pidin Sirin runokielestä ja sen maalaamasta Saamenmaan luonnosta.

Sigbjørn Skåden (s. 1976) on Tromsøstä ja kirjoittaa pohjoissaamen kielellä. Hän yhdistää runoissaan vanhaa ja uutta, joikua ja poplyriikkaa, klassisia runomittoja ja chattikeskustelun kieltä. Alla on lyhyt katkelma hänen runostaan, jossa runokielen rinnalla soi joiku. Piti ihan tarkistaa netistä, mitä prekariaatti tarkoittaa: "Sana prekariaatti viittaa ihmisiin, jotka elävät köyhissä ja epävakaissa oloissa pätkätyöläisinä tai työttöminä ilman mahdollisuuksia työmarkkinoilla hyvästäkin koulutuksesta huolimatta."

...
olenko
hän minä hän
vai
olenko
olenko
olenko   ko   ko   ko   ko   ko   ko   ko   ko   ko   ko loo loo laa
siksi olen                                                            ko hey ho
kuitenkin                                                             and a bottle of
ja näen nyt                                                         heio leio laa
jotain
unta
onko suinkaan uni
voiko olla
sen jonka tuolla silloin tuolla silloin tuolla silloin hey hey
voiko olla minun elämää                                     leioleeloo                      
...
               (osa Sigbjørn Skådenin runosta "Prekariaatin ulvonta")
                      
Sigbjørn Skådenin runot on valittu hänen kokoelmastaan Prekariáhta lávlla (Prekariaatin laulu, 2009). Minulla on hieman vaikeuksia päästä sisälle hänen runoihinsa. Skåden kirjoittaa modernisti ja kokeilevasti. Ahvenjärvi luonnehtii häntä yhdeksi keskeiseksi saamelaisrunouden uudistajaksi.

Rawdna Carita Eira (s. 1970) asuu Kautokeinossa ja kirjoittaa sekä norjaksi että pohjoissaameksi. Kokoelmaan valitut runot kertovat poronhoidon arjesta vasojen korvamerkitsemisestä teurastamiseen, ja välillä pulahdetaan syvänteeseen tai varvuilla katettu kodanpohja tuoksuu. Joskus poroaidalla viipynyt löytää runoista tuttua kuvastoa. Pari näytettä kahden eri runon alusta:

               kolmetoistavuotiaana
                             merkitsin hänet

                             sirojalkaisen
                                      tähtiotsan
                             tummakorvan

               se potkaisi
                        puristettuna
                              polvien väliin
               ...


                                              tummakorva taluttaa tuulta

          meidän maailmassamme

                     lepattavat
valkeat
                     helmat

                                                    juokse tummakorva juokse


Rawdna Carita Eiran runot on valittu hänen kaksikielisestä kokoelmastaan ruohta muzetbeallji ruohta/løp svartøre løp (juokse tummakorva juokse, 2011). Niiden maailmaan, vaikkakin omastani erilaiseen, on helppo solahtaa. Kaisa Ahvenjärven mukaan Eiran runoissa on suoria intertekstuaalisia viittauksia tunnetun saamelaisrunoilijan, Nils-Aslak Valkeapään tuotantoon.

Irene Larsen (s. 1964) kirjoittaa norjaksi tarinallisia proosarunoja, joiden pohjalla on vanhat saamelaiset myytit. Hänen runokokoelmansa mottona on vanha tarina tytöstä, joka saa poikalapsen karhun kanssa, ja runot tutkivat karhua eri näkökulmista kuten vanhoissa tarinoissa ja kalliomaalauksissa tai lampaita tappavana petona.

...
Olinko minä nähnyt jotain?

Kyllä vain, minä näin juuri että hän juoksi yli taivaankaaren.
Hetkeksi hän pysähtyi ja nousi kahdelle jalalle, ei hyökätäkseen,
luultavasti hän piti silmällä metsästäjää tai suurta, lihavaa
uroshirveä jolla on tähtikoriste sarvikruunussaan.

Kun lapset olivat pieniä, houkuttelin hänet esiin asettamalla kulhon paloviinaa
vaivaiskoivujen väliin. Hiivin ulos kun he nukkuivat, varovasti
taittamatta oksaakaan. Sitten odotin piilossa
hunajaan pukeutuneena, metsämarjaketjuja nilkoissani.

Mutta nyt hän häipyy nähdessään minut.
Kääntyy Linnunradan kohdalla ja katoaa päivänvaloon.
...                     
                                     (osa Irene Larsenin runosta "Ursa major")

Irene Larsenin runot on valittu hänen kokoelmastaan Sortsolsafari (Mustan auringon safari, 2013). Runot ovat helppolukuisia, kuin myyttisiä tarinoita, jotka on tuotu tähän päivään ja kysymyksiin petovahingoista ja kaatoluvista. Mytologinen sisältö avautuisi varmasti rikkaammin, jos tuntisin saamelaista kirjallisuutta paremmin.

Antoisa runomatka, suosittelen. Hienoa, että valikoima on suomennettu. Kaisa Ahvenjärvi sai suomennoksestaan Ylen Kääntäjäkarhu-palkinnon.

LAHJAVINKKI: runouden ystävälle, saamelaisesta kirjallisuudesta ja Saamenmaasta kiinnostuneelle, pohjoista eksotiikkaa kaipaavalle.

              Tuulisolmut : Valikoima saamelaista nykyrunoutta, 113 s

              Kustantaja: Poesia 2018

              Valikoiman toimittanut ja suomentanut: Kaisa Ahvenjärvi

              Kannen kuva: Viktoria Andersson ; Kannen suunnittelu: Mikko Branders

KIRJAN lainasin kirjastosta. MUUALLA: Reader, why did I marry him?
HAASTEET: Runohaaste ja Tundran lumoissa -lukuhaaste