T. S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirja

Nobelistin kissarunokirja, joka lähes 80 vuotta ensijulkaisun jälkeen on vihdoin saatu suomeksi! Moinen herkkupala olisi voinut mennä minulta ihan ohi, ellei lähiseudun kirjasto olisi nostanut sitä Runokuun kunniaksi kootulle esittelypöydälle, vaikkei pääkaupungissa ollakaan.

                                          Ihmisluonteet samoin eroavat
                                          kuin kissain heimon ajattelutavat.
                                          On jotkut hyviä, toiset pahoja,
                                          yhdet viisaita tai latvasta lahoja.
                                          On turkkia valkeaa, harmaata, mustaa
                                          ja kaikista niistä vois runon sepustaa.

T. S. Eliotin Kissojen kielen kompasanakirja on ihan ehdoton luettava kaikille kissojen ja riimirunojen ystäville, sillä sivuilla loikovat, ärjyvät ja karkailevat melkoiset kissapersoonallisuudet. Löytyy laiskanpulskea vanha katti Julle Jantteri, omapäisyydellään isäntäänsä rasittava kissa Hola Holaa ja vikkelä, ihmisiä huiputtava kaksikko Mukkelismauri ja Rimpularonja, puhumattakaan Pommelista, jonka haukotus jo saa kulmakuntaa säikyttävät koirat luikkimaan pakoon.

                                          Mutta äkkiä aikeissa pelottavissa
                                          paikalle ilmestyy POMMELI-KISSA.
                                          Sen silmät kuin salamat kipunoi tulta
                                          ja haukotus näyttää jo niin julmetulta,
                                          että kaikki on jäykkinä kauhusta ihan;
                                          näin Pommeli valloittaa kadun ja pihan.

Jaakko Yli-Juonikkaan suomenkielinen riimittely on vertaansa vailla, humoristista ja oivaltavaa. Ihan kihelmöittää etsiä käsiin  englanninkieliset runot, jotta näkisin, miten T. S. Eliot ne sanoitti. Yli-Juonikas tuo tekstin tähän päivään ja suomalaisille lukijoille tutuille paikoille, sillä esimerkiksi merirosvo Ärjykissan käy kalpaten Turussa Aurajoen rannoilla. Rautateiden Huiskakissa taas kulkee kiskoilla ihan tuttujen suomalaisten asemien kautta:

                                          Sä nukuit Iittalassa etkä nähnyt kuinka kissa
                                          hääri pitkin poikin laituria;
                                          Toijalassa uinuit samoin, kun tuo kolli monin tavoin
                                          hauskuutteli ratamestaria.

Kissojen kielen kompasanakirja mainitaan lastenkirjaksi, mutta ainakin tätä aikuislukijaa kirja huvitti ja viihdytti mainion tovin. Runot ovat tarinallisia ja aika pitkiä, ne kertovat kukin yhden tai kahden kissan luonteesta ja edesottamuksista. Kissojen seikkailut hauskuttanevat lapsilukijoita, aikuinen näkee runoissa niin kissa- kuin ihmiskunnankin moninaisuutta.

osa sivun 4 kissakuvasta

Hän on hljainen, pieni ja musta
aina korvista häntänsä päähän;
läpi reiästä käy tukitusta
ja sopeutuu säähän kuin 
     säähän.

Kissojen kielen kompasanakirjan viehätystä lisää Jenna Kunnaksen riemastuttava kuvitus, josta löytyy kissa poikineen, kaikki omilla ilmeillään ja elkeillään. Muutama kirjan kuva löytyy Kunnaksen omilta kotisivuilta.

Tunnettu musikaali Cats pohjautuu sanoituksissaan Kissojen kielen kompasanakirjaan, musiikin sävelsi Andrew Lloyd Webber.

T. S. Eliot (1888-1965) syntyi Yhdysvalloissa, mutta muutti myöhemmin Iso-Britanniaan. Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto brittiläisenä kirjailijana vuonna 1948.

          T. S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirja, 32 s.

          Kustantaja: Otava 20018

          Alkuperäinen: Old Possum's Book of Practical Cats, 1939

          Suomennos: Jaakko Yli-Juonikas

          Kansi ja kuvitus: Jenna Kunnas

KIRJA sattui silmiin kirjaston runokirjojen esittelypöydältä.
MUUALLA siitä ovat kirjoittaneet Kirjavinkit, Kosminen K ja Vino pino kirjoja -blogit.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan "50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja". Osallistun myös Runohaasteeseen.