Lucy Maud Montgomery (1874-1942) ja ihanat Anna- ja Runotyttö-kirjat! Kukapa ei olisi lukenut niitä, ainakaan jos on ollut vähänkään kallellaan romanttisiin tyttökirjoihin päin. Paljon vähemmän tunnettuja ovat lukuisat kirjailijan kirjoittamat romaanit ja novellit, joista useita on suomennettu vasta tällä ja viime vuosikymmenellä. Nyt lukemani Sininen linna on kuitenkin vanhempaa tuotantoa, sillä sen ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi jo 1930.
Valancy Sterling täyttää 29 vuotta ja on sinä päivänä yhtä onneton kuin kaikkina päivinä ennen sitä. Hän asuu yhdessä äitinsä ja serkkunsa kanssa kodissa, jossa tärkeintä on täsmällisyys ja säädyllisten tapojen noudattaminen ja suvun totteleminen kaikessa. Koko elämänsä ajan Valancy on saanut kuulla, että hän on ruma ja että hänellä on heikko terveys. Elämä on harmaata ja tyhjää äidin tiukassa komennossa, jossa ei suvaita yhtään joutilasta hetkeä päivän mittaan.
Valancylla on kaksi pakopaikkaa elämässään. Toinen on Sininen linna, jonka hän on unelmoinut mielikuvituksessaan kaikkia yksityiskohtia ja siellä asuvia henkilöitä myöten. Hän itse on linnan valtiatar, valtiaan olemus taas muuttuu samalla kun Valancy kasvaa pikkutytöstä teini-ikäiseksi ja nuoreksi naiseksi. Toinen pakopaikka on John Fosterin luontokirjojen lukeminen, milloin siihen vain tarjoutuu pieni hetki, mitä tapahtuu aivan liian harvoin tiukan työteliäässä ja kurinalaisessa taloudessa.
Sitten Valancy huomaa olevansa ajoittain huonovointinen ja saavansa kivuliaita kohtauksia, jotka ottavat sydämestä. Hän menee salaa kaikilta lääkäriin ja saa kuulla olevansa vakavasti sydänsairas ja elävänsä korkeintaan vuoden. Kuolema ei pelota Valancya, kun vain olisi ehtinyt elää sitä ennen! Tuo hetki on kuitenkin ratkaiseva hänen elämässään, hän saa rohkeuden elää sukulaisten ja tuttavien mielipiteistä välittämättä ja tehdä asioita, joita itse haluaa. Kuten ottaa työpaikka juopottelevan rakennusmiehen aikuisen, keuhkotautisen tyttären hoitajana tämän viimeisinä elinviikkoina. Miten paheksuttavaa sivistyneelle naiselle.
Ensimmäistä kertaa elämässään Valancy on onnellinen, joku tarvitsee häntä. Ja vieläkin suurempi onni tulee hänen osakseen, ja unelmien sinisestä linnasta tulee totta, tavallaan.
Kirjan alussa Sininen linna oli lähes tympeä, enkä olisi jaksanut lukea niin pitkään, miten koko suku pompotteli ja nujersi Valancya ja miten tärkeintä tuntui olevan vain se, mitä seurapiirit pitivät säädyllisenä ja sopivana. Tarina sai kuitenkin uutta potkua Valancyn saatua tohtorilta "kuolemantuomion". Hän sai rohkeutta elää omannäköistään elämää, sukulaistensa kauhuksi, ja samalla kirjailija tuuletti reilusti aikansa keskiluokkaista naiskuvaa ja tekopyhyyttä.
Ja kyllä Sinisestä linnasta löytyy se tuttu Montgomeryn tarinoiden lumo ja luontokuvausten herkkyys ja kauneus, kun vauhtiin päästään. Kirjasta sukeutuu varsin romanttinen rakkausromaani, josta löytyy monta yllätystä. Hupaisinta minulle oli, kun Valancyn lukiessa ja siteeratessa pätkiä John Fosterin kirjoista yritin etsiä netistä tietoja tuosta kirjailijasta, ilmeisesti Montgomeryn suosikista. Nauratti, kun kirjan loppupuolella kävi ilmi, miksen ollut löytänyt netistä mitään.
Pidin kirjasta, vaikkei se mielestäni Anna-kirjojen tasolle ylläkään. Hienointa oli Valancyn kehitys arasta, nujerretusta hiirulaisesta rohkeaksi ja onnelliseksi naiseksi. Ja olihan lopputilanne ihanan romanttinen, jos kohta ei kovin uskottava kaikkine käänteineen. Vaan onhan välillä mukavaa ja tarpeellistakin vain uppoutua suloiseen tarinaan ja antaa sen viedä.
L. M. Montgomery: Sininen linna, 280 s.
Kustantaja: Karisto 1987 (7.painos; 1. p. 1930)
KIRJA on oman hyllyn aarre, voitettu blogiarvonnassa. Kiitos Aino!
MUUALLA sitä on luettu laajasti, kuten klassikolle sopiikin, esimerkiksi: Jokken kirjanurkka, Kirjojen kamari, Oksan hyllyltä, Tarukirja
Helmet-haasteessa sopii kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 6. Rakkausromaani ja 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.
Muita haasteita: Joka päivä on naistenpäivä (naisklassikkoja), Montgomery (L. M. Montgomeryn kirjoja tai kirjoja hänestä), Kirjahyllyn aarteet (oman hyllyn aarteita).
Valancy Sterling täyttää 29 vuotta ja on sinä päivänä yhtä onneton kuin kaikkina päivinä ennen sitä. Hän asuu yhdessä äitinsä ja serkkunsa kanssa kodissa, jossa tärkeintä on täsmällisyys ja säädyllisten tapojen noudattaminen ja suvun totteleminen kaikessa. Koko elämänsä ajan Valancy on saanut kuulla, että hän on ruma ja että hänellä on heikko terveys. Elämä on harmaata ja tyhjää äidin tiukassa komennossa, jossa ei suvaita yhtään joutilasta hetkeä päivän mittaan.
Valancylla on kaksi pakopaikkaa elämässään. Toinen on Sininen linna, jonka hän on unelmoinut mielikuvituksessaan kaikkia yksityiskohtia ja siellä asuvia henkilöitä myöten. Hän itse on linnan valtiatar, valtiaan olemus taas muuttuu samalla kun Valancy kasvaa pikkutytöstä teini-ikäiseksi ja nuoreksi naiseksi. Toinen pakopaikka on John Fosterin luontokirjojen lukeminen, milloin siihen vain tarjoutuu pieni hetki, mitä tapahtuu aivan liian harvoin tiukan työteliäässä ja kurinalaisessa taloudessa.
Sitten Valancy huomaa olevansa ajoittain huonovointinen ja saavansa kivuliaita kohtauksia, jotka ottavat sydämestä. Hän menee salaa kaikilta lääkäriin ja saa kuulla olevansa vakavasti sydänsairas ja elävänsä korkeintaan vuoden. Kuolema ei pelota Valancya, kun vain olisi ehtinyt elää sitä ennen! Tuo hetki on kuitenkin ratkaiseva hänen elämässään, hän saa rohkeuden elää sukulaisten ja tuttavien mielipiteistä välittämättä ja tehdä asioita, joita itse haluaa. Kuten ottaa työpaikka juopottelevan rakennusmiehen aikuisen, keuhkotautisen tyttären hoitajana tämän viimeisinä elinviikkoina. Miten paheksuttavaa sivistyneelle naiselle.
Ensimmäistä kertaa elämässään Valancy on onnellinen, joku tarvitsee häntä. Ja vieläkin suurempi onni tulee hänen osakseen, ja unelmien sinisestä linnasta tulee totta, tavallaan.
Kirjan alussa Sininen linna oli lähes tympeä, enkä olisi jaksanut lukea niin pitkään, miten koko suku pompotteli ja nujersi Valancya ja miten tärkeintä tuntui olevan vain se, mitä seurapiirit pitivät säädyllisenä ja sopivana. Tarina sai kuitenkin uutta potkua Valancyn saatua tohtorilta "kuolemantuomion". Hän sai rohkeutta elää omannäköistään elämää, sukulaistensa kauhuksi, ja samalla kirjailija tuuletti reilusti aikansa keskiluokkaista naiskuvaa ja tekopyhyyttä.
Ja kyllä Sinisestä linnasta löytyy se tuttu Montgomeryn tarinoiden lumo ja luontokuvausten herkkyys ja kauneus, kun vauhtiin päästään. Kirjasta sukeutuu varsin romanttinen rakkausromaani, josta löytyy monta yllätystä. Hupaisinta minulle oli, kun Valancyn lukiessa ja siteeratessa pätkiä John Fosterin kirjoista yritin etsiä netistä tietoja tuosta kirjailijasta, ilmeisesti Montgomeryn suosikista. Nauratti, kun kirjan loppupuolella kävi ilmi, miksen ollut löytänyt netistä mitään.
Pidin kirjasta, vaikkei se mielestäni Anna-kirjojen tasolle ylläkään. Hienointa oli Valancyn kehitys arasta, nujerretusta hiirulaisesta rohkeaksi ja onnelliseksi naiseksi. Ja olihan lopputilanne ihanan romanttinen, jos kohta ei kovin uskottava kaikkine käänteineen. Vaan onhan välillä mukavaa ja tarpeellistakin vain uppoutua suloiseen tarinaan ja antaa sen viedä.
L. M. Montgomery: Sininen linna, 280 s.
Kustantaja: Karisto 1987 (7.painos; 1. p. 1930)
Alkuperäinen: The Blue Castle, 1926, suomentaja A. J. Salonen
Kansi: Matti Kota
KIRJA on oman hyllyn aarre, voitettu blogiarvonnassa. Kiitos Aino!
MUUALLA sitä on luettu laajasti, kuten klassikolle sopiikin, esimerkiksi: Jokken kirjanurkka, Kirjojen kamari, Oksan hyllyltä, Tarukirja
Helmet-haasteessa sopii kohtiin 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot, 6. Rakkausromaani ja 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.
Muita haasteita: Joka päivä on naistenpäivä (naisklassikkoja), Montgomery (L. M. Montgomeryn kirjoja tai kirjoja hänestä), Kirjahyllyn aarteet (oman hyllyn aarteita).
Totta ei ole Anna-kirja, mutta erilaisuudessaan piristävä :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä.
PoistaMinä luin Sinisen linnan ensimmääisen kerran jo lapsena Montgomeryn tyttökirjojen perään. Huomasin toisella lukukerralla, että aika paljon siitä oli jäänyt mieleen, vaikka se ei ihastuttanut Emilian ja Annan tavoin.
VastaaPoistaMielenkiintoista, että luit sen jo lapsena. Kirjassa oli kyllä monia tyttökirjojen elementtejä, vaikka tapahtumia katsottiin aikuisten näkökulmasta.
PoistaMinä olen lukenut tämän useammankin kerran ja voisin lukea taas jossain vaiheessa. Minusta tämä on ihanan haikeansuloinen tarina, loppuratkaisukuvio tosin meni ehkä hieman liian helposti,vaikka ei se sinänsä tarinaa pilannut.
VastaaPoistaMontgomeryn kirjat kestävät kyllä monta lukukertaa. Nykyisin kirja tuntuu haikealta ja nostalgiselta senkin takia, että se kuvaa elämää kirjoitusaikanaan tai jonkin verran ennen sitä.
PoistaMinä olen onnistunut olemaan lukematta kirjailijan kirjoja, vaikka olisin varmasti tykännyt niistä. Olen siis lukenut Jane Austenin kirjoja, joten kirjat olisivat sopineet lukumakuuni.
VastaaPoistaEhkäpä joku kaunis päivä luen kirjailijan kirjan.
Kiva, että luet kirjahyllystä aarteita.
Minullekin tämä Sininen linna oli ensimmäinen Montgomeryn aikuisten kirja. Ja totta tosiaan, jotain samaa siinä on kuin Jane Austenin kirjoissa, ainakin Valancyn nokkelassa kritiikissä sukunsa käsityksiä kohtaan, mutta samaa brittimiljöötä ei tietenkään ole eikä ihan samaa älykästä huumoria. Suosittelen kuitenkin tutustumaan L. M. Montgomeryn kirjoihin.
VastaaPoistaPidin tästä paljon. Sain myös lahjaksi blogikollegalta.
VastaaPoista♥
Kiitos kommentista. Onpa hauska sattuma, että olet saanut saman kirjan blogiystävältä. Minä voin kuvitella lukevani sen joskus uudelleenkin.
PoistaMulle tää on tosi tärkeä kirja. Aina kun pelottaa tai kaipaan elämänmuutosta, mutta en uskalla tehdä mitään, tartun tähän. Se energia ja rohkeus ja elämänilo mitä tästä kirjasta löytyy on ihan uskomaton! Tietysti itse tarina on hupsu ja ennalta-arvattava, mutta kirjan tunnelma ja energia on aivan uskomaton!
VastaaPoistaOnpa hieno tehtävä tullut kirjan osaksi! ja siihen tämä sopii niin hyvin. Kirjailija-Fosterin sanat pelon voittamisesta puhuttelivat minuakin, ja olihan ihan huikeaa lukea, miten se vaikutti Valancyyn.
Poista