Jos edellisessä lukemassani rikoskirjassa kirjoilla ja kirjastolla oli tärkeä rooli, niin Mansikkatytössä hyöritään taiteen ja antiikin maailmassa, mutta ennen kaikkea siinä vietetään kesää. Kirjan päähenkilö, eläkkeellä oleva historianopettaja Paula Roos, on muuttanut kesäksi Helsingistä meren rantaan Tammisaareen, ja elämä on leppoista ja rauhallista. Tammisaaressa asuu myös Paulan entinen työtoveri, kuvaamataidonopettaja Kaisu Jung, joka työskentelee tilapäisesti taidegalleriassa kaupungissa. Mökkiseurana Paulalla on valkoinen hoitokissa Linda, josta yllättäen tulee yksi avaintekijöistä murhatutkimuksessa.
Sillä rikoskirja Anja Gustafssonin Mansikkatyttö on, "perinteinen dekkari niille, jotka pitävät arvoituksista, nauttivat taiteesta, kesästä ja hyvästä ruoasta", kuten takakansi määrittelee. Verkkoja kokiessaan Paula löytää merestä kuolleena henkilön, johon hän oli hiljattain tutustunut. Tämä osoittautuu murhan uhriksi. Seuraa poliisitutkimus, epäiltyjä on useita. Kaikki heistä olivat läsnä galleristin juhlissa hulppeassa huvilassa. Mahdollisia motiivejakin löytyy, joillakin raha, toisilla mustasukkaisuus, mutta kenellä oli tilaisuus tehdä surmatyö.
Paula Roos kutsuu sukulaisia ja ystäviä mökille, kokkailee heille meren ja oman puutarhan antimista. Mutta hän käy myös Tammisaaren kesäkahviloissa, tapaa uusia ihmisiä Kaisun kanssa, kuulee keskustelunpätkiä, jotka putkahtelevat mieleen uusissa yhteyksissä. Poliisille hän antaa monta vihjettä, mutta Paula Roos on se, joka keksii syyllisen ja paljastaa hänet.
Tässä on kiireetön ja väkivallaton rikoskirja kesäiseen lukuhetkeen. Kovin jännittävä tämä ei ollut, arvasin syyllisen melko varhain, mutta oli kiintoisaa silti lukea, miten kirjassa hänen jäljilleen päästiin ja miten rikos oikein tapahtui. Yksi galleriaan liittyvä sivujuonne jäi jotenkin ilmaan roikkumaan, vaikka siihenkin oli alettu rakentaa jännittävyyttä pitkin matkaa.
Kustantaja: Myllylahti 2009
Osallistun sillä MarikaOksan aloittamalle dekkariviikolle. Lisäksi kerään uuden kasvin Kirjaherbariooni (mansikka).
Kuvauksesi tuo mieleen keväällä lukemani Karin Erlandssonin Kuolonkielot, jonka tarina sijoittuu juhannukseen. Tammisaaren kesäidylli tuntuu kivalle dekkarissa. Ihana kesäkaupunki.
VastaaPoistaKuolonkielot voisikin olla hyvä kesälukeminen.
PoistaMansikkatytössä Tammisaaren kaupunki on paljon esillä, kahviloita nimeltä mainiten ja joitain muitakin maamerkkejä kaupunkia tuntevalle. Tuli ihan mieleen, että Tammisaari olisi mkava retkikohde. En ole siellä koskaan käynyt.
Taidemaailmaan sijoittuvat dekkarit kiinnostavat, joten pistänpä nimen mieleen. Ihan outo ja uusi dekkaristi minulle...
VastaaPoistaMinullekin Gustafsson oli uusi. Kirjassa mainitaan useita tunnettuja taiteilijoita, työskennellään galleriassa, maalataan taulua, epäillään taideväärennöksiä. Puhumattakaan arvokkaasta sormuksesta, joka saattoi olla Fabergén pajassa syntynyt. Monenlaista mielenkiintoista hidastempoisesta menosta pitäville.
Poista