Ralli on mainio kirja. Se on yhden koiran elämän mittainen, ja sen elämän aikana ehtii Mirjakin varttua pikkutytöstä nuoreksi naiseksi.
"Koko koiran elinikä oli tarvittu, että pellonojasta onkivasta punatakkisesta tytöstä oli tullut täysikasvuinen neito."Ralli on sekarotuinen koira, joka menettää emänsä ollessaan vain muutaman päivän ikäinen. Mirjan vanhemmat hoitavat sitä, kunnes se selviää. Mirja on silloin alle kouluikäinen, ja hän nukuttaa Rallia nukensägyssään. Vasta sitten Rallista oikeastaan tulee Mirjan koira, kun pimeää ja mörköä säikkyvä tyttö komennetaan takaisin sänkyynsä eikä tämä millään uskaltaisi. Tilanteen pelastaa Ralli, joka hyppää nukensängystä Mirjan viereen, ujuttautuu peiton alle ja painaa päänsä tyynylle. Sen jälkeen tyttö ei herää enää pelkoonsa.
Olen lukenut Eeva Joenpellon Rallin joskus kauan sitten, mutta en oikeastaan muistanut kirjan sisältöä. Nyt uusintaluvussa Rallin elämän loppuvaiheet koskettivat jotain kohtaa sisikunnassa, ja mieleen nousi se sama tunne, joka oli jättänyt jälkensä ensimmäiselläkin lukukerralla.
Eeva Joenpelto on jäänyt minulle melkoisen tuntemattomaksi kirjailijaksi, en ole lukenut häneltä muuta kuin tämän yhden kirjan, mutta pidin kovasti Rallista tällä kerralla - varmaan edelliselläkin, en vain muista sitä. Parasta kirjassa ovat Joenpellon sujuva teksti ja romaanin henkilöt Ralli mukaan lukien, kirjailija kuvaa heidät vähäeleisesti, mutta psykologisen tarkasti, ja melkein yllättäen pysähdyin monta kertaa ihmettelemään: tuolta Mirjasta tai äidistä tai Rallista varmaan tuntui. Kai se on Joenpellon taituruutta vangita tunnetiloja ja ajatuksia vähin sanoin.
Sama vähäeleisyys ja taituruus näkyi kirjan huumorissa. Perheessä ja erityisesti Mirjalle ja Rallille tapahtui kaikenmoista, ja jotkut perheenjäsenten väliset sananvaihdot naurattivat minua, vaikka olivat epäilemättä sanottu kaikella totisuudella. Kuten silloin kun Ralli istui kuorma-auton etupenkille isäntänsä viereen ajamaan linjaa kauppalaan:
"-- Se pyrkii mukaan, katsokaas.
Aiti hymyili happamesti.
-- Kun isä sanoo katsokaas, niin se on mielissään. Että osaakin olla noin mielissään. Toinen ei kelpaa mihinkään. Kohta kai kanatkin tahtovat kauppalaan. Sinä päivänä tämä ihminen pakkaa tavaransa."Kyllä heräsi kova kiinnostus lukea lisää Joenpeltoa.
Eeva Joenpelto syntyi 17.6.1921. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi haastoi lukemaan jotain kirjailijalta ja postaamaan luetusta blogissa syntymäpäivänä. Tuijatan koosteesta löytyy linkkejä luettuihin Joenpellon kirjoihin. Reader, why didi I marry him? -blogissa luettin laillani Ralli.
Eeva Joenpelto: Ralli, 187 s.
Kustantaja: WSOY 1965 (5. painos; 1. painos 1959)
Minullakin Ralli löytyy ja luin sen pari vuotta sitten OI suomi -haasteeseen: postaus löytyy täältä: http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2013/11/eeva-joenpelto-ralli jos kiinnostaa. Itse olen joskus ajatellut Jonepellon lukemista, mutta ei ole oikein sitten tarpeeksi innostusta löytynyt. Rallin voisi kyllä lukea uudelleenkin. Se on tuttu jo kouluajoilta.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Kävin lukemassa kirjoituksesi Rallista. Minustakin Ralli on kasvukertomus, ja vaikka se on nopealukuinen, sisältö ei ole ollenkaan kepeä, vaan kirjasta löytyy monia tasoja ja paljon maalaistalon elämää.
PoistaTosiaankin mielenkiintoinen tuttavauus oli tämä Ralli. Ei ehkä tyypillisintä Joenpeltoa, mutta erittäin tutustumisen arvoinen.
VastaaPoistaTämä tosiaan oli tutustumisen arvoinen. Tai minähän olin sen tosi kauan sitten lukenut, mutta silti yllätyin, miten mukava Joenpeltoa oli lukea. Pitääpä kokeilla muutakin. Siihen asti luulen, että kaikki hänen kirjoittamansa on jotenkin rallimaista.
PoistaOnpa ollut hieno ajatus juhlistaa Joenpellon syntymäpäivää.
VastaaPoistaTulin myös huikkaamaan, että kamarissani olisi sinulle haaste: mielelläni lukisin tietokirjasuosituksiasi, jos sopiva vastaushetki sattuu kesäpäivistäsi löytymään :)
Minustakin Tuijatan idea Joenpellon juhlistamisesta ja esiin nostamisesta oli oivallinen.
PoistaKiitos haasteesta, käynkin heti kurkkaamassa blogissasi.