Tiina ja Juha heräävät Tiinan mummon sohvalla, jonne he ovat tuupertuneet myöhään edellisenä iltana. He olivat polkeneet sata kilometriä pyörillään päästäkseen maalle jatkamaan yhteistä lomaansa, joka oli keskeytynyt Juhan ulkomaan serkun saavuttua vierailulle. Näistä tapahtumista kertoo kaksi edellistä Tiina-kirjaa.
Anni Polvan kirjoittamaan 16. Tiina-kirjaan mahtuu monenlasta alkaen Mari-muorin äkäisestä pässistä, jonka sarvien tähtäimessä on Tiina-paran takamus. Siitä hyvästä elikko saa kuvansa kirjan kanteen! Tiina onnistuu sohaisemaan myös ampiaispesään, ja siitä kimmastuneet hyönteiset hyökkäävät pistimineen suoraan tytön päähän ja antavat nimen koko kirjalle: Tiinan ampiaiskesä. Ampiaisten kanssa ottelemisesta ei selvitäkään ilman, että Juha joutuu juoksemaan lääkärin paikalle. Kahdeksan päähän osuneen ampiaisenpiston kanssa ei ole leikkimistä.
Muuta eläinkuntaa kirjassa edustavat mummon Mirri ja Mansikki sekä kulkukauppiaan koira, joka joutuu koville Mirrin kynsissä. Yöllisen seikkailun tarjoaa koko yön kestävä ravunpyyntiretki.
Kirjassa on sarjan aikaisemmista osista tuttuja elementtejä:
Tiinan paras kaveri Juha ei voi olla lausumatta paria valittua sanaa siitä, mihin tytöistä on ja mihin heistä ei ole.
Kasvatuksellisia katkelmia taitaa löytyä kaikista tiinoista. Tässä osassa pohdiskellaan rehellisyyttä ja onko valehteleminen koskaan oikein, ajatellaan anteliaisuutta ja voiko omastaan antaa joskus liikaa sekä annetaan monta esimerkkiä toisten ihmisten auttamisesta. En tiedä, ovatko aistini herkistyneet, mutta olen huomaavinani enemmän kasvattavia pohdintoja näissä viime kirjoissa kuin sarjan alkupäässä.
1960-luvun (?) ajankuva näkyy. Pyörällä talosta taloon matkaava kulkukauppias tulee mummon mökkiin myymään alusvaatteita ja ompelutarvikkeita. Yhdessä kohtaa viitataan Kaarlo Kangasniemeen, joka voitti painonnostossa kultaa 1968 Meksikon olympialaisissa. Anni Polva on varmaan pitänyt häntä sen verran tunnettuna voimamiehenä, että tiinojen lukijakuntakin hänet tietäisi.
Muuta eläinkuntaa kirjassa edustavat mummon Mirri ja Mansikki sekä kulkukauppiaan koira, joka joutuu koville Mirrin kynsissä. Yöllisen seikkailun tarjoaa koko yön kestävä ravunpyyntiretki.
Kirjassa on sarjan aikaisemmista osista tuttuja elementtejä:
Tiinan paras kaveri Juha ei voi olla lausumatta paria valittua sanaa siitä, mihin tytöistä on ja mihin heistä ei ole.
Kasvatuksellisia katkelmia taitaa löytyä kaikista tiinoista. Tässä osassa pohdiskellaan rehellisyyttä ja onko valehteleminen koskaan oikein, ajatellaan anteliaisuutta ja voiko omastaan antaa joskus liikaa sekä annetaan monta esimerkkiä toisten ihmisten auttamisesta. En tiedä, ovatko aistini herkistyneet, mutta olen huomaavinani enemmän kasvattavia pohdintoja näissä viime kirjoissa kuin sarjan alkupäässä.
1960-luvun (?) ajankuva näkyy. Pyörällä talosta taloon matkaava kulkukauppias tulee mummon mökkiin myymään alusvaatteita ja ompelutarvikkeita. Yhdessä kohtaa viitataan Kaarlo Kangasniemeen, joka voitti painonnostossa kultaa 1968 Meksikon olympialaisissa. Anni Polva on varmaan pitänyt häntä sen verran tunnettuna voimamiehenä, että tiinojen lukijakuntakin hänet tietäisi.
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Kaikkea kirjasta -blogissa Tiinan ampiaiskesä luettiin Anni Polvan 100-vuotispäiväksi.
Anni Polva: Tiinan ampiaiskesä, 153 s.
Kustantaja: Karisto 1982, 7. painos (1. painos 1971)
Kansikuva: Pauliina Vihinen
MUUALLA: Kaikkea kirjasta -blogissa Tiinan ampiaiskesä luettiin Anni Polvan 100-vuotispäiväksi.
Anni Polva: Tiinan ampiaiskesä, 153 s.
Kustantaja: Karisto 1982, 7. painos (1. painos 1971)
Kansikuva: Pauliina Vihinen
Kiinnostuneena seuraan mihin tämä Tiina -sarja johtaa:)
VastaaPoistaAmpiaispesä on kyllä hankala jos sitä vahingossa sohaisee, vaikea välttyä pistoilta.
Polvalla on hauska sanaleikki ampiaispesä -ampiaiskesä :)
PoistaEnpä ollut huomannutkaan tuota sanaleikkiä - sanoilla leikittelyssä taitaa olla syy kirjan nimeenkin, sillä ampiaisepisodi oli aika lyhyt pätkä kirjan lopussa.
PoistaMinäkin olen kiinnostunut siitä, mihn sarja johtaa! Ihan ensimmäisiä kirjoja lukuunottamatta ei oikein tunnu, että tarinoissa aika kuluisi ollenkaan eteenpäin siinä mielessä, että Tiinalle tulisi ikää lisää. Mutta katsotaan, mikä on tilanne ihan sarjan lopussa. Niitä kirjoja en nimittäin ole aikaisemmin lukenut.
Ihana Tiina! Minä oikeastaan kasvoin Tiinan parissa. Tai alkaessani lukea niitä olin suurinpiirtein samanikäinen kuin Tiina ensimmäisessä kirjassa. Muistan miten jännittävää oli lukea viimeisiä Tiinoja, joissa hän oli jo isompi tyttö... ;)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Minä en ole Tiina-sarjan loppupään kirjoja lukenut ollenkaan, kasvoin niistä ulos kesken sarjan, joten kiva kuulla, että Tiina on viimeisissä jo isompi. Mielenkiinnolla odotan sitä vaihetta.
Poista