torstai 1. elokuuta 2019

Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar (Klassikkohaaste 9)

Brontën kirjailijasisaruksista Anne on jäänyt minulle tuntemattomaksi, joten valitsin hänen esikoisromaaninsa Agnes kotiopettajatar tämänkesäiseen Klassikkohaasteeseen. Kirjapolkujen muodostuminen on minulle mysteeri, ja väitän, ettei minulla ole mitään tietoista tekemistä sen kanssa, että naistenviikolle luin Minna Canthin novellin Agnes ja että olen juuri kuunnellut Pirjo Tuomisen tuoreen epookkiromaanin Opettajatar (tulossa blogiin pikapuoliin)!



Anne Brontën teos Agnes kotiopettajatar julkaistiin vuonna 1847, kun kirjailija oli 27-vuotias. Kirjailijan on sanottu saaneen siihen aineksia omista kokemuksistaan. Agnes on köyhtyneen maalaispapin tytär. Kun isä menettää kaiken omaisuutensa kauppalaivan haaksirikossa, Agnes päättää kantaa kortensa kekoon ja etsiä itselleen kotiopettajattaren paikan, onhan sivistynyt äiti opettanut kumpaakin tytärtään hyvin.

Ensimmäisen paikkansa Agnes löytää lehti-ilmoituksesta. Kokemus on kaikkea muuta kuin innostava: hänen pikkuoppilaansa ovat varsinaisia kauhukakaroita, jotka ovat tottuneet saamaan kaiken, mitä haluavat, ja joiden mieltä ei vanhempien mielestä tule mitenkään pahoittaa. Vähän ennen koettelevan lukuvuoden loppua Agnes saa lähteä toimestaan ja hän palaa kesäksi isän pappilaan kotikylään. 

Syksyn lähestyessä Agnes haluaa jälleen palvelukseen auttaakseen varatonta perhettään ja tällä kertaa hän laatii itse paikanhakuilmoituksen lehteen. Uudessa paikassa hänen oppilaansa ovat varttuneempia, jo nuoria herroja ja neitejä, joista kaksi poikaa lähetetään pian kouluun. Tytöt jäävät Agneksen oppilaiksi, eivätkä he ole juuri paremmin kasvatettuja kuin ensimmäisenkään perheen lapset. 16-vuotias Rosalie on hyvin sievä ja kehittyy kaunottareksi, mutta "[h]änelle ei ollut koskaan selvästi opetettu eroa oikean ja väärän välillä, [...] koska häntä oli aina hemmoteltu, niin hän oli saanut tahtonsa läpi joka asiassa, hän oli usein oikukas ja arvaamaton". 14-vuotias Matilda on todellinen rasavilli, "luonteeltaan huoleton, itsepäinen, kiivas ja piittaamaton".

Agnes viipyy tässä kotiopettajattaren paikassa kaksi vuotta. Koti-ikävä vaivaa, mutta hänellä on vapaa-aikaa enemmän kuin pikkulasten opettajana. Joskus hän kävelee tapaamaan kylän mökkiläisiä ja lukemaan eräälle sairaalloiselle leskelle. Yhdellä sellaisella käynnillä hän tapaa seurakunnan uuden apulaispapin, josta hän on kuullut ihmisten kertovan paljon hyvää. Nuori pappi on vakavahenkinen ja ystävällinen ja välittää seurakuntalaisistaan toisin kuin ylhäinen kirkkoherra. Agneksen orastavista romanttisista ajatuksista kirjailija kertoo viktoriaaniseen tapaan.

Romanttisista säikeistään huolimatta en pidä kirjaa rakkausromaanina, vaan kirjana kotiopettajattaren elämästä ja työstä. Kummassakin palveluspaikassaan Agnes jää kotiopettajattarena yksin ja hemmotellun jälkikasvun riepottelemaksi, eikä vanhemmilta tulee mitään tukea. Agnes ei kuulu perheeseen, vaan paljon alemmas, mutta ei hän ole palveluskuntaakaan. Häneltä odotetaan mahdotonta oikukkaiden kasvattien sivistämisessä ja koulimisessa. Tämä kaikki vertautuu hienosti Agneksen seuraavaan elämänvaiheeseen, kun isän kuoltua äiti ja Agnes perustavat yhdessä koulun johonkin Englannin kylpyläkaupunkiin. He vuokraavat talon ja ottavat sinne muutaman tytön asumaan ja käymään koulua. Lisäksi heillä on päiväoppilaita.

Anne Brontë on kirjailijana jäänyt sisartensa varjoon. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani on ollut teini-ikäisestä asti iki-ihana suosikkini - pitäisikin lukea uudelleen ja tunnustella, vieläkö lumo on jäljellä - ja Emily Brontën Humiseva Harju teki sekin aikoinaan suuren vaikutuksen. En pidä Anne Brontën Agnesia niiden veroisena, mutta sisältää se kyllä hyvän ja mielenkiintoisen kuvauksen kotiopettajattaren työstä ja asemasta 1800-luvun Englannissa, jossa luokkaerot ovat vahvat ja säätyläispiireissä ihmisiä kohdellaan näiden aseman mukaan, alhaisena pidettyjä alhaisesti ja ylhäisenä pidettyjä arvostaen - tai hännystellen. Kirjailja nostaa sydämen ja muun sivistyksen sekä kristilliset hyveet ja arvomaailman kevytmielisyyden ja periaatteettomuuden yläpuolelle.

            Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar, 294 s.
            Kustantaja: Karisto 1988 (5. painos)
            Alkuperäinen: Agnes Gray 1847 ;  
Suomentaja: Kaarina Ruohtula


KIRJA on oman hyllyn aarteita (ostettu kirjaston poistomyynnistä).

Osallistun kirjalla 9. Klassikkohaasteeseen, jota luotsaa Tuntematon lukija -blogin Hande.  Kooste kaikista haasteeseen luetuista kirjoista on täällä. Klassikkohaaste 10 on taas tuttuun tapaan puolen vuoden päästä 31.1.2020, Taikakirjaimet-blogissa voi ilmoittautua mukaan.

Helmet-haasteessa kirja sopii kohtiin 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan ja 32. Kirjan nimessä on ammatti.

Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Huonekalu" (koska keltainen nojatuoli) ja lisään kirjan Joka päivä on naistenpäivä -haasteeseen ja Kirjahyllyn aarteisiin.

Aikaisemmat Klassikkohaaste-kirjani:

    Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
    Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
    Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
    Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää
    Klassikkohaaste 5: F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus

    Klassikkohaaste 6: Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri
    Klassikkohaaste 7: Lee Harperin Kuin surmaisi satakielen
    Klassikkohaaste 8: Pearl S. Buckin Hyvä maa

8 kommenttia:

  1. Nuo mainitsemasi kirjapolut ovat tosiaan joskus hyvin arvoituksellisia :)

    Tämä oli hyvä kirjavinkki, kiinnostuin heti! Olen lukenut Brontën kahdelta sisarelta mutta en Annelta. Kiitos vinkistä! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain. Annen kirja on kelpo luettava ja epäonnekseen joutuu vertailuun sisarten kirjojen kanssa. jos olisi toinen sukunimi ja perhe, sitä ei tapahtuisi.

      Poista
  2. Oletpa valinnut mielenkiintoisen kirjan :) Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Kirjaa suosittelen kaikille 1800-luvun brittiläisistä kartanonomistajaperheistä ja heidän kotiopettajattariensa elämästä kiinnostuneille.

      Poista
  3. Annelta en olekaan lukenut mitään, mutta Kotiopettajattaren romaani ja Humiseva harju ovat tuttuja. Humiseva ei ollut minun kirjani, mutta Kotiopettajattaren romaani kyllä valloitti edelleen kun luin sen uudelleen joku vuosi sitten. Kyllä on ollut lahjakkaita sisaruksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brontën sisarukset olivat todella lahjakkaita kynäilijöitä. Onkohan toista sisarussarjaa, joista useamman teos/teokset ovat päätyneet klassikoiksi ja luetuiksi vielä 170+ vuotta julkaisunsa jälkeen?

      Poista
  4. Tämähän rupesi kiinnostamaan. Olisinkohan kerran jopa pidellyt kirjaa kädessäni jossain kirppiksellä, mutta harmittaa nyt, että jätin sen sinne. Englantilainen, historiallinen miljöö on aina kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja vie englantilaisiin kartanoihin ja katsoo niissä asuvien perheiden elämää kotiopettajattaren silmin ja kokemuksin. Syrjästäkatsojan positiosta. Tosiaankin kiinnostavaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!