Kirja alkaa näin:
"Yuko Akitalla oli kaksi intohimoa.
Haiku.
Ja lumi.
Haiku on japanilainen kirjallisuuden laji. Lyhyt runo, jossa on kolme säettä ja seitsemäntoista tavua. Ei ainoatakaan enemmän.
Lumi on runo. Runo joka sataa taivaalta keveinä valkoisina hiutaleina.
Tämä runo tulee taivaan suusta, Jumalan kädestä.
Sillä on nimi. Valkoisena kimaltava nimi.
Lumi."
Maxence Ferminen kirjoittama Lumi on pienimuotoinen ja haikeankaunis kirja. Luvut ovat lyhyitä, lyhimmillään vain kaksi riviä, pisimmät vähän neljättä sivua. Sivuja on 109. Niillä kerrotaan kaikki tärkeä Yuko Akitan elämn suurista päätöksistä, joka muovaavat hänen elämänsä. Yuko on seitsentoistavuotias poika Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa. Hänen on aika valita ammatti. Suvun miehet ovat olleet joko shintopappeja tai sotilaita. Yuko haluaa runoilijaksi, haikujen kirjoittajaksi.
Yuko löytää lumen ja samalla kutsumuksensa, hän kirjoittaa vain ylistääkseen lumen kauneutta. Hän matkustaa maan eteläosaan oppiakseen mestarilta, joka hallitsee kaikki taiteet, sillä hänelle sanotaan, että
"Sinun teoksesi ovat ihmeellisen kauniita, tanssivia ja musikaalisia, mutta yhtä valkoisia kuin lumi. Niistä puuttuu väri, maalaus. Yuko, sinä et ole maalari. Se vika sinussa on. Vain se. Ja siksi, jos et kuuntele minua, sinun runoutesi jää maailman silmille näkymättömäksi."
Matkalla mestarin luo Yuko Akita näkee ihmeellisen näyn, tavattoman kauniin naisen jäätyneenä ison jääkappaleen sisällä. Mestarin luona hän oppii maalaamaan sanoillaan värejä ja kuulee mestarin elämän tragediasta, joka teki hänestä kaikkien taiteiden mestarin, erityisesti maalaustaiteilijan, niin sokea kuin onkin. Oppipoikana Yuko saa mestariltaan tämän taidon ja viisauden, vastalahjaksi hän johdattaa tämän kauan sitten kadonneen, mutta nyt mystisesti löytyneen vaimon luo. Matkansa aikana Yuko on itse kasvanut valmiiksi kohtaamaan rakkauden.
Lumi on pieni ja nopealukuinen kirja, silti kaikessa eleettömyydessään täyteläisen kokonainen. Se sijoittuu 1800-luvun lopun Japaniin ja on mielestäni hyvin japanilaisen oloinen. Siksi on yllättävää, että Lumi on ranskalaisen Maxence Ferminen esikoisteos. Pidin kirjasta kovin, se oli kuin olisi lukenut pitkää runoa tai maalailevaa satua. Kirja sisältääkin useita haikuja.
Kirjan viimeinen luku on haiku:
He rakastivat toisiaan
lumilangallansa
leijuen.
Maxence Fermine: Lumi, 109 s.
Kustantaja: Otava 2005
Alkuperäinen: Neige, 1999; suomentanut Annikki Suni
Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen
KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA Lumen ovat lukeneet muun muassa Mari A ja Skipped heartbeats
HAASTEET: Talven lukuhaaste 15.10.2015-29.2.2016 sekä Kurjen siivellä - Itä-Aasia lukuhaaste 2016.