Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Metro on 19-vuotias tyttö. Hän jakaa aamuöisin lehtiä kotkalaisiin koteihin ja maalaa sitä ennen yön pimeydessä graffiteja poikaystävänsä Rustin ja muutaman muun kanssa. Hän unelmoi taideopinnoista ja Helsinkiin muutosta, mutta Taikin pääsykokeissa hän ei selviytynyt ensimmäisestä vaiheesta jatkoon. 

Metrolle elämä on Rust ja graffitit. Erityisesti junavaunut vetävät Metroa puoleensa: monta kymmentä metriä tyhjää pintaa taideteoksiin! Junat tuovat mieleen kongolaisen isän, joka jätti Metron äidin kanssa kahden, kun Metro oli vielä pieni. Isä ei kestänyt enää suomalaisten rasistisia asenteita ja hyökkäyksiä, vaan muutti Berliiniin.

"Syyskuu oli täydellistä maalausaikaa, yöt olivat jo mustia ja pimeitä, eikä kukaan huomannut, kun liikuimme katuvalojen kehän ulkopuolella. Elokuussa ihmiset viettävät vielä aikaa terasseilla ja hortoilevat myöhään ulkona, ne koettavat kalastaa pakenevasta kesästä viimeiset sametinpehmeät yöt jaksaakseen kulman takana huohottavat koleat kuukaudet."

Metro ja Rust ovat maalaamassa satama-alueella seisovia tavarajunavaunuja. Kaikki valmistelut on tehty hyvin, mutta varovaisia heidän pitää olla, sillä kaikkialla vaanivat Rotat, turvallisuuspalvelun työmiehet, jotka kiinni saadessaan hakkaavat ja pahoinpitelevät graffitintekijät. Metro ja Rust eivät tiedä, että tänä syksyisenä yönä Rotat ovat virittäneet graffitintekijöille ansan. Tavallisen kahden sijaan vartijoita on kätkeytynyt alueelle toistakymmentä. VR ja turvallisuuspalvelu ovat kerta kaikkiaan päättäneet saada töhrijät kiinni ja edesvastuuseen.

Yksi Rotista on kätkeytynyt satamanosturiin tarkkailemaan aluetta ja ennen pitkää hän näkee Metron ja Rustin. Sitten on enää vain ajan - ja varovaisen hivuttautumisen - kysymys, milloin verkko on tarpeeksi kireällä kiinniottoa varten. Graffitintekijät ovat kuitenkin nopeita ja nokkelia ja tottuneet liikkumaan ratapihalla. Kumpikin heistä melkein pääsee pakoon. Melkein. 

Jari Järvelä alkaa esikoisjännärinsä Tyttö ja pommi keskeltä toimintaa. Graffitintekijöiden maailma on omanlaisensa, sitä sävyttää taiteentekemisen, maalaamisen, intohimo ja kapina rahan hallitsemaa arvomaailmaa vastaan. Vähitellen Järvelä lisää vauhtia ja jännitettä, ja tapahtumat kiihtyvät hätkähdyttävään lopputulokseen. Samaa voi sanoa viimeisen luvun poikkeuksellisesta miljööstä, mikä nostaa kiinnostuksen tietää Metron vastaisistakin vaiheista. Niitä riittää kahden kirjan verran, sillä Järvelä kirjoitti graffitintekijöistä trilogian. Tyttöä ja pommia seuraavat Tyttö ja rotta sekä Tyttö ja seinä, jotka menevät lukulistalle.

Tyttö ja pommi on hyvä, vaikuttava. Siinä on syvempiä tasoja kuin tavanomaisessa toimintajännärissä, yhteiskunnallinen ja psykologinen. Järvelä vaihtaa näkökulmaa ja kertojaa Metron ja Jeren, turvallisuuspalvelun työntekijän, välillä. Lukija seuraa mukana ja  antaa myötätuntonsa laskeutua milloin Metron ja Rustin, milloin Jeren puoleen. Kuka on syyllinen ja mihin? Ja mihin koston kierre voi ihmisen syöstä?

Jari Järvelä on taitava sanankäyttäjä. Suomen dekkariseura myönsi Tyttö ja pommi -jännärille Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Aikaisemmin olen lukenut Järvelän Finlandia-ehdokkaan Kosken kahta puolta, joka katsoo sisällissodan tapahtumia ja jakolinjoja aikalaisten lasten ja nykypojan silmin.

KIRJA on omasta hyllystä (ostos alelaarista).
MUUALLA: Kirsin kirjanurkka, Luettua elämää, Oksan hyllyltä

        Jari Järvelä: Tyttö ja pommi, 261 s
         Kustantaja: CrimeTime 2014

         Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen 

Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset

Kirjasarjan lukeminen on seurustelua tuttavaksi tulleen ihmisen kanssa. Joskus tutustuminen kestää aikansa, joskus sarjaan ja sen päähenkilöön ihastuu välittömästi ensimmäistä osaa lukiessa. Kummassakin tapauksessa uuden kirjan ilmestyminen merkitsee kuulumisten päivitystä vanhan tutun seurassa.

Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvan Karl Axel Björk -sarjan uusimmassa Björk on saatu taas Suomen kamaralle. Piipahdus työtehtävissä Berliinissä ja iljettävän rikollisen saaminen vastaamaan tekosistaan siellä oli toki miljööltään mukavan erilainen Björk-kirja, mutta olen niin tykästynyt 20-luvun Helsinkiin, että tervehdin ilolla Karl Axelin paluuta tutuille kulmille.

Sarjan kuudennessa osassa Kirkkopuiston rakastavaiset Karl Axel Björk aloittelee työuraansa Gustav-setänsä yrityksessä. Valtion virkamiehen tehtävät olivat jääneet taakse, kun Björk sai sedältään työtarjouksen selvittää Berliinin toimiston asioita. Nyt Helsingin konttorissa Björkistä sukeutuu varsin hyödyllinen liikemies, apulaisjohtaja, joka osaa vakuuttaa asiakkaat puheillaan ja hankkii setänsä firmalle isoja sähkösopimuksia. 

"... hän tunsi hyvin ihmiset ja osasi neuvotella ja hieroa kauppoja, vaikka hän ei ollut kovin seurallinen, vaan pikemminkin yksinänsä viihtyvä. Ja hänellä oli terävä pää: hän oppisi sen, minkä tahtoi oppia."

Vapaa-ajalla Björk jatkaa yksityisetsiväharrastustaan eikä malta jättää rikollisia rauhaan silloinkaan, kun Vanhan kirkon kirkkopuistosta löydetään nuoripari kuolleena. Asetelma tuo mieleen Romeon ja Julian: kaksoisitsemurha, jossa nuori mies on ensin ampunut neidon ja sitten itsensä.

Karl Axel Björk ei kuitenkaan usko neiti Fredrika Walkendorfin ja apteekkarinpoika Erik Ahlmanin kaksoisitsemurhaan, eikä niin tee hänen poliisiystävänsä Martti Ekmankaan, sillä kuolintapauksessa on jotain mieltä askarruttavaa. Björkin tutkimukset vievät hänet parikin kertaa pois Helsingistä, toisen kerran Lappeenrantaan ja toisen Kotkaan, joissa kummassakin hänellä on Gustav-sedän liikeasioita. Neiti Walkendorfin ja hänen isäpuolensa menneistä vaiheista alkaa paljastua yhtä ja toista epäilyttävää. Käy ilmi, että herra Walkendorf on jo vuosien ajan sotkeutunut inhottaviin rikollisiin puuhiin yhdessä varsin korkeitten tahojen kanssa. Näistä tekemisistä perille pääseminen tietää hengenvaaraa jokaiselle, joka sitä yrittää. Ja kun yksityisetsivä Björk kaivautuu salaisuuksiin, hän huomaa, että tietyt rikolliset tulevat liian lähelle hänen setänsä liikeyritystäkin.

Rakkausasioissa Karl Axel Björk huojuu edelleen kahden naisen välillä. Lisbet-serkku on viehättävä ja älykäs ja vetää Björkiä puoleensa ja Gustav-sedän perheeseen. Toisaalta Ida Helanderkin on ihana, ja Björk saa ihailla hänen nokkeluuttaan, kun kutsuu hänet Lappeenrantaan kumppanikseen selvittämään Fredrika Walkendorffin ja hänen isäpuolensa viime vuosien oloja. Kummastakin naisesta Björk tietää, ettei tule koskaan rakastamaan heitä samalla palolla kuin Katjaa, mutta aika Berliinissä osoitti jälleen, että Katjaa hän ei voi saada. Se jos mikä on omiaan alakuloistuttamaan miehen mieltä. Naisasiat jäävät sen verran kesken tässä Karl Axel Björk-sarjan kuudennessa osassa, että lisää rikosselvittelyjä - ja naisasioita - on epäilemättä luvassa lukijoitten iloksi.

Björk-sarjan teokset:
     1. osa: Yön sydän on jäätä (2014)
     2. osa: Käärmeitten kesä (2015)
     3. osa: Kuka kuolleista palaa (2016)
     4. osa: Koston kukat (2017)
     5. osa: Tiergartenin teurastaja (2018)
     6. osa: Kirkkopuiston rakastavaiset (2019)


          Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset, äänikirja
          Kustantaja: Otava 2019 (painettu kirja 2019)
          Lukija: Aku Laitinen, 8 h 51 min

ÄÄNIKIRJAN kuuntelin Storytel-palvelusta. MUUALLA: Kirjavinkit ("iso suositus"), Vantaan Sanomat ("me-too-henkeä 20-luvun Helsingissä")

Helmet-haasteessa laitan tämän kohtaan 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää, sillä 20-luvussa on mielestäni jotain puoleensa vetävää. Itsenäisyys on uutta, kaikki kehittyy ja reipastuu sodan jälkeen, toista maailmansotaa ei vielä ounastella.

Heleena Lönnroth: Kuoleman portti

Heleena Lönnrothin jännitysromaani Kuoleman portti on ensitutustumiseni kirjailijaan, ja vaikka etsiskelin netistä, en löytänyt tietoa, onko tämä ensimmäinen dekkari, jossa Hakkarainen ratkaisee rikoksia, vai onko niitä ilmestynyt aikaisemminkin. Sisältönsä puolesta tämä sopisi kyllä sarjan alkuun.

Unto Hakkarainen on kotkalainen eläköitynyt rikoskomisario. Vaimo on vielä työelämässä, ja eläkepäivien vapauden ensi-innon mentyä mies alkaa turhautua ja masentua toimettomuuteensa. Hänen kaverinsa, entinen laivan konemestari Asseri Valo, yrittää piristää häntä, ja yhdessä tuumin he hankkivat elämäänsä kaksi uutta kiinnostuksen kohdetta. Valon ehdotuksesta Hakkarainen ostaa komean puuveneen, ja Hakkaraisen ehdotuksesta kaverukset perustavat yksityisetsivätoimiston Kaakonkulman etsivät.

Heti kohta uudet etsivät saavat toimeksiantoja. Nuori venäläissyntyinen haminalainen nainen katoaa jäljettömiin sen jälkeen, kun hän on lähtenyt kotimatkalle Helsingistä, missä on viettänyt muutaman päivän loman ystävättärensä luona. Samoihin aikoihin haminalainen lukioilaistyttö Marja häipyy kesätyöpaikastaan hotellissa, eikä hänestä näy jälkeäkään.

Etsivien lisäksi tyttöjen katoaminen kiinnostaa pian poliisejakin, ja etsinnöissä liikutaan autolla ja veneellä Haminan ja Kotkan maisemissa. Välillä pistäydytään Helsingissä, ja lukija pääsee Berliiniin asti. 

Lukija tietää enemmän kuin Kaakonkulman etsivät, jotka eivät osaa aavistaa, mihin kaikkeen nuorten naisten katoamiset liittyvät. Maailma ei näyttäydy kovin kauniina tytöille, jotka ovat lähteneet etsimään onneaan ja vapautta ja luottaneet vääriin ihmisiin.

Kirja loppuu yllättäen, kuin kesken. Jääkö kadonneitten kohtalo lukijan pääteltäväksi? Vai selviääkö vielä, mitä tytöille tapahtui, jossain Kaakon etsivien jatko-osassa? Kuoleman portti on nopealukuinen, ja hotkaisin sen junamatkalla välipalana. Dialogi on paikoin humoristista, mutta juoneen olisi voinut panostaa enemmän, sen verran jäi solmimattomia langanpätkiä roikkumaan. Henkilökuvaus jäi varsin ohueksi. Teemaltaan (ihmiskauppa) kirja on ajankohtainen, ehkä nyt kuusi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen vielä ajankohtaisempi kuin kirjan kirjoittamisen aikaan.

KIRJAN löysin kirjastosta etsiessäni Kymenlaaksoon sijoittuvaa luettavaa.
Oi maamme Suomi! -haaste: Kymenlaakso (Kotka/Hamina).

Heleena Lönnroth: Kuoleman portti, 194 s.
Kustantaja: Mäkelä 2007