JP Koskinen: Hukkuva maa

JP Koskisen Hukkuva maa on vetävä ja veikeä romaani. Se on vetävä, sillä Koskinen nyt vain osaa kirjoittaa houkuttelevasti. Ja se on veikeä paetessaan määrittelyjä ja lokerointeja ja muuntautuessaan moneksi.

Ensin luulen, että Hukkuva maa on dekkari. Viisi vuotta aikaisemmin teollisuusjohtaja ja kansanedustaja Jukka Vaateri on kadonnut autoineen tietymättömiin. Perheyhtiötä johtava tytär Sandra haluaa julistaa isänsä kuolleeksi käytännön asioitten helpottamiseksi. Poliisi avaa uudelleen tutkimuksen Vaaterin kohtalon selvittämiseksi, ja Sandran vanhempi veli, Niklas, alkaa tuntea olevansa epäilty isänsä kuolemaan. Lisäksi hänen sisaruksensa, äitinsä ja setänsä tuntuvat tietävän asiasta enemmän kuin hän.

Niklas Vaaterilla olisi ollut motiivi isän päästämiseen päiviltä, sillä hänestä piti tulla turvevoimayhtiön johtaja isänsä jälkeen. Sitten isä sivuutti hänet ja otti Sandran seuraajakseen. Niklas lopetti heti taloustieteen opiskelun ja vaihtoi alaa. Hänestä tuli ilmastotutkimuksen asiantuntija.

Seuraavaksi Koskisen romaani alkaa vaikuttaa lähitulevaisuuteen sijoittuvalta dystopialta. Se on aikaa, jolloin koronapandemia on ohi. Niklas Vaateri on parikymmentä vuotta tehnyt työkseen ilmastonlämpenemiseen liittyviä laskelmia, kiertänyt konferensseissa puhumassa löydöistään ja esitelmöinyt ja saarnannut ilmastonmuutoksesta väsymiseen ja turhautumiseen asti. Ihmiset eivät ole korvaansa lotkauttaneet, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Vaaterin sukukartanokin meren rannalla on vaarassa. Merenpinta on noussut ja rantaviiva siirtynyt sata metriä sisämaahan päin.

Hukkuvassa maassa on aineksia myös sukuromaaniksi. Kun teoksessa on turvevoimayhtiötä johtava ja sillä sukua vaurastava sisko ja ilmastoasioiden erityistuntijana pidetty ja hiiidioksidipäästöjen vaaroista varoittava veli sekä siskon poika, joka on valmis fanaattisiin toimiin ilmastonlämpenemistä ja kuluttamista vastaan, ristiriidoilta ei voi välttyä. Ja ikään kuin se ei olisi vielä riittävästi, vähitellen paljastuu sukusalaisuuksia ja suhdesolmuja. Luvassa on tätä aikaa peilaava, tiivis ja viihdyttävä lukusukkula.

          JP Koskinen: Hukkuva maa, 232 s.
          Kustantaja: Like 2020
          Kansi: Tommi Tukiainen

KIRJA on kirjastosta. MUUALLA: Kirjojen kuisketta, Kirsin kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaa

Helmet-haaste: 28. Tulevaisuudesta kertova kirja.

JP Koskinen: Tulisiipi

 "Kurkistin varovasti ulos ohjaamosta ja näin valkolaikkuiset metsät, teiden nauhat, hitaasti liikkuvat kuorma-autot, kärryjä vetävän hevosen ja taloja, joiden katot olivat paikkausten jäljiltä kirjavia. Minun teki mieli huutaa, sillä ilo paisui ssälläni niin suureksi, että korvissani jyskytti. Olin kaukana mullasta ja kuoriaisista, pölyisestä luokasta ja kuraisesta tiestä. Olin vapaa, viimeinkin."

JP Koskisen Tulisiipi on kertomus pojasta, jolla on yksi suuri unelma elämässään. Tulisiipi on kirja lentämisestä ja se on pojan kasvukertomus. Se on historiallinen romaani, jonka tapahtumien jänne ulottuu Amerikan Yhdysvaltojen 20- ja 30-lukujen lamasta Karjalan tasavallan rakentamiseen ja edelleen toiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen Neuvostoliittoon aina 60-luvulle asti. Ja se on vetävä seikkkailukirja.

Kaarle on pieni poika Amerikassa Minnesotan maaseudulla. Hänen isovanhempansa ovat muuttaneet Suomesta Amerikkaan silloin, kun Suomi oli vielä osa Venäjää ja isä vasta vuoden vanha. Äiti sen sijaan on syntynyt Amerikassa suomalaisille vanhemmille. Nyt on maassa lama, kaikesta on pulaa. Isoisän työ hevosmiehenä on loppunut, kun autot ovat korvanneet hevoset, eikä isälläkään riitä töitä mekaanikkona bensapulan takia. Kaarle on unelmoinut lentämisestä ihan pienestä pitäen, ja häntä nolottaa se kerta, kun hän omatekoisilla siivillään hyppäsi vajan katolta lähteäkseen lentoon, mutta tupsahtikin maahan ja satutti päänsä. Naapurin sahan Linda, leikkitoveri, jaksaa muistuttaa siitä.

Amerikassa Kaarle Kuurasta on tullut Charles Frost, ja hänen nuoren elämänsä kohokohta on se päivä, kun Janne-setä vie hänet lentonäytökseen, jossa itse Charles Lindbergh esittelee lentotaitoaan kuuluisan Atlantin yli lennon jälkeen. Poika saa sankariltaan postikortin, johon on kirjoitettu "Charlesilta Charlesille", ja vakuutuksen siitä, että hänestä tulee kerran pilotti, koska hänellä on oikeanlainen pilke silmissään.

Pohjois-Amerikan suomalaisalueilla aletaan värvätä väkeä Neuvosto-Karjalaan rakentamaan työläisten paratiiisia. Kaarlen vanhemmat innostuvat kuvauksista maasta, jossa ei ole puutetta mistään ja jossa työväki yhdessä päättää asioista, ja he päättävät lähteä sinne lapsineen. Sahuri Albert ja Linda-tytär liittyvät seuraan. Matka on pitkä ja tylsä eikä perillä Petroskoissa odota sellaiset olot kuin kuviteltiin, mutta Kuurat ja sahamies tarttuvat annettuun työhön rivakasti. Kaarle joutuu kouluun, jossa mikään muu ei häntä kiinnosta kuin venäjän oppiminen ja sekin vain siksi, että hän ymmärtää, ettei hänellä ole venäjänkielisessä maassa mahdollisuutta päästä lentäjäksi, ellei hän osaa kieltä.

Ihme tapahtuu. Kaarle pääsee nuorena koululaisena kokeilemaan purjekoneella lentämistä  Äänisen jäälle. Hänen opastajansa näkee pojan luontaiset lahjat ja järjestää myöhemmin, että hän pääsee opettelemaan lentämistä oikealla moottorikoneella Leningradin sotilaslentokouluun. Kaarle on ilmiömäisen lahjakas ja päihittää pian taidoillaan aikuiset lentäjät. Kaarle-Charlesista tulee Gennadi, joka lentotunneilla puhuu vain venäjää.

Karjalaan rakennettava paratiisi näyttää toiset kasvonsa. Suomalaisia ja Amerikasta muuttaneita siirtolaisia alkaa kadota tietymättömiin. Kaarlen isä ja äiti sekä myöhemmin saapunut Janne-setä haluavat palata Amerikkaan, ja he saavat tarvittavat paperit kuntoon. Myydään tavarat ja astutaan junaan Petroskoin asemalta. Kaikki eivät kuitenkaan pääse matkaan. Seuraa vankileirejä, suuri isänmaallinen sota, pala neuvostoliittolaista lentämisen huippuhistoriaa. 

JP Koskisen kirja kertoo elämää suuremmista unelmista ja vapaudenkaipuusta. Teos on mielenkiintoinen sekoitus toisaalta suomalaisten historiaa Amerikassa ja Neuvosto-Karjalassa ja toisaalta mieheksi kasvavan pojan uskomattomia seikkailuja Neuvostoliitossa. JP Koskinen on mestari sekoittamaan faktaa ja fiktiota toisiinsa, kuten totesin jo lukiessani hänen historiallista romaaniaan Kuinka sydän pysäytetään, josta pidin kovasti. Tulisiipikin on mukaansa tempaava luettava, Koskinen kirjoittaa hyvin ja luo hämäävän uskottavan historiallisen maailman, jossa tapahtuu hämääviä asioita. Lentämisen ja lentokoneiden yksityiskohdat eivät ihan olleet minun juttuni, mutta unelmat - lentämisestä ja vapaudesta -koukuttivat seuraamaan, toteutuvatko Kaarle-Charles-Genan haaveet. Kirjan loppuun Koskinen säästää varsinaisen yllätyksen! Mainio teos. 

Tulisiipi sai viime vuonna kirjakauppiaiden Vuoden kirja -palkinnon ja Savonia-kirjallisuuspalkinnon. Se oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana.

          JP Koskinen: Tulisiipi (290 s. e-kirja)
          Kustantaja: Like 2019
          Kansi: Tommi Tukiainen

E-KIRJA on omasta hyllystä (oma ostos Elisa-kirjasta).
MUUALLA: Arja, Kirsi, Nanna, Tiina, Tuija.

Helmet-haasteessa tämä menee ilman muuta kohtaan 39. Kirjassa lennetään - tuskin luen muuta kirjaa, jossa lennetään yhtä paljon. Kirjan voi sijoittaa myös kohtiin 15. (fikto, jossa mukana todellisia henkilöitä), 24. (kirjailija on kirjoittanut yli 20 kirjaa) ja 42. (isovanhempia).
Rauhan haaste (Leningradin piiritys, ilmasota sen liepeillä), Kirjahyllyn aarteet 2

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

JP Koskisen uusin romaani Kuinka sydän pysäytetään on monikerroksinen ja ajatteluttava kirja. Huomasin juuri, pari päivää lukemisen jälkeen, jälleen yhden näkökulman sydämen pysäyttämiseen, joka ei ollut tullut mieleen aikaisemmin. Hyvä kirja on sellainen, joka jää mielen päälle päiviksi asumaan, askarruttamaan, etsimään syitä ja tulkintoja, eikö?

Lisäksi Koskisen kieli on hyvää ja sujuvaa, tapahtumien kehittyminen koukutti lukemaan kirjan nopeasti, ja koko ajan taka-alalla kävi mietintä siitä, mikä kirjassa perustuu faktaan ja mikä on fiktiota. Pidin myös rakenteesta, jossa lukujen aika, paikka ja näkökulma vaihtelevat, milloin ollaan päähenkilön lapsuudessa - "Pietari 1913" - ja sitten taas aikuisuudessa - "Helsinki 1930", "Laatokan Karjala 1939". Rakenne pysyy koossa hyvin, luvut avaavat uusia näkökulmia tapahtumiin ja päähenkilön kehitykseen.

Kirjan koko nimi on Kuinka sydän pysäytetään : Romaani sodasta ja rakkaudesta. Sotaromaanin aineksia kirjassa on runsaasti, taistelukuvauksia ja yltiöpäistä rohkeutta. Keskiössä on talvisota ja sen sotilaat, mutta laidoilla myös monta muuta sotaa. Juho Kivilaakson isä, eversti Stendahl, oli sotilas Venäjän tsaarin armeijassa. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän jätti perheensä ja loikkasi bolshevikkien puolelle ja puna-armeijaan. Perhe Suomessa vangitaan ja viedään Tammisaaren vankileireille. Heidät armahtaa Mannerheim, jonka asetoveri isä oli ollut. 

"Makasin lattialla ja selasin kuvia. Isä oli vienyt mennessään historiansa. Äiti ei suostunut puhumaan mistään. Elämämme oli katkennut kahtia. Kaikki, mitä oli tapahtunut ennen vuotta 1917, oli pudonnut pimeyteen, sortunut pohjattomaan kuiluun ja hajonnut pirstaleiksi. Olimme pulpahtaneet pintaan keskelle tietämättömyyden valtamerta, kuin merenpohjasta irronnut, ajelehtiva saari. Vailla menneisyyttä oli vaikea kiinnittyä mihinkään." (s. 56)

Juho Stendahlista tulee Juho Kivilaakso, sotilaan pojasta reservin vänrikki, Mannerheimin luottomies ja neuvonantaja. Juhon ollessa lapsi isä kertoi antiikin spartalaisista ja harjoitti poikaansa äärettömän kivun , ponnistuksen, jopa julmuuden kestämiseen.

"Olin niin pieni, etten tiennyt sodasta mitään. Mutta ne tarinat saivat mielikuvitukseni liikkeelle, En ole koskaan innostunut mistään niin paljon kuin isäni tarinoista. kunnia, taistelu ylivoimaa vastaan, peräänantamattomuus. Ne ovat jossakin täällä, sisälläni. Minusta tuntuu, että yksi mies voi kääntää historian kulun pelkällä tahdonvoimallaan." (s. 117)

Ja historian kääntämistä Juho yrittää. Neuvottelemalla Suomelle sekä rauhaa että liittolaisia, matkustamalla niin Moskovaan kuin Berliiniinkin. Äiti ja sisko ovat muuttaneet maatilalle Hyrsylän mutkaan, talvisodan alettua he ovat vihollisen valtaamalla alueella. Isä taistelee puna-armeijassa.

Rakkaus jää kirjassa sodan varjoon, saa outoja muotoja, palvelee sodan tarkoituksia, tai ehkä rauhan. Rakkaus äitiin, jolle Juho lupaa estävänsä sodan tulon vaikka yksin. Rakkaus naiseen, jonka Juho pelastaa kahdesti. Entä sitten isä, joka on hylännyt perheensä pojan ollessa 8-vuotias. Juho Kivilaakso on valmis paljoon kääntääksen historian kulun.

Kirja on mieleenpainuva.

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään, 350 s.
Kustantaja: WSOY, 2015

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA: Amman lukuhetken Amman kirja yllytti kansalaistottelemattomuuteen, Kirsin kirjanurkassa lukukokemus oli vangitseva, Kulttuuri kukoistaa -blogissa tämä oli "hieno ja vaikuttava kirja, joka ei ole ennalta-arvattava eikä jätä rauhaan", Luettua elämää -blogin Elinalle kirja kertasi talvisotaan johtaneet tapahtumat, Turun Sanomien kriitikon mukaan "hienosti hallittu kielellinen ilmaisu yhdistyy jännitteiseen rakenteeseen, aikatasojen taidokkaaseen vaihteluun ja huikeaan sisältöön".

JP Koskisen blogi Savurenkaita