Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

Kun 17-vuotias Jonna Moe huikkaa vanhemmilleen eteisessä ja kertoo lähtevänsä Louisen luo, vanhemmille ei ole aavistustakaan, mitä on tapahtumassa. Kun Jonnaa ei kuulu kotiin eikä hän ole ollut Louisellakaan, Magnhild ja Jon Moe huolestuvat ja ilmoittavat poliisille tyttönsä katoamisesta.

Sen yön vanhemmat istuvat olohuoneessa ja tuijottavat ikkunasta ulos pihatielle, jota pitkin Jonna tulisi kotiin. He istuvat tai seisovat samalla tavalla seuraavat illat ja yöt, sitten viikot ja kuukaudet. Poliisi etsii Jonnaa aikansa, mutta ainoa havainto tytöstä on sillalta, jota opettaja näki hänet ylittämässä katoamisiltana.

Karin Fossum on mestari kirjoittamaan psykologista jännitystä, ja vaikka Marraskuun neljännen vastainen yö ei olekaan mielestäni rikosromaani, taustalla häilyvä rikoksen todennäköisyys tai mahdollisuus on siinä vahva elementti. 

Kirjan psykologinen jännite tulee siitä, mitä Jonnan katoaminen tekee hänen vanhemmilleen. Miten selviää äiti, joka on tottunut aina järjestämään, hoitamaan ja päättämään kaiken, kun ei olekaan mitään, mitä hän voi tehdä? Miten selviää isä, joka on hiljainen, rauhallinen ja tottumaton puhumaan sisäisistä tunnoistaan, kun hänen mielikuvituksensa luo kauheita kuvia siitä, mitä Jonnalle on voinut tapahtua?

Puolisot ajautuvat yhä etäämmälle toisistaan. Kauheitten mielikuvien rinnalla nousee ahdistavia ajatuksia siitä, että jos Jonna onkin lähtenyt heidän takiaan. Koska he ovat olleet huono isä tai huono äiti, eivät ole osanneet nähdä jotain, jonka Jonna on yrittänyt kertoa heille.

Piinaavat kuukaudet kuluvat. Tulee Jonnan kahdeksastoista syntymäpäivä. Äiti haluaa pitää muistotilaisuuden kirkossa ja samaan aikaan kutoo villapuseroa Jonnalle tämän lempiväreistä. Kauheitten mielensisäisten kuvien rinnalla isä tietää, että Jonnan palatessa hänen ensimmäiset sanansa olisivat: Minä tiesin, että sinä tulisit takaisin.

Kun vuosi on kulunut, Magnhild ja Jon Moe ovat kumpikin tahoillaan tulleet ratkaisuun parisuhteessaan, ja he puhuvat siitä marraskuun neljännen päivän iltana. Siitä illasta tulee käänne, jossa kumpikin joutuu kohtaamaan oman elämänsä ja avioliittonsa kipukohtia. Käänteen lopputulema jää kirjassa avoimeksi, lukijan oman ajattelun varaan, mutta kirjan loppu antaa toivoa.

Karin Fossum on yksi lempidekkaristeistani ja olen ihastunut hänen Konrad Sejer -sarjaansa, josta olen lukenut kaikki sarjan alkupään kirjat. Vain viimeisimmän, Carmen Zita ja kuolema, olen lukenut blogiaikana. Marraskuun neljännen vastainen yö on jännittävä ja ahdistava, siinä keskiössä ei ole rikoksen ratkaisu, vaan vanhempien tuska ja suru, heidän sisäiset ja keskinäiset jännitteensä, joita Fossum kuvaa taidolla ja ymmärtäen. Ja kyllähän lukijaa jännittää, selviääkö se, mitä Jonnalle oikein tapahtui.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA se on luettu ainakin blogeissa Cilla In Wonderland ja Kirjoitan ja luen, siis olen ja Kuristava kirsikka - lukupäiväkirja ja Tässä kaupungissa tuulee aina

Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö, 194 s.
Kustantaja: Johnny Kniga 2005 
Alkuperäinen: Natt til fjerde november (2003), suomentaja Katriina Savolainen
Kansi: Kirsi Kujansuu

Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema

En tiedä, miten Karin Fossum tekee sen, mutta hän kirjoittaa kirjoja, jotka ovat mahdottoman koukuttavia, vaikka niissä on toimintaa varsin vähän ja rikoksen syyllinenkin selviää varhaisessa vaiheessa. Jännittäviäkin ne ovat olematta lainkaan pelottavia. Rikokset niissä ovat puistattavia, mutta rikolliset herättävät pikemminkin sääliä ja surua kuin kauhistusta.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vaikka olen lukenut useimmat Fossumin suomennetuista dekkareista, varhaisimmista on sen verran aikaa, etten muista, pitääkö tuo kirjoittamani paikkansa hänen kaikista teoksistaan, mutta ainakin pari viimeksi lukemaani sopii kuvaukseen. 

Carmen Zita on 19-vuotias äiti, jonka esikoispoika kuolee vähän yli vuoden vanhana. Pikkuperheen koti sijaitsee lammen rannalta, ja lammesta pikku-Tommy löytyy hukkuneena. Isän ja pelastushenkilöstön elvytysyritykset eivät auta - Tommy on kokonaan poissa.

Sympaattisen komisarion Kondrad Seierin nuorempi kollega Jacob Skarre saapuu paikalle, eikä kaikki ole niin kuin sen olla tulisi. Seier ja Skarre kuulustelevat Carmen Zitaa ja hänen yhtä nuorta aviomiestään Nicolai Brandtia useaan kertaan. Viimein asia menee oikeuden ratkottavaksi: onko kyseessä onnettomuus vai tieten tahtoen aiheutettu kuolema?

Lukija seuraa Seierin intuitioita ja päättelyä siitä, mitä kaikkea tapahtuman taakse saattaa kätkeytyä; pääsee auton takapenkille kuuntelemaan Seierin ja Skarren pohdintaa lapsen menetyksestä ja kuolemasta, uskosta ja kuolemanjälkeisestä elämästä; istuu mukana kuulusteluissa ja keskusteluissa; ja kirjan jälkipuoliskolla saa luettavakseen Carmen Zitan päiväkirjan, jota tämä alkaa pitää Tommyn hautajaisten jälkeen.

Kondrad Seier luottaa intuitioonsa, mutta se ei riitä, sillä oikeussalissa täytyy olla todisteita, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu. Oikeuskäsittely on määrätty juhannusaatoksi. Onneksi Seierin koira Frank on kova poika etsimään aarteita kävelylenkkiensä varrelta, ja tällä kertaa se auttaa isäntäänsä saamaan intuitiolleen tarvittavan vahvistuksen. 

Rikos on aina tragedia niin rikoksen uhrille kuin tekijälle ja kummankin lähipiirille. Karin Fossum menee pinnan alle ja toiminnan ja vauhdin sijaan pureutuu ihmisten mieleen ja sen pimeään puoleen. Carmen Zita ja kuolema -kirjassa syitä ei seulota niinkään yhteiskunnallisista oloista vaan yksilön mielestä ja sen kasvun vaurioista.

Karin Fossum on ehdottomasti yksi suurimpia dekkaristisuosikkejani.


Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema, 216 s.
Kustantaja: Johnny Kniga 2014 
Alkuperäinen: Carmen Zita og døden (2013), suomentaja Tarja Teva
Kansi: Jussi Karjalainen

KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA: Lukuneuvojan mielestä tavallisten ihmisten tarina, Marjatan kirjaelämyksissä kirjaa pidetään tutkielmana narsistisesta ihmisestä, Kirjat ja kannet toteaa, että kirjailija osaa jännityksen pidättelytaidon, P.S. Rakastan kirjoja kuvaa tarinaa koskettavaksi, vaikkei ole parasta Fossumia.
HAASTEET: Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa