J.S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia

Lintuhäkin muotoinen soittorasia on pieni kirja, joka sisältää kokoaan suurempia tarinoita.

J. M. Meresmaan kertomuskokoelma on tosiaan kooltaankin pieni kirja, sopii taskuun tai käsilaukkuun mukaan otettavaksi. Tarinat ovat sivun mittaisia, melkein (mutta ei ihan) yhdellä silmäyksellä siemaistavia. Nopea nauttiminen on mahdotonta siksikin, että monella sivulla on lopussa sellainen yllätys, joka pakottaa pysähtymään ja makustelemaan.

En osaa laittaa Lintuhäkin muotoista soittorasiaa minkään yhden, tiukasti määritellyn genrerajan sisäpuolelle, tunnistan kirjan 24 tarinassa kummaa, kauhua, fantasiaa, unta. Kirjanen vie minut oman totutun lukumukavuusalueeni ulkopuolelle. 

Tarinassa "Ohuet seinät" kummaa on vauvan itku naapurista, se jatkuu kolmatta päivää, ja kertoja on helpottunut, kun naapuri kieltäytyy kyydistä lääkäriin: "Ääni oli karsea ja pelkkä ajatuskin huudon kuuntelemisesta tunnin automatkan ajan puistatti." Ja siihen on ihan oma outo syynsä.

Kauhu kasvaa vähitellen tarinassa "Sellaiset yöt". Se sinertää Miskan silmien alla ja murisee, kun Tom astuu liian lähelle keittiössä. Alussa on yö, joka herättää puremajälkeen käsivarressa, sitten pedonhajuinen läähätys.

Unenomainen on unitehdas tarinassa "AB Dröm Oy". Ilmassa leijuu ohuenohuita valkoisia rihmoja, seittejä. Ne ovat unenrippeitä. Viereisessä tehtaassa punotaan kohtaloita.

Vähemmän on enemmän, Lintuhäkin muotoisessa soittorasiassakin. J.S. Meresmaa kirjoittaa taiten ja punoo hienosti vinkeitä maailmoja, unia ja varjoja, jotka pakenevat reaalimaailman määrittelyjä. Pidin. Tämä on loistava tapa nauttia lyhyitä tarinoita silloin, kun aikaa on vähän, tai jopa tutustua johonkin uuteen, kuten kävi itselleni kumman kanssa.  

            J.S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia, 32 s. (e-kirja)
            Kustantaja: Osuuskumma 2019
            Kansi: J.S. Meresmaa


KIRJA on arvostelukappale. Kiitos kustantajalle.
MUUALLA: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Oksan hyllyltä

Helmet-haasteessa tämä sopii vaikka kohtiin 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue, 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, ja 47. Kirjassa on alle 100 sivua.

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Sari Peltoniemen kirjoittaman nuortenromaanin päähenkilö on yhdeksäsluokkalainen Jouni,  kunnon poika, joka pärjää koulussa, vaikkei pahemmin pänttääkään läksyjään toisin kuin siskonsa Saara. Nuoret ovat kasvaneet isänsä kanssa, heidän kolttasaamelainen äitinsä jätti heidät ja katosi Jounin ollessa kaksivuotias. Äidin katoamiseen liittyy jotain salaperäistä, eikä hänestä ole koskaan puhuttu kotona.

Isä, Saara ja Jouni ovat taas kerran vaeltamassa Lapissa, kun Jouni kohtaa yöllä autiotuvan pihalla pelottavan, liehuvahiuksisen naishahmon, joka halailee puuta. Myöhemmin kaupunkiin palattuaan ja koulun taas alettua Jouni näkee saman naisen puistossa. Suunnaton kauhu valtaa pojan, hän pelkää henkinaisen vievän hänet. Onneksi hänellä on kotona turvapaikka sekä hyvä pitkäaikainen ystävä ja lisäksi lämmin suhde entiseen alakoulun opettajaansa, joka on järkevä, mutta ymmärtää myös mystisiä asioita. 

Rinnan tavallisen kouluarjen ja oman bändin perustamishaaveiden kanssa Jounin elämään on tullut pelottava fantasiatodellisuus. Hän yrittää selvittää, mikä häntä oikein uhkaa ja miksi tämä Lapin nainen on lähestynyt juuri häntä. Jouni etsii ja löytää kotikaupungissaan asuvia saamelaisia ja kuulee heiltä asioita äidistään ja tämän katoamisesta. Pelottavan naisen ja tämän käskyläisten, vahvojen puumiesten, uhka kuitenkin kasvaa. Saavatko he Jounin mukaansa ja viedyksi piiloon metsänpeittoon?

Luen lasten ja nuorten kirjoja kohtuullisen säännöllisesti. Omassa repertuaarissani Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon osoittautuu raikkaalla tavalla erilaiseksi. Sen päähenkilö on yläkouluikäinen poika, kun yleensä olen viihtynyt melko perinteisten tyttökirjojen ja kuvakirjojen seurassa. Lisäksi kirjassa on tavallisen reaalimaailman  vastapainona fantasiaa ja outoutta, mikä sekään ei kuulu tavanomaiseen luettavaani. 

Peltoniemi kirjoittaa hyvin. Juoni on vauhdikas ja mukaansa tempaava, ja vauhti kiihtyy loppua kohden melkoisen hurjaksi. Pidin tavasta, jolla kirjailija tuo ihan tavallisen nuoren arkielämän kirjaan, ystävyyden, ensi-ihastuksen ujouksineen ja tunteineen. Reaalimaailmaan kuuluu myös välähdykset kolttasaamelaisten historiasta ja mytologiasta. Arki ja historia kietoutuvat fantasiaan ja sen kummiin, kauhua synnyttäviin olentoihin.

Kirja oli ehdolla Topelius-palkinnon saajaksi vuonna 2012. Se valikoitui luettavakseni, kun etsin sopivaa kotimaista kirjaa Helmet-lukuhaasteen fantasiakirjan kohtaan.

      Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon, 153 s.
      Kustantaja: Tammi 2011
      Kansi: Ea Söderberg

KIRJA on kirjastosta.
MUUALLA: Kirjakaapin avain, Kirjaston kummitus, Risingshadow, Taikakirjaimet,
HAASTEET: Helmet 2017 -lukuhaaste (31. Fantasiakirja), 100 suomalaista kirjaa (no 72).

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

Tämän vuoden Savonia-palkinnon saajaksi on ehdolla nuorten kirja, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Teoksen kirjoittamisprosessi on ollut uusi: Tatu Kokko kirjoitti kirjansa blogissa yhdessä nuorten kanna. Lopputulos on mielenkiintoinen, se sieppaa aikuisemmankin lukijan seikkailuun, vaikka onkin kirjailijan mukaan kirjoitettu varsin haasteellista lukijakuntaa, yläkouluikäisiä poikia, ajatellen.

Rob McCool ja Krimin jalokivi alkaa vauhdikkaasti. Rob ja hänen kolme veljeään ovat kettujahdissa kaukana kotoaan ja Pirunkirnun klaanistaan, kun he joutuvat Sudenpään heimon vangeiksi ja lähes menehtyvät. Pieni orjatyttö tuo heille salaa ruokaa. He pelastuvat, kun heidän setänsä ja opettajansa, Fionn MacCormac, tulee etsimään heitä ja saa heidät vapaiksi taistelemalla yksin viittä Sudenpään heimon urheinta soturia vastaan - ja voittamalla nämä.

Ensimmäisessä osassa Rob on vasta seitsenvuotias, ja mietinkin, miten yläkoululaiset innostuvat niin nuorista sankareista, mutta mietin turhaan. Seuraavaan osaan tultaessa on kulunut seitsemän vuotta. 14-vuotias Rob kuulee järisyttävän totuuden omasta syntyperästään ja lähtee pakomatkalle saadakseen miettiä, kuka oikein on. Veljet lähtevät hänen kanssaan, ja yhdessä he joutuvat vinhoihin seikkailuihin.

Teos on mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia maailmoja, jotka toimivat varsin hyvin yhdessä. On tuttua suomalaisenoloista luontoa ja eläimiä, saari Laatokkaan virtaavassa joessa. Toisaalla ollaan Istanbulin kaupungin pyhimmässä osassa, Topkapin haaremissa, jonka ulkopuolella lainehtii Bosporin salmi.

Pojat kulkevat pellavapaidoissa, metsästävät ja kalastavat kuin keskiajalla konsanaan. Samalla he liitelevät leijulaudoillaan ja kommunikoivat toistensa kanssa kypäriensä viestijärjestelmien kautta. Vieras sulautuu tuttuun, Pirunkirnun klaanin pojat ovat irlantilaisia, vaikka asuvatkin Peräpohjolassa. Heistä etelään olevia maita hallitsee Novgorodin suuriruhtinas. Taistelun melskeet vievät Robin aina Istanbuliin asti, ja sieltä löytyy Krimin jalokivi.

Kirja on kiehtova sekoitus historiaa ja fantasiaa. Pidin paljon kirjan huumorista sekä ilmeikkäästä ja sujuvasta kerronnasta. Jos lähipiirissäni olisi yläkouluikäisiä, tiedän, mitä tarjoaisin heille luettavaksi.

     Tatu Kokko: SRob McCool ja Krimin jalokivi, 284 s.
     Kustantaja: Icasos 2015
     Kansi: Jussi Korhonen

KIRJA on arvostelukappale. Iso kiitos kirjailijalle!

MUUALLA kirja on luettu monessa blogissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Hemulin kirjahylly, Kirjakaapin kummitus, Kirjakko ruispellossa, joka luettelee muutamia lisää.

HAASTE: Kirja sopii Idän pikajuna -kirjallisuushaasteeseen, sillä osa seikkailuista tapahtuu Istanbulissa.

Aino Kallas: Sudenmorsian

Metsävahti Priidik näkee metsässä Aalon, sievän nuoren tytön, joka paimentaa lampaita. Se on menoa se. Aalo vie Priidikin sydämen, ja pian vietetään häitä. Ei aikaakaan, kun perheeseen syntyy pieni Piret.

Elämä Hiidenmaalla on kovaa 1600-luvulla. Työtä saa tehdä pitääkseen perheen ruokittuna ja vaatetettuna, ja silti nälkä ja taudit vierailevat kutsumatta ja odottamatta. Lisäksi metsän pedot vievät lampaita ja karjaa, ja kun niiden hyökkäykset lisääntyvät, syy pannaan ihmissusien niskoille. Onpa yksi emäntä viety käräjillä tutkittavaksikin syytettynä noituudesta ja ihmissudeksi ryhtymisestä.

Jotain tapahtuu Aalollekin väen kokoontuessa suureen sudenajoon. Hän näkee muita suuremman suden, joka pakenee metsästäjien ansasta, ja kuulee metsän koiran kutsun:

"Aalo, -- Aalo piikaiseni, -- tuletkos suden seuraan suolle?" (s. 24)

Aino Kallaksen Sudenmorsian : Hiidenmaalainen tarina houkuttelee maagisesti mukaansa. Kertomus alkaa kesäisen viehättävästi ja vie suuriin tunteisiin: on paljon rakkautta ja lempeää onnea; kaipausta ja ikävöintiä; intohimoa ja kuuman veren poltetta; pelkoa ja vihaa. Hiidenmaalainen kansantaru kertoo ihmissudesta, ihmisestä, jonka paholainen houkuttelee susien joukkoon ja joka esiintyy milloin ihmisenä, milloin sutena. Kertomus heijastelee myös aikansa ihmisten noituuteen kohdistuvia pelkoja ja noitakäräjiä. Sen voi nähdä symbolisena kuvauksena kielletystä rakkaudesta.

Suomalainen Aino Kallas (o.s. Krohn, 1878-1956) meni naimisiin virolaisen kansanrunouden tutkijan, myöhemmin diplomaatin, Oskar Kallaksen kanssa ja muutti Viroon. Hänestä tuli runoilija ja kirjailija, jota sekä suomalaiset että virolaiset pitävät omanaan. Sudenmorsiamen kieli on runollisen vanhahtavaa, melkein taianomaista, ja luin sitä ihaillen. Se sopii hyvin tarinan juoksutukseen ja tunnelman sekä aikakauden luomiseen. Luen melko vähän fantasiaa, mutta tämä oli kyllä lukunautinto tekstinsä, kansanperinteen ja symboliikkansa takia. Tässä vielä näyte kirjan seesteisemmästä osasta:

"Niin ehtoo joutui aikanansa, ja mettiäiset lepäsivät mesipuissa, kussa heidän kullainen kuormansakin. Ja kaikki nukkui niinkuin unessa, apuvaimo vuoteellansa, lapsi kehdossa, ja paimenpoika uunin pankolla, niin myös käsikivi, kangaspuut ja kalaverkot seipäissänsä, eikä edes avonaisesta kesäkodasta enää sauhua kohonnut." (s.30) 

Aino Kallas: Sudenmorsian : Hiidenmaalainen tarina. 96 s.

Kustantaja: Seven 2014, pokkari (alkuperäinen 1928)
Graafinen suunnittelu: 

KIRJAn lainasin kirjastosta.

MUUALLA kirjaa on luettu mm. täällä: Kirjojen kamari, Kujerruksia, Maailman ääreen, Yöpöydän kirjat, jossa lisää linkkejä aiempiin arvioihin.

HAASTE: Maalaismaisemia -lukuhaaste, koska keskeisen henkilön ammatti on metsänvahti ja kirjassa kuvataan lampaidenhoitoa ja muita maaseudun töitä.