Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

"Mun isä asui lapsena keskustan puolella. Mun äiti asui Nälkälänmäessä. Ne rakastui. Silloin ei saanut rakastua sillan yli vääränväriseen, se oli pahempaa kuin murha."

Jari on seitsemänvuotias ja kesää viettämässä Vammalassa kummankin mumminsa luona vuorotellen. Hän yrittää ymmärtää, miksi samassa kaupungissa asuvat mummit eivät koskaan tapaa toisiaan tai tule edes Jarin kotiin Kouvolaan yhdessä, vaan peräkkäisillä viikoilla. Vammalassa he asuvat kosken kahta puolta, ja kun äiti vie Jaria Aino-mummin luota Sofian luo, Aino saattaa heitä kosken ylittävälle sillalle, mutta ei vahingossakaan ylitä kosken toiselle puolelle. Sillan toisella puolella heitä odottaa Sofia-mummi, joka vie pojan ja äidin taloonsa ja palkintopuutarhaansa.

Jari Järvelän romaanissa Kosken kahta puolta on kolme aikatasoa ja kolme näkökulmaa. On vuosi 1918, jolloin Aino ja Sofia olivat sisällissodan keskellä eläviä lapsia, toisen koti oli punaisten puolella ja toisen valkoisten. On 1970-luku, jolloin Jari viettää kesää mummien luona ja kuulee heidän puhuvan sisällissodan tapahtumista, kuten ne heidän lapsenelämäänsä tulivat. Ne sekoittuvat Jarin mielessä nykyhetkeen ja leikkeihin. Ja viimeksi on 1980-luku, jolloin Jari itse on vaikuttamassa siihen, että vanhojen vihollisuuksien alta kuoriutuu uuden alun siemen.

Kirja katsoo tapahtumia lapsen silmin ja kertoo niistä lapsen äänellä, Ainon ja Sofian ja Jarin. Järvelä tavoittaa hienosti lapsen kokemusmaailman ja kielen, kahdessa eri ajassa. Pojan leikeissä realisoituu mummien kertoma. Aino ja Sofia olivat keskellä punaisten ja valkoisten rintamalinjoja aikuisten sodassa, heitä ei vahingoitettu, mutta kumpikin joutui näkemään ja kokemaan asioita, joita ei haluaisi kenenkään lapsen joutuvan katsomaan. Toivoisin sen osan kirjaa olevan täysin fiktiivinen - kirjan liepeessä vakuutetaan kirjan olevan fiktiota, vaikka siinä onkin yksityiskohtia, joilla on todellisuuspohja.

Tämä on hieno romaani, kerroksellinen, sujuvalukuinen. Hiljattain luin toisenkin kotimaisen kirjan, jossa on lapsia sisällissodan temmellyksessä. Pasi Pekkolan teoksessa Huomenna kevät palaa lapset joutuivat vankileirien kauhuihin, ja se muutti heidän loppuelämänsä. Jari Järvelän romaanissa Kosken kahta puolta sota piirsi syvän jakolinjan keskelle siltaa - lapset kasvoivat aikuisiksi epäilemättä sisäisesti haavoittuneina ja vihaten toisenväristä hihanauhaa kantaneita. Kirjan lopussa on kuitenkin paljon toivoa vihaan jumittuneille.

Kirja oli tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaana. Ihan syystä.

LAHJAVINKKI: hyvän kirjan ystävälle, Suomen historiaan liittyvästä fiktiosta kiinnostuneelle, uutta näkövinkkeliä sisällissotaan kaipaavalle

        Jari Järvelä: Kosken kahta puolta, 200 s
         Kustantaja: Tammi 2018
         Kannen suunnittelu: Markko Taina

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Kaisa Reetta T, Kirjallisia, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia, Tuijata

Taina Teerialho: Nenä rusetilla

Pirita asuu puutalossa Vanhassa Raumassa. Hän täyttää seitsemän vuotta, mutta syntymäpäivä ei ala oikein mukavissa merkeissä, sillä merkkipäivästä huolimatta äiti komentaa syömään puuroa aamulla.

Päivä saa kuitenkin pian uuden suunnan, kun naapuriin tulee Ville ja Villen koira Votson - tai oikeammin Watson. Tosin Pirita tuumii ensin, että hänellä "oli hyvä kiukuttelu pahasti kesken". Ville tulee katsomaan naapurin taloa, jonka hän on perinyt kummitädiltään, ja Pirita saa auttaa häntä tutustumaan kaupunkiin ja sen ihmisiin. Tuleepa siinä ohessa selvitettyä laukkuvarkauskin ja käytyä uimarannalla. Itse asiassa tapahtumista on niin paljon, että tyttö saa aiheen todeta, että päivä on ehkä jännittävin, minkä hän muistaa.

Taina Teerialhon lastenromaani Nenä rusetilla on mukavan kesäinen ja hyväntuulinen kirja pian kouluun menevän Piritan erityisestä päivästä Vanhan Rauman pihoilla ja kujilla. Kirjan kieli on konstailematonta ja sopii luullakseni vähän aikaa sitten lukemaan oppineille, sillä lauseet ovat lyhyitä ja helppoja. Aina siellä täällä on lyhyt raumankielinen lause tai murresana, ja ne kaikki on lueteltu kirjan lopussa olevassa apusanojen listassa, josta löytyy myös muita pienelle lukijalle mahdollisesti outoja sanoja. Minäkin ymmärsin, mikä on flikka ja baskeri, mutta klinkka ja kräky piti jo etsia luettelosta. 

Kirjassa on Aulikki Miettisen mustavalkoinen piirroskuvitus. Lastenromaani alkaa muutaman kirjan sarjan Puukaupungin Pirita.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Haaste: Oi maamme Suomi! (Satakunta/Rauma)

Taina Teerialho: Nenä rusetilla, 95 s.
Kustantaja: WSOY 2003
Kuvitus: Aulikki Miettinen