Marianne Peltomaa: Tilinteon aika

Tykästyin Marianne Peltomaan ensimmäiseen rikosromaaniin Ei valoa tunnelissa ja sen sympaattisiin helsinkiläispoliiseihin Heimo Partaseen ja Vera Gröhniin, joten päätin lukea  kirjailijan seuraavankin dekkarin.

Tilinteon aika sijoittuu helsinkiläisen tilitoimiston ja yritysostojen maailmaan. Toimiston taloudellinen tulos laskee, ja työntekijät pelkäävät irtisanomisia. Alkaa tapahtua kummallisia asioita: joku telkeää yhden tilitoimiston työntekijöistä holviin, joku yritetään murhata... Toisessa kaupunginosassa löydetään samaan aikaan tuntemattoman miehen ruumis kerrostaloasunnosta, eikä kukaan tiedä, kuka hän on.

Kun alun yli oli päästy, tarina vei mukanaan, ja minun oli vaikea laskea kirjaa kädestäni, kun odotin ratkaisua selviäväksi. Mutta ennen kuin siihen asti pääsin, alku tuntui pitkään aika sekavalta. Tilitoimistossa oli paljon väkeä, ja kun heidät marssitettiin yksi toisensa jälkeen näyttämölle keskustelemaan tilitoimiston erikoistoiminnoista, juoneen oli vaikea liittyä ja henkilöitä oli vaikea muistaa. Kun  poliisit saapuivat paikalle rikosten tapahduttua,  tarinan juonenpäät alkoivat löytyä, ja kai ihmisetkin tulivat tutummiksi luettujen sivujen myötä. 

Samoin kuin ensimmäisessä Peltomaan dekkarissa kiinnitin tässäkin huomiota siihen, miten monet henkilöistä olivat elämässään sosiaalisesti perin yksinäisiä. Kaiken kaikkiaan pidin ensimmäisestä enemmän kuin tästä. Millainenkohan on  seuraava, Pimeä portaikko, joka ilmestyi 2009?

Marianne Peltomaa: Tilinteon aika, 295 s.
Kustantaja: Schildts 2006
Alkuteos: Räkenskapens tid 2006, kääntäjä Tarja Teva

KIRJAN lainasin naapurikaupungin kirjastosta.

Marianne Peltomaa: Ei valoa tunnelissa

Viipyiltyäni usean kirjan ajan historian aikakausilla oli aika nousta takaisin nykyaikaan. Marianne Peltomaan ensimmäinen dekkari Ei valoa tunnelissa heivautti lukijansa kerralla suoraan Helsingin keskustaan poliisien ja rikosten maailmaan.

Nuori tyttö löytyy murhattuna ja raiskattuna Mannerheimintien alitse menevän rautatien tunnelista, ja siitä alkaa poliisitutkinta, jossa ei pitkään aikaan päädytä minnekään. Johtolankaa etsitään niin pääkaupunkiseudulta kuin tytön kotiseudulta Purmosta Pohjanmaalta. Ehtii tulla toinenkin samanlainen kuolema, jolla ei näytä olevan mitään tekemistä ensimmäisen kanssa. Vai onko sittenkin? Sympaattiset helsinkiläiset poliisit Heimo Partanen ja Veera Gröhn omistautuvat työlleen ja kohtaavat asiakkaansa kumpikin omalla persoonallisella tavallaan. Yksityiselämällekin tulisi jättää osansa.

Yhteen kirjaan mahtuu paljon henkilöitä, joilla ei ole juuri lainkaan sosiaalista elämää, toisilla työn, toisilla taas menneisyyden kipujen takia. Minut tarina koukutti ja kirjaa oli vaikea jättää käsistään. Pidin myös siitä, että liikuttiin paljon Helsingin keskustassa, tutuilla kaduilla ja paikoilla. Kirjan tekstiä luki mielellään, ja käännös suomen kieleen oli sujuvaa.

Tarinoiden Helsinki -sivustolta löytyy kartta kirjan tapahtumapaikkoihin.


Haaste: Oi maamme Suomi  (Uudenmaan maakunta, Helsinki ja ympäristö).

Marianne Peltomaa: Ei valoa tunnelissa, 287 s.
Kustantaja: Schildts 2005
Alkuteos: Inget ljus i tunnel 2004, kääntäjä Tarja Teva

KIRJAN lainasin kotikaupungin kirjastosta.