Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lampila Hannu-Ilari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lampila Hannu-Ilari. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. elokuuta 2015

Hannu-Ilari Lampila: Sibelius


Löysin kuvaelämäkerran, joka sopii mainioksi johdatukseksi ja yleisesittelyksi Jean Sibeliuksen elämään ja musiikkiin. Hannu-Ilari Lampilan teos Sibelius ilmestyi yli 30 vuotta sitten, ja siitä otettiin uusi painos kymmenkunta vuotta myöhemmin, kun Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 130 vuotta.

Sibeliuksen elämä kerrotaan kronologisesti viidessä osassa: I Nuoruus, II Suomalainen sävel, III Kalevalan lumoissa, IV Ainola ja kansainvälisyys, V Voimasta hiljaisuuteen. En tiedä, onko kirjassa paljon uutta Sibeliuksen laajemman elämäkerran lukeneille, mutta kaltaiseni noviisi löysi siitä paljon entuudestaan tuntematonta. En esimerkiksi tiennyt, että Janne Sibelius alkoi pianoläksyjen sijaan "fantisoida" omiaan jo pienenä poikana ja kirjoitti paperille ensimmäisen sävellyksensä 10-vuotiaana. Tai että hän johti kapellimestarina useimpien sinfonioidensa kantaesitykset. Tai että hän ei pystynyt säveltämään elämänsä kolmena viimeisenä vuosikymmenenä ja kärsi siitä kovasti.

Kirja toimii myös johdantona Sibeliuksen musiikkiin, sillä se taustoittaa jokaisen suuremman sävellystyön kertomalla säveltäjän innoittajista ja mielialoista niiden luomisvaiheessa. Tekee mieli laittaa soimaan sävelteoksia, joita Lampila kirjassa luonnehtii, ja kuulla itse, miten 
"improvisatorisista, katkelmallisista ajatuksista kasvaa suuri hurmio, jossa on intohimoa, kuolemanmystiikkaa ja hartautta" (s.85, Sinfonia no 4 a-molli op. 64, kantaesitys 1911) 
"vallitsee illan valohämy, mutta joskus myös intohimon myrskyt puhkeavat esiin sen lempeän alakuloisessa, salaperäisesti väreilevässä tunnelmassa" (s. 102, Sinfonia no 6 d-molli op. 104, kantaesitys 1923) 

Kirjassa on paljon kuvia, keskimäärin puolet sivuista on valokuvia säveltäjästä, hänen perheestään, ystävistään ja Ainolasta. Elämäkerrassa on lainauksia Sibeliuksen kirjoittamista kirjeistä ja päiväkirjasta ja Katarina-tyttären päiväkirjasta sekä Erik Tawaststjernan ja Santeri Levaksen Sibelius-elämäkerroista.
Teoksen lopussa on englanninkielinen kooste ja luettelo Sibeliuksen tärkeimmistä sävellyksistä aikajärjestyksessä. Jäin kaipaamaan lisäksi lähdeluetteloa, sillä tekstissä ei varmaankaan mainita kaikkia käytettyjä lähteitä.

Keväällä lukemani suomalaisten kirjailijoiden Sibelius-aiheiset novellit muistuivat hauskasti mieleen tätä lukiessa. Maritta Lintusen Rapallo-novelli on todellisuuspohjainen; elämäkerrassa säveltäjä vetäytyi Italian matkalla Rapalloon säveltämään 2. sinfoniaansa ja jätti vaimon ja lapset Roomaan. Miina Sutisen Kadonnut sinfonia kertoo 8. sinfonian löytymisestä ja kantaesityksestä vuonna 2015. Lampilan kirjan mukaan Sibelius poltti sävellystyönsä itse, koska ei ollut tyytyväinen lopputulokseen.

Nyt hinkuan entistä enemmän tarttua tuoreeseen Aino Sibelius : Ihmeellinen olento -elämäkertaan päästäkseni kurkistamaan Sibeliukselle niin tärkeän ja rakkaan vaimon elämään ja persoonaan. Jo Lampilan kirjasta pääsi näkemään välähdyksiä siitä, ettei elämä tuhlailevaisen ja syvästi tuntevan, mielialasta toiseen syöksyvän taitelijan kodissa ollut välttämättä helppoa.


Hannu-Ilari Lampila: Sibelius. 121 s.
Kustantaja: Gummerus 1995 (3. p., 1. painos 1984)
Kannen suunnittelu: Heikki Kalliomaa

KIRJAN lainasin kirjaston musiikkiosastolta.

HAASTEET:
Kirjankansibingossa tämä menee ruutuun "Mustavalkoinen" ja viimeistelee kolmannen BINGON tänään päättyvässä bingoilussa.

Vihreillä tähdillä merkitty bingorivi on:
   Kaupunki - Yön sydän on jäätä
   Siluetti - Huvimaja Monrepoossa
   Mustavalkoinen - Sibelius
   Piirroskuva - Vish Puri & kadonneen 
           palvelijattaren tapaus
   Maisema - Sara ja Sarri matkustavat

Elämäkertahaasteessa tämä menee toiseen minihaasteeseen kirjaksi, jossa luin elämäkerran suomalaisesta, jo kuolleesta miestaiteilijasta. Minihaasteessa sen parina olen jo lukenut ulkomaalaisesta vielä elävästä naisesta, joka ei ole taiteilija.

Ja laitanpa kirjan vielä Idän pikajuna -kirjallisuushaasteeseen, jossa olen jäänyt seisomaan Wienin asemalle. Kirjassa nimittäin kerrotaan myös Sibeliuksen Wienissä viettämästä opintovuodesta ja sen merkityksestä hänen musiikilleen: "Wienin-vuodella oli ratkaiseva merkitys Sibeliuksen säveltäjäkehitykselle, hän löysi 'suomalaisen sävelen'." (s. 46)