Metropoliitta Panteleimon: Murha kirjapiirissä

"Siistejä surmia." Näin otsikoi Helsingin kirjamessut Dekkarilauantain tilaisuutta, jossa Metropoliitta Panteleimon oli yhtenä haastateltavana. Ei, en päässyt lauantaina messuilemaan, mutta näin ohjelmasta otsikon ja ajattelin, että taitaa viitata samaan dekkarityyppiin kuin kodikkaat dekkarit, cozy mysteries. 

Metropoliitta Panteleimonin dekkareissa rikoksia ratkaisee eläkeikäinen rouva Elisabet Urhonen. Pari aiempaa teosta sijoittuvat fiktiiviseen Koskijärven kylään, joka muistuttaa kirjailijan synnyinseutua Pohjois-Savossa ja jossa Aulis Urhonen toimii poliisikonstaapelina. Ennen nyt lukemani Murha kirjapiirissä -kirjan tapahtumia Urhoset ovat muuttaneet läheiseen kaupunkiin viettämään eläkepäiviä. Pian muuton jälkeen Aulis Urhonen on kuollut ja Elisabet jäänyt leskeksi.

Kaupungissa kokoontuu kirjapiiri, johon Elisabet liittyy niin ikään Koskijärveltä muuttaneen ystävänsä Impin kanssa. Erään kerran piiri järkyttyy, kun illalla yhteiskoululle tullessaan he näkevätkin piirin vetäjän, äidinkielen lehtori Inga Tyynelän, verissään lattialla. Myöhemmin tämä kuolee sairaalassa vammoihinsa, ja murhatutkinta alkaa. Poliisin toiminta vaikuttaa lukijastakin tehottomalta, joten ei ihme, että oman konstaapelinsa toimintaa läheltä seurannut Elisabet Urhonen selvittelee omin päin - ja vähän nuoren poliisi Nenosenkin avustuksella - rikosta. Äidillinen ja lämmin leskirouva kyläilee kirjapiiriläisten luona, juttelee kaupunkilaisten kanssa ja melkein hairahtuu tunneasioissa pahemman kerran. Mutta rikoksen hän selvittää ja parin piiriläisen yksityisasiat siinä sivussa.

Murha kirjapiirissä viehättää kirjanystävää viittauksillaan kirjallisuuden klassikkoteoksiin. Se on myös vahva puheenvuoro lasten ja nuorten puolesta ja kaikenlaista kiusaamista ja lannistamista vastaan. Iso plussa siitä. Muuten romaani etenee rauhallisen verkkaisesti, kuten eläkeläis(amatööri)salapoliisille sopiikin, eikä meno äidy kovin jännittäväksi missään vaiheessa.

Aikaisemmin olen lukenut Metropoliitta Panteleimonin kirjoittamat Murha kirkonkylässä (2011) ja Murha näyttämöllä (2013).

      Metropoliitta Panteleimon: Murha kirjapiirissä, 181 s.
      Kustantaja: Myllylahti 2016
   

KIRJAN lainasin kirjastosta.

HAASTEET: 
Tänään alkavat Kirjakekrit Tuijatan blogissa. Marraskuun alussa blogataan jännitysjutuista.  

Helmet 2017 -lukuhaaste (11. Muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 100 suomalaista kirjaa (no 75).

Metropoliitta Panteleimon: Murha näyttämöllä

Koskijärven kirkonkylässä ovat mielet apeina vieläkin, vaikka Valde Mikkisen surmasta on kulunut yli vuosi - tapauksesta kertoi Metropoliitta Panteleimonin edellinen dekkari, Murha kirkonkylässä. Yleiseen alakuloon poliisinrouva Elisabet Urhonen keksii oivan yhteisöterapian: Kylän nuorisoseura Pyrintö ja Marttayhdistys kokoavat voimansa ja harjoittelevat sekä esittävät Jääkärin morsiamen, Sam Sihvon laulunäytelmän.

Sopiva roolimiehitys löytyy kylältä, ja niin harjoitukset kuin esityksetkin menevät hyvin. Koko projekti on tuonut uutta eloa kylälle. Pyrinnön talon sali on täysi viimeisessäkin esityksessä. Näytelmän käsikirjoituksen mukaisesti kahvilan omistajatar, joka on kuullut urhean miehensä kaatumisesta rintamalla, poistuu näyttämöltä pistooli kädessään makuuhuoneeseensa ja pois katsojien silmien edestä. Kuten muinakin esitysiltoina, kuuluu laukaus. Ja hetken hiljaisuuden jälkeen huuto: "Täällä on verta. Hän on kuollut. Rouva Strand on ampunut itsensä!"

Kaikkien läsnäolijoiden tyrmistykseksi rouva Strand eli tätä roolia esittänyt farmaseutti Milja Sahanen on todellakin kuollut, tehnyt itsemurhan. Lukija ei ole yllättynyt, että tapaus pian todetaan murhaksi, ja siitä alkaa syyllisen etsintä. Mukana on edellisen dekkarin tapaan Koskijärven oma poliisi Aulis Urhonen - sekä epävirallisesti hänen tarmokas ja oivaltava rouvansa - ja rikoskomisario Jyrki Palokoski ja rikospoliisi Sulo Särkkä kaupungin poliisista.

Tapahtumaympäristö on sama kuin Panteleimonin edellisessä rikoskirjassa, verkkainen 50-luvun savolaiskylä. Suuri osa näytelmän roolihenkilöistä on uusia joko kylän asukkaina tai ainakin siinä mielessä, etteivät he esiintyneet edellisessä kirjassa. Jotenkin tapahtumien tahti ei ollut aivan yhtä verkkainen kuin edellisessä, ja vaikka yksi syyllinen löytyi kesken kirjan, se tuntui liian helpolta ratkaisulta, ettei lukijan uskonut siihen. Ei ollut tarkoituskaan, sillä ratkaisu tapahtumiin tulee vasta aivan viime sivuilla. Aika harvoin osaan arvata rikosten tekijöitä, nyt ounastelin oikeaan suuntaan jossain vaiheessa, mutta silti olin yllättynyt rikoksen ratkaisusta ja motiiveista. Romantiikan hippusia löytyy sieltä ja täältä; ihan mielelläni olisin lukenut enemmänkin yhden venäläis-puolalaiset syntyjuuret omaavan henkilön elämäntarinasta, sillä nyt siitä kerrottiin vain viitteenomaisesti.

Pari kertaa kiinnitin huomiota hieman kömpelöön lauserakenteeseen. Kirjan seurassa viihdyin kuitenkin hyvin junamatkalla. Mielenkiintoista oli vilaukset ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran pappilaan ja ortodoksisiin hautajaisiin. 1950-luvun ajankuva välittyy myös:

"Ennen talosta poistumistaan he surkuttelivat Lempiä, jolle jäi muiden töiden lisäksi myös tuvan siivous.
- Ei hätää, meillä on nyt pölyimuri, Lempi naurahti. - Olavi osti pienen painostuksen jälkeen.
- Mikä se semmoinen vekotin on? naiset hämmästelivät. - Syökö se sen pölyn, vai minne se häviää?"

Metropoliitta Panteleimonin kirjojen tapahtumapaikan sijoitin Vieremälle jo aikaisemmin, pääasiassa kirjailijan antaman haastatteun perusteella. Tässä kirjassa lähimmäksi sitä päästään maininnalla, että nimismies asuu rauhaisassa Ylä-Savon kaupungissa. Kuittaan siis pisteen maakuntahaasteeseen Pohjois-Savoon.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Myös Kirjavinkit on julkaissut arvion siitä.

Metropoliitta Panteleimon: Murha näyttämöllä, 213 s.

Kustantaja: Myllylahti 2013

Metropoliitta Panteleimon: Murha kirkonkylässä

En voinut olla tarttumatta Murha kirkonkylässä -kirjaan nähdessäni sen kirjaston palautettujen hyllyssä: millainen on piispan kirjoittama rikosromaani? 

Vähän aikaisemmin lukemani dekkarit Ei valoa tunnelissa ja Kadotetut tapahtuivat kaupungeissa 2000-luvulla. Poliisit suhasivat vauhdilla kaupunginosasta toiseen, ja rikoksia tehtiin ryppäinä, ennen kuin ensimmäistäkään oli ehditty selvittää. Metropoliitan rikosromaanissa ollaan sen sijaan sodanjälkeisessä maaseutukylässä, jossa yhdessä murhamysteerissä riittää tutkimista ja jossa ihmiset tuntevat toisensa ja poliisit ehtivät kävellä kylän yhdeltä laidalta toiselle.

Pohjois-savolaisen kylän 1950-luvun verkkainen rauha järkkyy, kun kuivuneen koskenuoman pohjalta löytyy ruumis. Ensin näyttää siltä, että Valde Mikkinen on juovuspäissään pudonnut sillalta, mutta pian alkaakin vaikuttaa, että joku auttoi Valden pois päiviltä. Rikosta ratkaisemassa ovat maalaispoliisi Urhonen ja rikoskomisario Palokoski kaupungista, eikä poliisinrouva Elisabet Urhosella ole selvitystyössä ihan vähäinen rooli hänelläkään. Rikostutkinnan myötä lukija pääsee kurkistamaan kylän ihmissuhdeverkostoon. Valde on Karjalan evakkoja, naisten miehenä tunnettu, ja yhdeksi näkökulmaksi nousee kylän kanta-asukkaiden tulijoihin kohdistama vieroksunta.

Piispan kirja on ihan mukavan leppoisa välipala, ei liian jännittävä eikä liian koukuttava (!), mutta tarpeeksi kiinnostava ja arvoituksellinen tällaiselle perinteisten dekkareiden ja historiallisten romaanien ystävälle. Kustantaja luokittelee kirjan takakannessa  nostalgiseksi rikosromaaniksi. 

Metropoliitta Panteleimon on keväällä julkaissut toisen dekkarinsa, Murha näyttämöllä, mutta sitä en ole vielä lukenut. Se jääkin hänen viimeiseksi piispana julkaisemaksi rikosromaanikseen, sillä hän on juuri kesäkuun alussa jäänyt eläkkeelle tehtävästään.

Murha kirkonkylässä tapahtuu kuvitteellisessa Koskenkylässä. Kirjailija on kuitenkin kertonut haastattelussaan Iisalmen Sanomissa, että kirjan maisemana on Salahmin kylä Vieremällä Pohjois-Savossa. Niinpä osallistun tällä Suomen maakuntien valloitukseen lukuhaasteessa.

Metropoliitta Panteleimon: Murha kirkonkylässä, 214 s.
Kustantaja: Myllylahti 2011

KIRJAN lainasin kotikaupungin kirjastosta.