Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Metro on 19-vuotias tyttö. Hän jakaa aamuöisin lehtiä kotkalaisiin koteihin ja maalaa sitä ennen yön pimeydessä graffiteja poikaystävänsä Rustin ja muutaman muun kanssa. Hän unelmoi taideopinnoista ja Helsinkiin muutosta, mutta Taikin pääsykokeissa hän ei selviytynyt ensimmäisestä vaiheesta jatkoon. 

Metrolle elämä on Rust ja graffitit. Erityisesti junavaunut vetävät Metroa puoleensa: monta kymmentä metriä tyhjää pintaa taideteoksiin! Junat tuovat mieleen kongolaisen isän, joka jätti Metron äidin kanssa kahden, kun Metro oli vielä pieni. Isä ei kestänyt enää suomalaisten rasistisia asenteita ja hyökkäyksiä, vaan muutti Berliiniin.

"Syyskuu oli täydellistä maalausaikaa, yöt olivat jo mustia ja pimeitä, eikä kukaan huomannut, kun liikuimme katuvalojen kehän ulkopuolella. Elokuussa ihmiset viettävät vielä aikaa terasseilla ja hortoilevat myöhään ulkona, ne koettavat kalastaa pakenevasta kesästä viimeiset sametinpehmeät yöt jaksaakseen kulman takana huohottavat koleat kuukaudet."

Metro ja Rust ovat maalaamassa satama-alueella seisovia tavarajunavaunuja. Kaikki valmistelut on tehty hyvin, mutta varovaisia heidän pitää olla, sillä kaikkialla vaanivat Rotat, turvallisuuspalvelun työmiehet, jotka kiinni saadessaan hakkaavat ja pahoinpitelevät graffitintekijät. Metro ja Rust eivät tiedä, että tänä syksyisenä yönä Rotat ovat virittäneet graffitintekijöille ansan. Tavallisen kahden sijaan vartijoita on kätkeytynyt alueelle toistakymmentä. VR ja turvallisuuspalvelu ovat kerta kaikkiaan päättäneet saada töhrijät kiinni ja edesvastuuseen.

Yksi Rotista on kätkeytynyt satamanosturiin tarkkailemaan aluetta ja ennen pitkää hän näkee Metron ja Rustin. Sitten on enää vain ajan - ja varovaisen hivuttautumisen - kysymys, milloin verkko on tarpeeksi kireällä kiinniottoa varten. Graffitintekijät ovat kuitenkin nopeita ja nokkelia ja tottuneet liikkumaan ratapihalla. Kumpikin heistä melkein pääsee pakoon. Melkein. 

Jari Järvelä alkaa esikoisjännärinsä Tyttö ja pommi keskeltä toimintaa. Graffitintekijöiden maailma on omanlaisensa, sitä sävyttää taiteentekemisen, maalaamisen, intohimo ja kapina rahan hallitsemaa arvomaailmaa vastaan. Vähitellen Järvelä lisää vauhtia ja jännitettä, ja tapahtumat kiihtyvät hätkähdyttävään lopputulokseen. Samaa voi sanoa viimeisen luvun poikkeuksellisesta miljööstä, mikä nostaa kiinnostuksen tietää Metron vastaisistakin vaiheista. Niitä riittää kahden kirjan verran, sillä Järvelä kirjoitti graffitintekijöistä trilogian. Tyttöä ja pommia seuraavat Tyttö ja rotta sekä Tyttö ja seinä, jotka menevät lukulistalle.

Tyttö ja pommi on hyvä, vaikuttava. Siinä on syvempiä tasoja kuin tavanomaisessa toimintajännärissä, yhteiskunnallinen ja psykologinen. Järvelä vaihtaa näkökulmaa ja kertojaa Metron ja Jeren, turvallisuuspalvelun työntekijän, välillä. Lukija seuraa mukana ja  antaa myötätuntonsa laskeutua milloin Metron ja Rustin, milloin Jeren puoleen. Kuka on syyllinen ja mihin? Ja mihin koston kierre voi ihmisen syöstä?

Jari Järvelä on taitava sanankäyttäjä. Suomen dekkariseura myönsi Tyttö ja pommi -jännärille Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Aikaisemmin olen lukenut Järvelän Finlandia-ehdokkaan Kosken kahta puolta, joka katsoo sisällissodan tapahtumia ja jakolinjoja aikalaisten lasten ja nykypojan silmin.

KIRJA on omasta hyllystä (ostos alelaarista).
MUUALLA: Kirsin kirjanurkka, Luettua elämää, Oksan hyllyltä

        Jari Järvelä: Tyttö ja pommi, 261 s
         Kustantaja: CrimeTime 2014

         Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen 

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

"Mun isä asui lapsena keskustan puolella. Mun äiti asui Nälkälänmäessä. Ne rakastui. Silloin ei saanut rakastua sillan yli vääränväriseen, se oli pahempaa kuin murha."

Jari on seitsemänvuotias ja kesää viettämässä Vammalassa kummankin mumminsa luona vuorotellen. Hän yrittää ymmärtää, miksi samassa kaupungissa asuvat mummit eivät koskaan tapaa toisiaan tai tule edes Jarin kotiin Kouvolaan yhdessä, vaan peräkkäisillä viikoilla. Vammalassa he asuvat kosken kahta puolta, ja kun äiti vie Jaria Aino-mummin luota Sofian luo, Aino saattaa heitä kosken ylittävälle sillalle, mutta ei vahingossakaan ylitä kosken toiselle puolelle. Sillan toisella puolella heitä odottaa Sofia-mummi, joka vie pojan ja äidin taloonsa ja palkintopuutarhaansa.

Jari Järvelän romaanissa Kosken kahta puolta on kolme aikatasoa ja kolme näkökulmaa. On vuosi 1918, jolloin Aino ja Sofia olivat sisällissodan keskellä eläviä lapsia, toisen koti oli punaisten puolella ja toisen valkoisten. On 1970-luku, jolloin Jari viettää kesää mummien luona ja kuulee heidän puhuvan sisällissodan tapahtumista, kuten ne heidän lapsenelämäänsä tulivat. Ne sekoittuvat Jarin mielessä nykyhetkeen ja leikkeihin. Ja viimeksi on 1980-luku, jolloin Jari itse on vaikuttamassa siihen, että vanhojen vihollisuuksien alta kuoriutuu uuden alun siemen.

Kirja katsoo tapahtumia lapsen silmin ja kertoo niistä lapsen äänellä, Ainon ja Sofian ja Jarin. Järvelä tavoittaa hienosti lapsen kokemusmaailman ja kielen, kahdessa eri ajassa. Pojan leikeissä realisoituu mummien kertoma. Aino ja Sofia olivat keskellä punaisten ja valkoisten rintamalinjoja aikuisten sodassa, heitä ei vahingoitettu, mutta kumpikin joutui näkemään ja kokemaan asioita, joita ei haluaisi kenenkään lapsen joutuvan katsomaan. Toivoisin sen osan kirjaa olevan täysin fiktiivinen - kirjan liepeessä vakuutetaan kirjan olevan fiktiota, vaikka siinä onkin yksityiskohtia, joilla on todellisuuspohja.

Tämä on hieno romaani, kerroksellinen, sujuvalukuinen. Hiljattain luin toisenkin kotimaisen kirjan, jossa on lapsia sisällissodan temmellyksessä. Pasi Pekkolan teoksessa Huomenna kevät palaa lapset joutuivat vankileirien kauhuihin, ja se muutti heidän loppuelämänsä. Jari Järvelän romaanissa Kosken kahta puolta sota piirsi syvän jakolinjan keskelle siltaa - lapset kasvoivat aikuisiksi epäilemättä sisäisesti haavoittuneina ja vihaten toisenväristä hihanauhaa kantaneita. Kirjan lopussa on kuitenkin paljon toivoa vihaan jumittuneille.

Kirja oli tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaana. Ihan syystä.

LAHJAVINKKI: hyvän kirjan ystävälle, Suomen historiaan liittyvästä fiktiosta kiinnostuneelle, uutta näkövinkkeliä sisällissotaan kaipaavalle

        Jari Järvelä: Kosken kahta puolta, 200 s
         Kustantaja: Tammi 2018
         Kannen suunnittelu: Markko Taina

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA: Kaisa Reetta T, Kirjallisia, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia, Tuijata