Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

Romaani Auschwitzin tatuoija vie minut hetkeen vuosikymmenten taakse. Olin yhtenä kesänä vapaaehtoisena kibbutsilla Israelissa. Työnäni oli koko kuukauden ajan siivota huoneita kibbutsin hotellissa, jonne lähetettiin myös keskitysleireillä olleita lomalle ja lepäämään. Suomalaiselle opiskelijalle oli vavahduttavaa nähdä tatuoituja numerosarjoja hotellivieraiden käsivarsissa ja ymmärtää, mistä ne olivat peräisin.

Heather Morrisin romaani kertoo tarinan Lalesta ja Gitasta, jotka ovat Tšekkoslovakian juutalaisia. He eivät tunne toisiaan, ennen kuin kumpikin päätyy Auschwitzin keskitysleirille Puolaan huhtikuussa 1942.

Lale on 24-vuotias nuori mies, joka ilmoittautuu työpalvelukseen Saksaan. Slovakian  juutalaisperheitä vaaditaan luovuttamaan yksi kahdeksantoista vuotta täyttänyt lapsi työskentelemään Saksan hallinnolle, ja Lale toivoo voivansa auttaa perhettään ilmoittautumalla työhön Berliiniin, kuten hän otaksuu. Pitkä junamatka karjavaunussa ilman syötävää tai juotavaa ja varsinkin vastaanotto Auschwitzin porttien sisäpuolella karistaa häneltä luulot hyvästä työpaikasta. Mutta se kaikki myös sisuunnuttaa hänet:

"Kun SS-miehet katoavat pimeään, Lale vannoo valan. Minä pysyn hengissä lähteäkseni elossa tästä paikasta. Minä kävelen vapaana miehenä."

Kielitaitoinen Lale - hän puhuu slovakin kieltä, saksaa, ranskaa, venäjää, vähän puolaa ja unkaria - saa jonkin ajan kuluttua fyysisesti kevyen, mutta toisella tavalla ahdistavan työn: hänestä tulee keskitysleirin tatuoija. Niin hän tapaa myös Gitan, joka vuorollaan tulee hänen pöytänsä ääreen käsivarsi paljaana. Yleensä Lale ei katso kasvoihin heitä, joille aiheuttaa tuskaa tatuoimisellaan, mutta Gitan silmiin hän katsoo, ja se on menoa se.

Heather Morris kertoo Lalen ja Gitan selviytymisestä keskitysleirin kauhujen keskellä, kun tuhkaa sataa heidän päällensä ja kaiken aikaa joutuu pelkäämään vartiioiden mielivaltaista julmuutta. Lale on rohkea ja neuvokas, hän saa tiettyjä etuja toimiessaan tatuoijana, ja hän keksii keinoja hankkia ylimääräistä ruokaa ja tavaroita, jotka hän jakaa leirillä saamiensa ystävien ja Gitan ystävien kanssa. Näin hän auttaa monia jaksamaan. Häntä itseään kantaa hänen alussa tekemänsä päätös siitä, että saksalaiset sotilaat eivät häntä päihitä, vaan hän kestää, kunnes vapautuu ja he saavat rangaistuksen tekemistään rikoksista.

Auschwitzin tatuoijassa on paljon tuttua muista keskitysleirikuvauksista, ne kidutukset, kuolemat ja kauhut, mutta kertomus on kuitenkin uusi. Tatuoijan työstä en ole aikaisemmin lukenut, en liioin Auschwitziin sijoittuvaa rakkaustarinaa, joka antaa syyn toivoon, unelmiin ja elämään.

Keskitysleireiltä selvinneitä näyttää yhdistävän yksi asia: he ovat päättäneet selvitä ja toimivat kaikissa tilanteissa sitä ajatellen. Heillä on päämäärä, ja he kokevat sen saavuttamisen ja elämän yleensä merkitykselliseksi.

Auschwitzin tatuoija tuo mieleen myös viime vuonna lukemani unkarilaisen Imre Kertészin romaanit Kohtalottomuus ja Kaddish syntymättömälle lapselle. Kertész itse joutui 15-vuotiaana Auschwitziin vuonna 1944 ja hänkin selviytyi sieltä hengissä. Kirjoitin hänen omaelämäkerrallisesta romaanistaan näin: "Kertész kirjoittaa kaikesta viileästi, jopa lakonisesti ja tunteilematta, ja antaa Györgyn tarkkailla ihmisiä ja tapahtuvaa pohtivasti ja jotenkin ulkokohtaisesti." Tässä ehkä onkin ero keskitysleirikokemuksista kirjoittavien välillä: Ne, joilla ei ole siitä omakohtaista kokemusta, kirjoittavat kieltämättä tunteita koskettavia kirjoja kamaluuksista ja ihmisten kärsimyksistä, ja hyvä on, että kirjoittavat ja muistuttavat, ettei koskaan enää... Kun taas itse leireillä olleet (tai ainakin Imre Kertész) kirjoittavat siitä niin tunteettomasti, että se jättää kylmäävän ja raskaan painon, sillä lukijana tunnen ja aavistan, mitä kaikkea ulkokohtaisuus kätkee.

Heather Morriksen romaani perustuu tositapahtumiin. Lale ja Gita selviytyivät ja muuttivat Australiaan, missä kirjailija haastatteli Lale Sokolovia puoli vuosisataa myöhemmin.

        Heather Morris: Auschwitzin tatuoija, 201 s (e-kirja)
        Kustantaja: Aula & Co 2019
        Alkuperäinen: The Tattooist of Auschwitz, 2018
        Suomentaja: Pekka Tuomisto
        Kannen suunnitelma: Nick Stearn; Kannen sovitus: Antti Kukkonen 

E-KIRJA on omasta hyllystä (Elisa-kirjan asiakaslahja).
MUUALLA esim. Amman kirjablogi, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara

Helmet-haasteessa sopii vaikka kohtiin 6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella, 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen, ja 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.
Osallistun kirjalla myös Jokken kirjanurkan Rauhan haasteeseen, jossa luetaan toiseen maailmansotaan jollain tavalla liittyviä kirjoja.

Lone Theils: Kohtalokas merimatka

Tanskalainen toimittaja Nora Sand toimii viikkolehden Lontoon kirjeenvaihtajana. Yhdellä haastattelumatkallaan merenrantakaupunkiin hän näkee käytetyn matkalaukun vanhan tavaran liikkeen ikkunassa ja päättää ostaa sen. Laukun sisältä löytyy runsas kokoelma vanhoja valokuvia, joissa nuoret tytöt poseeraavat kaikki samalla tavalla kuvaajalle. Yhtäkkiä Nora tunnistaa paikan, jossa yksi kuva on otettu: kaksi teini-ikäistä tyttöä seisoo Englannin-lautalla.

Samoihin aikoihin Noran lukioaikainen ystävä Anders tulee Lontooseen. Hän on poliisi ja osallistuu turvallisuusalan koulutukseen. Yhteistuumin Nora ja Anders selvittävät, että kuvan tytöt kuuluivat aikoinaan nuorisokodin ryhmään, joka pääsi odotetulle matkalle Lontooseen. Ennen laivan rantautumista huomattiin kaksi tyttöä - kuvan tytöt - kadonneiksi eikä heistä koskaan löydetty jälkeäkään, poliisin perusteellisista tutkimuksista huolimatta. Katoaminen tapahtui 1985, yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Nora Sand ostaa sattumoisin lentokentältä kirjan, joka kertoo englantilaisesta sarjamurhaajasta, joka on tuomittu elinkautiseen vankeuteen lukuisien nuorten tyttöjen surmista, vaikka vain yhden ruumis on löydetty. Nora löytää miehen nimen ostamastaan matkalaukusta, ja Lone Thielsin esikoisromaani saa ihan uusia jännityksen kierteitä. Noran löydöistä kiinnostuu vähitellen Tanskan ja sitten Iso-Britannian rikospoliisi. Kun tunnettu sarjamurhaaja, joka ei ole suostunut tapaamaan vankilassa muita vieraita kuin perheenjäseniä ja asianajajansa, äkkiä myöntyy Noran tapaamiseen, asiat alkavat edetä vauhdilla ja vaarallisesti.

Kohtalokas merimatka tempasi mukaansa täysillä alusta alkaen, ja tämän äänikirjan kuuntelijan oli vaikea malttaa pitää taukoa kuuntelemisessaan. Nora Sand on erilainen rikoskirjan päähenkilö, nuori ja itsenäinen skandinaavinen nainen, jonka toimittajanvainu ennustaa mahtavaa juttua ja jonka empatia kohdistuu kaikkien niitten kadonneitten tyttöjen vanhempiin ja ystäviin, jotka eivät ole koskaan saaneet tietää, minne heidän rakkaansa hävisi.

Tanskalainen toimittajataustainen Lone Theils kirjoittaa hyvin, vauhdikkaasti ja jännittävästi. Kirjan loppua kohden hurjia käänteitä on vähän liikaakin minun makuuni, mutta kutkuttava tarina pitää otteessaan loppuun asti. Selvitettävät rikokset osoittautuvat rankoiksi ja vastenmielisiksi, ne nimetään, mutta niitä ei kuvailla yksityiskohtaisesti. Rikosten vastapainona kirjassa on romanttinen sivujuoni: Nora huomaa ajatustensa kääntyvän liiankin usein erään komean, raamikkaan miehen puoleen.

Nora Sand -sarjasta on käännetty suomeksi jo kakkososakin, Runoilijan vaimo. Tanskalaistoimittaja on sen verran sympaattinen tapaus, että epäilemättä se päätyy luettavaksi tai kuunneltavaksi, kun sopiva tilaisuus tulee.

      Lone Theils: Kohtalokas merimatka, äänikirja.

      Kustantaja: Aula & co 2017. Paperikirja 2016.

      Alkuperäinen: Pigerne fra Englandbåden, 2015, suomentaja Kari Koski

      Lukija: Mervi Takatalo. 13 t, 3 min.

E-KIRJA on laina Ellibs-kirjastosta. MUUALLA se on luettu tai kuunneltu ainakin blogeissa Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka, Lukutoukan kulttuuriblogi.
Helmet-haasteeseen saan suorituksen kohtaan "3. Kirja aloittaa sarjan", lisäksi osallistun Jatkumo-haasteeseen (Nora Sand -sarja, 1. osa) ja Kirjoja ulapalta -haasteeseen.