F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus (Klassikkohaaste 5)

Klassikkohaaste on taas täällä: luin siihen kirjallisuuden nobelistimme Frans Emil Sillanpään kirjoittaman romaanin Hurskas kurjuus. Se on ollut lukuaikeissa siitä asti, kun luin sen rinnakkaiskirjan Hiltu ja Ragnar. Nyt selvisi, miten ne ovat rinnakkaisia: Hurskas kurjuus kertoo Hiltun elämän alkuvaiheista ja kotoa lähdöstä sekä isälle tulleen kirjeen, jossa Hiltun kohtalo selviää. Hiltu ja Ragnar kuvaa, mitä Hiltulle tapahtui siinä välissä.

Hurskas kurjuus on kirja Hiltun isästä Jussista, se on oikeastaan fiktiivinen elämäkerta. Jussi syntyi talollisen poikana joskus ennen vuotta 1860. Pahaksi onneksi isä ei hallinnut talonpitoa eikä äiti sen paremmin, ja kun isä nälkävuonna kuoli, jouduttiin Nikkilän talo myymään hänen velkojensa maksuksi. Nikkilän Jussista tuli Tuorilan Jussi, kun hän sijoittui sukulaistaloon toiselle paikkakunnalle. Toivolan Jussiksi miestä kutsuttiin, kun hän akottui ja sai metsäkulmalta töllin perheensä asuttavaksi. 

Elämä oli puutteenalaista, huonona vuotena nälkääkin nähtiin, ja taksvärkit oli tehtävä Pirjolaan, jonka mailla Toivolan torppa sijaitsi. Metsätöistä Jussi sai lisäansiota ja onnistui Jussi hankkimaan hevosen ja lehmänkin. Olojen parantuessa Jussista tuli ensin Juha ja sitten Janne. Samalla tavalla Jannesta tuli taas Juha ja viimeksi Jussi. Hienosti, pienin vivahteinkin, Sillanpää ilmaisee Jussin elintason vaiheita ja elämän kurjuuden tilaa. Jokainen perheenjäsenen kuolemakin vähentää kurjuuden taakkaa, kun on yksi suu taas vähemmän ruokittavana.

Jossain vaiheessa Jussin ja Riinan jo omilleen lähtenyt poika alkaa tilata Jussille Kansan lehteä, ja siitä Jussi saa aiheen paasata temokraatti-aatetta, milloin lähtee kylälle käymään. Aatteen kanssa on vähän niin ja näin, vaikka köyhälistön sorron Jussi on omassa nahassaan saanut tuntea, mutta vaimon kuoltua elämä korvessa on yksinäistä, ja kaartissa on seuraa ja mukava paasata.

Paitsi torpparielämän huono-osaisuutta Sillanpää kuvaa taidolla mökinmiehen ajatuksia ja väsymistä. Sotaan joutuminen on kovasti sattumanvaraista ja motivaatio siihen on mitä on. Ei Jussi kenellekään pahaa tehnyt, mutta etsi seuraa sieltä ja sattui sellaiselle paikalle ja sellaiseen tilanteeseen, mitä rikollisena pidettiin. Jussin elämä päättyi teloitukseen.

Hurskas kurjuus on vaikuttava romaani sisällissodan syttymisestä ja siihen johtaneista tekijöistä maaseutuyhteisössä, mutta ennen kaikkea kuvaus yhden ihmisen sattumanvaraisesta tempautumisesta sen rattaisiin. Niin kuin muissakin teoksissaan Sillanpää on vertaansa vailla tavallisten maaseudun eläjien ajatusten sanoittajana ja heidän olosuhteidensa kuvaajana.

     F. E. Sillanpää: Hurskas kurjuus. Teoksessa F.E. Sillanpään Kootut teokset 2 : 
            Hurskas kurjuus ja kansalaissodan kirjoitukset, s. 39-215.
     Kustantaja: Otava 1988 (romaanin julkaisuvuosi 1919)
     Kansi ja kuvat: Ulla Rantanen

KIRJA on laina kirjastosta.
MUUALLA kirjasta Anna, Jokke, Ylen 101 kirjaa (vuoden 1919 kirja), jossa on myös linkki e-kirjaan.

HAASTEET:

Klassikkohaaste 5, jota isännöi Tuomas Tekstiluola-blogissa. Haasteen koosteeseen pääsee tästä linkistä.

Aikaisemmin luettuja klassikkoja:
   Klassikkohaaste 1: Juhani Ahon Papin rouva
   Klassikkohaaste 2: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
   Klassikkohaaste 3: Tšingiz Aitmatovin Valkoinen laiva
   Klassikkohaaste 4: Maria Jotunin Arkielämää

100 suomalaista kirjaa (no 51); Helmet 2017 -lukuhaaste (43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään); 1918-haaste

F. E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar

Näinä lyhyitten kirjojen viikkoina tartuin klassikkoon, jonka on kirjoittanut oma nobelistimme Frans Emil Sillanpää. Hiltu ja Ragnar on pieni kirja, mutta kirjailija itse piti sitä parhaimpana teoksenaan, mikäli Wikipediaa on uskominen.

Lukija tietää heti alusta lähtien, että kaikille ei kirjassa käy hyvin. Ei liene juonen paljastamista lainata tässä yhtä lausetta, jossa loppuratkaisuun viitataan, sillä kirjailija on sijoittanut sen aivan tekstinsä alkuun:

"Tämä oli nyt juuri sama rehtorska, jonka huvilaan Toivolan Juhan Hiltu-tytär äsken oli joutunut palvelukseen ja joka palvelus sitten niin pian - rehtorskan ollessa tällä samalla matkalla - päättyi järven kuutamoisiin laineisiin." (s. 8-9)

Tuossa lyhyessä katkelmassa tuli pingoitetuksi jänne kirjan alusta loppuun. Hiltu on hyvin nuori ja hyvin kokematon tyttö, joka tulee maaseudulta Tampereelle rehtorin lesken talouteen piiaksi. Rehtorskalla on yksi poika, opiskeleva Ragnar, joka tulee kesäksi Pyynikin huvilalle. Äiti pyrkii kaikin tavoin varjelemaan poikaansa naisseikkailuilta, mutta Hiltu on äidin silmissä niin täysin mitätön ja vaaraton, että rehtorska päättää lähteä sisarensa luo kauan aikomalleen vierailulle muutamaksi päiväksi, ja Ragnar ja Hiltu jäävät kahdestaan huvilalle.

Koko kirjan ajan lukijalla väikkyvät mielessä nuo alussa mainitut Pyhäjärven laineet. Ne näkyvät huvilan ikkunoista auringonpaisteessa, kun Hiltu kattaa nuorelle herralle saliin ateriaa. Niitä katsoo niin kokematon Ragnar, kun hän ajattelee Hiltu-piikaa ja mitä hän haluaisi saavuttaa mamman poissa ollessa, kuin viaton Hiltukin, kun hän kuuntelee itsessään heräävän naisen ajatuksia ja odottaa koko päivän Ragnaria kotiin kaupungista ja jatkaa odotustaan kuun valossa, kun nuori herra nukkuu humalaansa.

Paitsi heräävä miehisyys ja naiseus ja niihin sisältyvät oudot uudet ajatukset, halut ja tunteet Sillanpään teemana kirjassa on yhteiskunnallinen eriarvoisuus. On iso juopa palvelusväen ja herrasväen välissä, ja Sillanpää kuvaa terävästi, miten porvarissääty kohtelee alempiaan. Kun Ragnarin kaupungilla kohtaamat opiskelukaverit tulevat ryyppyreissun jatkoille huvilalle, yksi heistä paasaa tavallisesta kansasta i l m i ö n ä, kun Hiltu tuo herroille kahvia:

"Siinä on ihana voima, uskokaa minua, olen tuntenut sen joka solussani. Kansa, ilmiönä, ajatelkaa. Ei silti, kyllä minä aion herrana pysyä, mutta narrina en aio olla..." (s. 65)

Hiltu ja Ragnar on rakenteeltaan jäntevä. Lukija odottaa kaiken aikaa jotain tapahtuvaksi. Hiltu ja Ragnarkin odottavat, kumpikin tahoillaan, ja asioita tapahtuukin, mutta pääosan kirjassa saavat heidän kummankin ajatukset ja mielikuvat, jotka sitten siirtyvät tekoihin. Vaikka tiesin järven laineista koko ajan, silti kirjan loppu ja koko tarina jäi pohdituttamaan.

Sillanpään kieli on rikasta, mutta hitaanoloista ja vanhahtavaa. Erinomaisen hyvin hän osaa kuvata niin nuoren miehen kuin naisenkin mielenliikkeitä ja -hämmennystä sekä eri yhteiskuntaluokkien ajatustapoja. Kyllä hän on kirjallisuuden Nobel-palkinnon (v. 1939) ansainnut. Kirjan takakannen mukaan Hiltua ja Ragnaria "voidaan pitää eräänlaisena Hurskaan kurjuuden sivunäytöksenä", joten täytyypä ottaa tuo kansalaissodan vaiheisiin sijoittuva kirja lukuun jossain vaiheessa; ilmeisesti siinä pääosassa on Hiltun isä torppari Juho Toivola. Hiltun ja Ragnarin tapahtumat sijoittuvat aikaisemmaksi, kesään 1906, kuten Sillanpää kirjan viimeisellä sivulla kirjoittaa. Aikaisemmin olen lukenut Sillanpäältä ainakin kirjat Nuorena nukkunut, Ihmisiä suviyössä ja Elokuu, mutta siitä on jo aikaa.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Lukuneuvoja luki sen viime kesänä. Korkkaan sillä Jokken kirjanurkan luotsaaman 14-haasteen, jossa luetaan kirjoja nobelisteilta. Tämä oli vuoden ensimmäinen lukemani kirja Nobel-palkinnon voittaneelta kirjailijalta, ja saavutan sillä noviisinobelisti-bloggarin arvomerkin! Tavoittelen satunnaisen nobelisti-bloggarin arvomerkkiä 2-5 kirjalla.


F. E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar, Kertomus kahdesta ihmislapsesta, 99 s.

Kustantaja: Otava 1981, 1. painos 1923