Olli Jalonen: Taivaanpallo

"Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tietänytkään."

Olli Jalosen Taivaanpallo on häkellyttävän hyvä ja kiehtova kirja. Olen yllättynyt, että se on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen, ihan sen takia, ettei aihepiiri oikeastaan ole ollenkaan sellainen, jonka pariin tavallisesti hakeudun. Tämä on ensimmäinen lukemani Jalosen kirja, ja se on suorastaan lumonnut minut.

Jo kirjan tarina ja tapahtumapaikka on erityinen. Eletään 1600-luvun loppupuolta, ja Minä-joka-on-Kuolleenpuun-Angus on 6-vuotias poika, kun Kauppakomppanian alus tuo luonnontieteilijä Edmund Halleyn apulaisineen Anguksen kotisaarelle Saint Helenalle. Saari kuuluu Englannille, vaikka sijaitsee kaukana eteläisellä Atlantilla, parituhatta mailia Lounais-Afrikan rannikosta länteen. Saari on asutettu Englannista, josta Anguksen vanhemmatkin ovat purjehtineet sinne jo ennen pojan syntymää, mukanaan isosisko Ann. Sittemmin isä on kuollut, ja äiti on jäänyt yksin huolehtimaan lapsistaan ja viljelemään maatilkkuaan.

Kaikki muuttuu Anguksen elämässä, kun Halley saapuu ja alkaa melkein kokeilumielessä opettaa poikaa havainnoimaan lintuja ja tähtiä. Tiedemies uskoo, että jokainen oppimatonkin lapsi on puhdas taulu, jolle voidaan opettaa mitä vain, jos olosuhteet ovat suotuisat. Ja Anguksen kohdalla ovat. Halleyn jo lähdettyä saarelta Angus muistaa kaiken, mitä hänen ihannoimansa englantilainen oppinut on hänelle puhunut, ja miten hän on auttanut tätä tähtien paikkojen merkitsemisessä ja lintujen laskemisessa. Pojassa herää oppimisen halu ja vuosien kuluessa hän haaveilee pääsevänsä Lontooseen ja Halleyn oppipojaksi. 

"... muistaminen on sellaista että se hyppii sivusuunnassa ja taaksensa edestakaisin kuin pelästynyt kani eikä sillä ole kunnolla vakaata aikaa vaan kaikki sekoittuu."

Haave toteutuukin, kun Saint Helenan saarella syntyy levottomuuksia, ja pastori haluaa lähettää jonkun viemään sanaa Halleylle ja kuninkaalle asioiden oikeasta laidasta. Angus piiloutuu salamatkustajana Kauppakomppanian laivaan, joka pysähtyy satamassa matkallaan Intiasta takaisin Brittein saarille. Tuohon aikaan poika on 11-12 vuoden ikäinen.  Vaiheikkaan matkan jälkeen purjealus lipuu Thamesia pitkin Lontooseen, ja Anguksella on ihmettelemistä isossa kaupungissa. Niin iso se ei kuitenkaan ole, etteikö hän löytäisi sieltä maisteri Halleytä ja pääsisi viemään pastorin kirjettä tälle.

Olli Jalonen on osannut kirjassa mennä mestarillisesti lapsen ja nuoren pojan nahkoihin ja puhua ja ajatella hänen äänellään ja kielellään. Siinä ajattelussa kuuluu tuon ajan ihmisten taikauskon ja toisaalta kirkon opetuksen ääni sekä vähitellen tunkeutuva valistuksen ajan maailmanselitys. Kaikkein hienoimmin tekstissä välittyy Anguksen oppimisen halu ja kyky, ymmärryksen lisääntyminen, asioiden kysyminen ja pohtiminen omassa mielessä, ja isättömän pojan kiintyminen opettajiinsa ja halunsa tulla heidän kaltaisekseen. 

Taivaanpallo sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2018 - ansaitusti.

               Olli Jalonen: Taivaanpallo, 415 s. (e-kirja)
               Kustantaja: Otava 2018
               Kansi: Anna Lehtonen

E-KIRJAN lainasin Ellibs-kirjastosta. 

Helmet-haasteessa tämä sopii vaikka kohtiin 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (Lontoo), 2. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan, 29. Kirjassa nähdään unia.

Sanasinfonia : novelleja Sibeliuksesta

Sibelius Italiassa säveltämässä toista sinfoniaansa, Sibelius Toivo Kuulan mestarina, Sibelius päiväkirjansa lehdillä sanailemassa hiustensa harvenemisesta, Sibeliuksen kadonneen kahdeksannen sinfonian kantaesitys vuonna 2015 ja Sibeliuksen Tuonelan joutsen soimassa suomalaisen metsäjärven yllä.

Sibelius, hänen elämänsä ja musiikkinsa taipuu moneksi, kun joukko suomalaisia nykykirjailijoita saa tehtäväkseen kirjoittaa Sibelius-aiheisen novellin. Sanasinfonia-nimisen kokoelman ovat toimittaneet Päivi Haanpää ja Marika Riikonen, jotka esipuheessa kertovat, miten kokoelman idea syntyi. Luen verrattain vähän novelleja, vielä vähemmän novelliantologioita, mutta täytyy myöntää, että tämä oli erinomainen kokoelma, joka tutustutti minut entuudestaan lukemattomiin kirjailijoihin.

Sanasinfonian novellit ovat kaikki omaäänisiään, niin kuin novellikokoelmalle sopiikin. Monet kirjoittajista ovat perehtyneet säveltäjän taustoihin joko elämäkertojen tai julkaistujen kirjeiden kautta. Jokainen piirtää kansallissäveltäjästä kuvan eri näkökulmasta, ja monissa novelleissa hänen musiikkinsa soi vahvasti sanoissa tai taustalla.

Monikerroksisin
on Olli Jalosen novelli Ihmisten ja Luonnon Ystävät ry. Siinä yhdistyvät sanat ja sävelet:

"Alkavat kuulua ensimmäiset uiluvat huudot, puupuhaltimet, käyrätorvi. Hanhet tulevat korkealla päällä nykivinä rihmoina..." (s. 48)

Sibelius itse on novellissa vahvimmin läsnä - yllättävää kyllä - kuvataiteen keinoin, joten tässä yhdistyvät eri taiteen lajit herkullisesti. Tapahtumat sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Kolme sukupolvea, sodan jälkeinen aika ja nykyhetki, syyllisyyttä menneestä rikoksesta ja nykyistä huolta luonnosta, unet vaatimassa hyvitystä ja rangaistusta ja toisaalta heijastumina mieleen syvyyksiin painuneista asioista. Lukijalla on monia polunpäitä.

Mieleen jäävin
on Jyrki Vainosen novelli Lintu. Ollaan maaseudulla, metsäjärven rantamille kokoontuu lintubongareita. Sibeliuksen säveltämällä Tuonelan joutsenella on oma roolinsa tarinassa, joka alkaa kurittoman kiusoittelevasti ja samalla surumielisesti. Vaimon kuoleman suru laittaa Nikolain askartelemaan käsillään. Lopussa tarina huipentuu yllättävästi.

Veikein
on Minna Supisen novelli Kadonnut sinfonia, jossa Sibeliuksen kadonnut kahdeksas sinfonia on yllättäen löydetty ja sen kantaesitys järjestetään suuren kohun saattelemana Helsingin Musiikkitalossa tänä Sibeliuksen syntymän juhlavuotena 2015. Löytymisellä on ihan oma tarinansa.

Fantasiallisin
novelli on Emmi Itärannan Luukanteleen kantaja, jossa Sibelius ottaa ja saa musiikillisia tilaustöitä erityistarkoituksiin. Tällä kertaa asiakkaan huolena on huoneisto, jonka naapurista kuuluu epäinhimillistä raapimista kaiken yötä. Tarvitaan musiikkia pahan karkoittamiseen.

"Suunnaton sointu halkaisi huoneen, Vedet vetäytyivät, sanat kaikkosivat, kehoni kuului taas minulle. Johan S_ oli tarrannut käsivarteeni ja tuijotti minua kasvot kalvenneina. Sävelhäkki seinillä oli alkanut rakoilla. Tajusin, että käteni oli pysähtynyt, nuotit eivät enää virranneet paperille. Polku ilmassa alkoi haalistua." (s. 130)

Lisäksi antologiassa 

• Petri Tamminen kirjoittaa humoristisesti Sibeliuksen päiväkirjamerkintöjä novellissa Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa. 
• Maritta Lintunen kuvaa ristiriitaa säveltäjän tarvitseman oman luovan tilan ja vaimon ja perheen tuen tarpeen välillä. Novellin Rapallo tapahtumapaikkana Italia, jossa koko perhe oleskeli.
• Jarkko Martikainen tavoittaa novellissaan Jossain ruohon on vihreämpää luovan työn tekijän ristiriitoja: omat vaatimukset työn erinomaisuudesta, muiden odotukset tilaustöiden valmistumisesta ajallaan, väsyminen, halu paeta tuntemattomuuteen ja sen mahdottomuus.
• Anneli Kanto kirjoittaa novellissaan Syvä iskumme on enemmän Toivo Kuulasta kuin Sibeliuksesta, joka toki oli Kuulan mestari. Kirjailijaesittelyssä Kanto avaa sisällissodan aikaisia historiallisia tapahtumia, jotka ovat novellin taustalla.

Monipuolinen kokoelma hienoja novelleja, jotka herättivät kiinnostuksen kirjoittajiensa muuhun tuotantoon, Sibeliuksen sävellysten taustoihin ja hänen elämänvaiheisiinsa. Mikäs sen sopivampaa hänen syntymänsä 150-vuotisjuhlavuonna.

Päivi Haanpää & Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia : novelleja Sibeliuksesta. 148 s.

Kustantaja: Karisto 2015
Graafinen suunnittelu: Mika Wist

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA on kokoelmaa ehditty lukea mm. Kirsin kirjanurkassa ja Oksan hyllyltä -blogissa.

HAASTEET: Oksan hyllyltä -blogin 4K eli Kiekkokaupunkien kirjakierroksella vuorossa on Sibeliuksen synnyinkaupunki Hämeenlinna (HPK), jossa kaksi kirjailijoista tällä hetkellä asuu (Olli Jalonen ja Maritta Lintunen) ja joka on kokoelmassa ainakin Jalosen novellin tapahtumapaikka.