Pääsiäisen lukumaraton (päivittyvä postaus)

Valmistelua perjantai-iltana 10.4.

Ajattelin viettää tätä pääsiäistä lukien ja osallistua lukumaratonille, kun Kirjaimia-blogin LauraKatarooma sellaisen sopivasti järjestää. Maratoonata voisi peräti neljä päivää putkeen, mutta ajattelin tyytyä kahteen päivään, 48 tuntiin, mikä sekin on minulle tosi paljon kerralla. Aloittelen jossain vaiheessa lauantain iltapäivää ja jatkan maanantain iltapäivään.

Maratonin ohjeet voi lukea Kirjaimia-blogista, mutta tiivistän tässä:

• kaikki 24-96 tunnin (1-4 vuorokauden) aikana luettu lasketaan mukaan
• taukoja saa pitää, mutta ne lasketaan mukaan maratonin aikaan
• luettu sivumäärä / kuunneltu aika lasketaan ja ilmoitetaan Kirjaimia-blogissa

Aion kyllä tehdä muutakin kuin lukea ja otan lukemisten kanssa rennosti. Olen varannut lukupinoon lyhyttä, kepeää, hiljentävää, klassista ja tarinallista luettavaa. Ja hyllystä löytyy lisää niin kirjastosta rohmuttuja kuin oman hyllyn aarteitakin.

Päivitän tähän samaan kirjoitukseen maratonin kulkua ja sen, mitä loppujen lopuksi päätyy luettavaksi ja kuunneltavaksi pääsiäisen aikaan. Samalla toivotan blogin lukijoille hyvää pääsiäistä.

Aloitus lauantai-iltapäivänä 11.4. klo 15.30

Heti maratonin alkuun poikkean eilisistä suunnitelmista. Minulla on nimittäin kesken Antti Tuurin Kuinka kirjoitan romaanin, ja se on sen verran mielenkiintoista luettavaa, että jatkan hetken sen parissa. Eilen luin jakson "Ideoiden maailma", jossa kirjailija kertoilee, mistä hän on saanut ideat moniin romaaneihinsa. Seuraavana on vuorossa jakso "Materiaalin kerääminen". Käyn myös kävelylenkillä ja kuuntelen äänikirjana Amanda Vaaran Pientä fiksausta vailla.

Päivitys sunnuntaiaamuna 12.4. klo 9.30

Eilen aloitin Tuurin kirjalla ja luin pari lukua siitä, miten hän hankki aineistoa kirjoihinsa Pohjanmaa ja Talvisota. Sitten Amanda Vaaran kepeä äänikirja veikin niin mennessään, etten malttanut siirtyä mihinkään toiseen kirjaan enää.

Lukusaldo tähän mennessä:

Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin (s. 53-76), yhteensä 24 s.

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla, äänikirjaa yhteensä n. 6 t.

Pääsiäisaamu valkeni eteläisessä Hämeessä räntäsateisena. Aloitan venäläisen Aleksands Menin kirjalla Ihmisen poika, jota olen mielinyt jo monena  pääsiäisenä luettavaksi. Jossain vaiheessa siirryn Tuurin ja Vaaran teoksiin.

Päivitys sunnuntaina klo 16

Yhä ripsottaa vettä, taivas on harmaa. Olen lukenut, väliin pysähtynyt miettimään, sitten kuunnellut äänikirjan reippaasti loppuun. Valikoimani tälle hetkelle on vaatinut pysähtymistä, siksi sivuja ei ole hurjasti kertynyt. Taidan jatkaa Tuurin kirjan loppuun, se on kiinnostava, ja jäljellä on kolmisenkymmentä sivua. Sitten tartun ehkä lasten seikkailukirjaan tai Paula Havasteen sodanjälkeiselle Saarenmaalle sijoittuvaan romaaniin Vierashuoneet.

Lukusaldo alusta alkaen tähän mennessä:

Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin (s. 53-118), yhteensä 65 s.

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla, äänikirja kokonaan 7 t 5 min.

Aleksandr Men: Ihmisen poika (s. 1-55), yhteensä 55 s.

Päätös maanantaina 13.4.klo 15.30

Aurinkoinen pääsiäismaanantai, ainakin toistaiseksi. Illalla jaksoin lukea vain Tuurin kirjan loppuun, tänään aloittelin hitaanlaisesti ja tauotellen Havasteen romaania. Listaan tähän alle suoritukseni koko haasteen ajalta, ja palaan kirjoihin toisella kertaa.

Lukusaldo haasteen koko ajalta:

Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin (s. 53-151, kirja loppuun), yhteensä 99 s.

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla, äänikirja kokonaan 7 t 5 min.

Aleksandr Men: Ihmisen poika (s. 1-55), yhteensä 55 s.

Paula Havaste: Vierashuoneet (osa, s. 1-183), yhteensä 183 s.

Yhteensä:

Luettu 337 s. painettuja kirjoja

Kuunneltu 7 t 5 min äänikirjaa

Haaste sujui leppoisasti ja turhia yrittämättä. Kiitos sen järjestämisestä, LauraKatarooma!

Superlukumaratonin jälkimainingit

Viikonmittainen superlukumaraton kuulosti hauskalta idealta, sen aikana voisi ja ehtisi lukea vaikka kuinka. Vaan kuinkas kävi? Vuoden 2017 viimeisen viikkoon osui (vain) yksi työpäivä, mutta normiarkea enemmän kokkaamista, vieras, kyläilyä. Ja blogin kirjoittamista tavallista tiheämmin, mikä innosti, mutta vei aikaa lukemiselta. Viikon alkaessa minulla oli useita kirjoja kesken, mutta ne kaikki sainkin sitten maratoonatessa loppuun. 

Joulukuista viikon superlukumaratonia emännöi Hogwarts Library -blogi ja tässä yhteinen koostepostaus.

Tässä on viikon lukusaldoni, yhteensä tasan 900 sivua kirjoja ja 46 minuuttia äänikirjaa.

Marjatta Kurenniem: Joulun ikkuna, satuja, 42 sivua (s. 31-72)
Sinikka Nopola - Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä, 127 sivua
Harri Nykänen: Raidin joulu, rikosnovelli, äänikirja, 46 minuuttia
Markku Ropponen: Pronssijuhlat, rikosromaani, 141 sivua
Juha-Pekka Koskinen: Savurenkaita, romaani, 128 sivua (s. 142-269)
Maaria Leinonen: Hoida meitä hiljaisuus, runoja, 63 sivua
Maaria Leinonen: Ilo siltana päiväsi yli, runoja, 48 sivua (ei blogattu)
Enni Mustonen: Ruokarouva, romaani, 351 sivua (s. 79-439)

Ja näistä löytyi vastaukset superlukumaratonin erityishaasteeseen:

1. Kirja jossa punainen kansi/selkämys: Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä
2. Kirja sijoittuu jouluun: Raidin joulu
3. Kirja jonka antaisit joululahjaksi: Joulun ikkuna
4. Kirja jonka olet halunnut lukea koko vuoden: Ruokarouva
5. Kirja jonka luet vain pyjama päällä: Ilo siltana päiväsi yli
6. Kirja kirjailijalta jolta et ole koskaan lukenut mitään: Pronssijuhlat
7. Nostalginen kirja sinulle: Hoida meitä hiljaisuus (yhden vanhemman, kerran esityksessä lausumani runon takia) 

Suurkiitokset superlukumaratonista. Oli mukava kokeilu.

Joulusatuja sekä Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä

Joulun aikaan luin lasten joulukirjoja, Marjatta Kurenniemen joulusatukokoelman ja ensimmäisen Heinähattu ja Vilttitossu -kirjani ikinä.

Joulun ikkuna -kokoelmaan (1984) on koottu joulusatuja Marjatta Kurenniemen useasta aikaisemmasta satukirjasta, jotka on julkaistu vuosina 1948, 1957 ja 1964, ja mukaan on lisätty uusina kolme satua ja yksi runo. Tarinoissa esiintyvät joulun tutut kotimaiset satuhahmot joulupukki ja -muori tonttuineen, mutta myös linnut ja muurahaiset sekä eloon heränneet puun lehti, leikkikalut ja vaikkapa vanha joululaulu.

Satujen tunnelma on taianomainen, mitä vain voi tapahtua. "Unisukset" kertoo hauskasti Heikin joululahjasta, suksista, joita tämä ei pääse käyttämään, koska jouluna ei ole maassa lunta. Unessa sukset houkuttelevat Heikin vinhaan hiihtoon ilmojen halki ensin lumimyllärin tykö hämmästelemään, miksi myllyn siivet eivät pyöri, ja sitten hakemaan pohjoisnavalta öljyä sateisenä kesänä ruostuneitten siipien voitelemiseen. Ja millaisella lopputuloksella: 

Ja suuret myllynkivet lähtivät kolisten liikkeelle. Lumimylläri kaatoi kivensilmään lumijyviä ja lumijauhot alkoivat tupruta myllyn tuutista ja ryöpytä kohti maata, niin että pian oli kaikki valkeana.

Eikä ollutkaan ihme, että Heikin herätessä ilma oli ulkona sakeana lumihiutaleista, ja poika pääsi kokeilemaan uusia suksiaan. Kaikki sadut päättyvät hyvin, niissä korostuvat vanhan hyvän joulun auttavaisuuden ja hyväsydämisyyden arvot, ja ne ovat täynnä joulun salaperäisyyttä. Omaa aikaansa ne kyllä heijastavat. Moniko lapsi on kuullutkaan, että entisaikaan kaukopuhelut tilattiin keskuksen kautta, kuten lapset joutuvat tekemään pyytäessään joulun jälkeen pukkia Korvatunturilta sovittelemaan riitaa heidän ja leikkikalujen välillä sadussa "Leikkikalujen kapina"?

          Marjatta Kurenniemi:  Joulun ikkuna, 72 s.
          Kustantaja: Weilin+Göös 1984
          Kuvitus ja kannen kuva: Jukka Lemmetty
       

Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä on ensimmäinen Nopolan sisarusten kirja, johon olen tarttunut sen kokonaan lukeakseni. Sen verran olen nähnyt kirjan sankareita televisiossa tai lukenut katkelmia kirjojen arvioista, että tuntui helpolta päästä sisälle henkilöhahmojen ja tapahtumien pyörteeseen. Vain Isonapa tuotti hieman vaikeuksia, mutta paljastui pian poliisiksi.

Kirjan tapahtumat alkavat itsenäisyyspäivästä ja huipentuvat jouluaattoon. Siinä välissä Heinähatun ja Vilttitossun äiti häärää ja puuhaa lakkaamatta, siivoaa, leipoo ja kokkaa, lajittelee vanhoja vaatteita Pelastusarmeijan joulukeräykseen ja kirjoittelee joulukortteja. Heinähattu ja Vilttitossu saavat vihiä, että heidän vajassaan saattaisi olla tonttu. Loppuvuodeksi heille tullut vaari kertoo, että tonttuja hyvitellään ja lepytellään viemällä niille ruokaa, ja Vilttitossu päättää ryhtyä toimeen salaa siskoltaankin. 

Kellarista alkaa mystisesti kadota ruokaa, ja paikalle hälytetään virkavalta eli Isonapa ja Rillirousku. Kuulusteluista ja tutkimuksista huolimatta he eivät pääse varkaan jäljille. Vilttitossu tietää, että vajassa tosiaan asuu tonttu, sillä hänen sinne viemänsä ruuat häviävät joka kerta.

Monenlaisesta ovat Heinähatun ja Vilttitossun joulunaluspäivät tehty. Lastenkirjojen tapaan lopussa kaikki on hyvin, varkaudet ovat selvinneet, ruokaa ahmiva tonttu on tunnistettu ja tytöt vanhempineen ja naapurin Alibullenin neitien kanssa syöneet jouluaattona mahansa täyteen ruokaa ja herkkuja.

Kirjassa on Markus Majaluoman mainio kuvitus ja Sinikka Nopolan & Tiina Nopolan sujuva ja humoristinen teksti, joka sai minut hyvälle tuulelle ja nauratti pari kertaa makeasti ihan ääneen.

          Sinikka Nopola - Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä, 127 s.
          Kustantaja: Tammi 2010 (12.painos; 1. p. 1993)
          Kuvitus ja kannen kuva: Markus Majaluoma

KIRJAT ovat kirjastosta.
100 suomalaista kirjaa (no 94-95)

Osallistun myös joulukuun superlukumaratonille, joka kestää viikon 25.-31.12.2018 ja jota emännöi Lotta Tylypahkan kirjasto -blogista. Lueskelen omaan tahtiini, mutta tavallisista maratonrupeamista poiketen en aio kirjoittaa päivittyvää raporttia, vaan kirjaan lukemani sivut ihan tavallisiin postauksiin ja loput sitten koosteeseen maratonin päätteeksi. Maratonin aikana luin näistä kahdesta kirjasta
Joulun ikkuna s. 31-72 eli 42 sivua 
Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä 127 sivua

#superlukumaraton

Siihen aikaan, kun kirjabloggari Novellimaratonille lähti

Heti puolenyön jälkeen alkoi Novellimaraton, mutta vitkuttelin siivouspuuhissa ja kauppareissulla aina iltapäivään asti. Kauppareissulla tuli poiketuksi kirjastossa, ja kuinka ollakaan, novellikokoelmia vilkutteli minulle sieltä ja täältä hyllyiltä. Aikaa maratoonaamiseen on 24 tuntia eli aloitusajastani laskien melkein sunnuntaiehtooseen.

Kyseessä on tietysti Reader, why did I marry him? -blogin aloittama Novellimaraton 17.12.2016. Innostuin, kun kynnys on tehty sopivan matalaksi: mukaan pääsee jo yhdellä novellilla, jonka ilmoittaa lukeneensa. Aikomukseni ei olekaan kisata veren maku suussa, mutta lupaan lukea ainakin yhden novellin seuraavan vuorokauden aikana. Päivitän tänne lukemiseni sopivin väliajoin, ja samalla tästä tulee maratonin kooste.

Ennakolta varauduttu

Olen kerännyt sopivasti hollille novelleja omilta hyllyiltä. Mukana on omia ja kirjaston kirjoja: Juhani Ahoa, Eeva Kilpeä, Jaan Krossia, Maritta Lintusta, Anton Tšehovia sekä yksi Granta ja rikosnovellikokoelma Tykki ääninovelleina.

Tänään kirjastosta mukaan pyrkivät ja pääsivät:

Liikkeelle lähtö

Kello on 18.00
ja oma novellimaratonini alkaa. Valitsen ensimmäiseksi luettavakseni Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti, joka on kirjailijan ensimmäinen julkaistu teos (1883). Se löytyy kotihyllystä Ahon Kootuista teoksista, joiden I nidos sisältää kokoelman Ensimmäiset novellit. Nämä voi ladata myös sähköisenä ilmaiseksi Project Gutenberg -sivustolta.

Kello 19.45
Siihen akaan, kun isä lampun osti on aivan mainio novelli. Ehkä olen sen joskus aiemminkin lukenut, en muista, mutta nyt kiinnitin huomiota siihen, miten hienoa Juhani Ahon kieli on, miten hän käyttää dialogia näyttäessään uuden ja vanhan ajan yhteen törmäämisen, ja miten ihmiset ottavat uuden vastaan eri tavoin. Kylän väki rientää katsomaan ihmettä, uutta öljylamppua, mutta päreiden kiskomisesta vastannut Pekka siirtyy saunaan puuhailemaan päreen valossa.

Ahosta virittäytyneenä luin kokoelman toisenkin novellin, Sipolan Aapon kosioretki. Siinä ison Sipolan talon harvapuheinen poikamiesisäntä lähtee yöjalkaan kosimaan mökin tyttöä Annua. Kosioretki päättyy odottamattomasti. Novellissa on huumoria, mutta pohjalla on vakavampi pohjavire, ja Ahon henkilökuvaus on taidokasta.

Luettu 
Juhani Aho: Kootut teokset : I nidos. (WSOY 1918)
   1. novelli: Siihen aikaan, kun isä lampun osti. (14 s.)
   2. novelli: Sipolan Aapon kosioretki. (17 s.)

Seuraavaksi tartun Sinikka Nopolan esikoiskirjaan Teepussit.

Kello 23.00
Illan mittaan luin kaksi novellia Nopolan kokoelmasta sekä hänen kirjoittamansa johdannon. Kirja julkaistiin 1987 (Weilin & Göös) ja toinen painos 2010 (Gummerus). Jälkimmäiseen kirjailija on kirjoittanut kiinnostavan esipuheen Lukijalle, jossa hän katsoo kriittisesti esikoiskirjaansa ja sitä, millainen kirjoittaja hän silloin oli. Omien sanojensa mukaan hän yritti "olla viksu ja urpaani" ja oli tietämätön siitä, että "realistinen tyyli ei sovi minulle".

Kokoelman niminovellissa Teepussit Leila ja Jarmo viettävät hääpäiväänsä Venetsiassa, jossa he parhaansa mukaan yrittävät vältellä siellä kohtaamaansa Leilan gynekologia. Asiat näyttäytyvät kuitenkin uudessa valossa, kun lääkäri raottaa yksityiselämänsä verhoa Leilalle.

Sinikka Nopola ei pidä huonona novelliaan Aamuun saakka, joten valitsin sen toiseksi luettavaksi. Teepussien tavoin sen päähenkilöinä on keski-ikäinen pariskunta, Marita ja Pentti, jossa mies miettii vaimoaan ja tämän ajatuksia. Yhtenä yönä kumpikin on poissa kotoa ja hoitaa pois päiväjärjestyksestä asian, josta eivät ole voineet puhua toiselle. Novellin lopussa vilahtaa Nopolalle ominainen huumori.

Luettu 
Sinikka Nopola: Teepussit. (Gummerus 2010, 1. p. Weilin & Göös 1987)
   3. novelli: Teepussit. (9 s.)
   4. novelli: Aamuun saakka. (12 s.)

Palaan blogiin aamusella. Ehkä luen vielä jotain nyt illalla. Tai sitten en.

Sunnuntaina klo 12.30
Novellimaraton on jatkunut Juha-Pekka Koskisen novelleilla. Kokoelmassa pariisinvihreä työhuone novellit on jaettu kolmeen ryhmään, ja valitsin yhden jokaisesta. Ne ovat keskenään sen verran erilaisia, että niiden perusteella en pysty päättelemään mitään siitä, ovatko kunkin osan novellit jotenkin keskenään samanlaisia vai eivät. Kaikissa kukkii kuitenkin huumori, joka saattaa olla vinksahtanutta kirjan takakannen luonnehdintaa käyttääkseni.

Laukkuryssä kertoo pohjoisen Koutajoen kirjoittajien linja-automatkasta Neuvostoliittoon Smirskin kirjailijoiden kutsusta. Mukana ovat kaikki suomalaisten neuvostoturismin huvittavat kliseet: rajanylittämisen jännitys, miliisien pelko, liialliset väkevät juomat, mukana vietävät myytävät tavarat ja vierailu Ladan tehtaalla. Talvisodan vaiheitakin muistetaan. Kotiin palatessa novelli huipentuu niin kuin novellin tuleekin.

Lain sallima kahvitauko on tarkkanäköinen ja ironinen kuvaus työpaikan taukohuoneesta, jossa kahvinkeittovuoroista tulee elämää isompi asia.

Oodi maitokahville on hulvaton ja absurdi tarina isännöitsijätoimiston huoltomiehestä, joka saa yhden taloyhtiön asukkaalta valituksen melusta. Se tulee yläkerran asunnosta, jossa kuuluisa säveltäjä ahertaa sinfoniansa parissa. Hänen musisointinsa ei kuitenkaan ole valituksen syy, vaan hänen vaimonsa vessassa päästelemät äänet. Huoltomies ei tiedä, miten asian ilmaisisi säveltäjän vaimolle. Koskisella on varattuna käänteitä lukijalle, joten novelli ei ole ihan sitä, miltä se ensin vaikuttaa. Tämä osui johonkin huumorisuoneen, ja nauroin ääneen.

Luettu 
Juha-Pekka Koskinen: pariisinvihreä työhuone. (Karisto 2011)
   5. novelli: Laukkuryssä. (13 s.)
   6. novelli: Lain sallima kahvitauko. (11 s.)
   7. novelli: Oodi maitokahville. (10 s.)

Jaahas, mitähän sitten? Jotain kansainvälisempää? Amerikkalaista?

Klo 16.00
Luin pari novellia kokoelmasta Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja. Kirjailijoiksi valitsin Raymond Carverin, jonka edes nimeä en muista kuulleeni ennen novellihaastetta, ja Joyce Carol Oatesin, joilta kummaltakin on kokoelmassa yksi novelli.

Raymond Carver kuvaa Tehtävä -novellissaan Anton Tšehovin viimeisiä aikoja Moskovassa, siirtymistä Sveitsiin (miksi Schwarzwald on suomennettu Mustaksi metsäksi?) ja viimeisiä hetkiä siellä kylpylässä. Carver tuo novelliinsa Tšehovin vaimon Olgan sekä itsensä Tolstoin, lainaa heidän kirja- ja päiväkirjamerkintöjään, ja jään miettimään, ovatko ne autenttisia vai Carverin omasta päästä. Hotellin palvelija saa tehtävän, Carverin teksti on intensiivistä ja latautunutta, lyhyet lauseet nakuttava hermostuneen tunnelman.

Joyce Carol Oatesin novellissa Missä on täällä? perheen iltarauha häiriintyy, kun ovelle koputtaa mies, joka on asunut samassa talossa monta vuosikymmentä aikaisemmin. He antavat miehelle luvan tutkia taloa ja pihapiiriä ulkoapäin ja lopulta kutsuvat hänet sisälle. Voi millaiset tunteet Oates herättää sinänsä harmittomassa tilanteessa, millaisen pahaenteisen ilmapiirin hän synnyttää! Hieno novelli, joka jättää lukijallekin tulkintaa.

Luettu 
Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja. Suom. Anni Sumari. (ntamo 2009)
   8. novelli: Raymond Carver: Tehtävä. (15 s.)
   9. novelli: Joyce Carol Oates: Missä on täällä? (11 s.)

Vielä ehdin lukea jonkin uudemman suomalaisen novellin kokoelmasta Martti Joenpolven novellikilpailu : Novellit 2016.

Vähän vaille klo 18.00
Novellit on luettu ja maaliin päästy. Luin kolme novellia Martti Joenpolven novellikilpailun antologiasta, johon on valittu kymmenen novellia kilpailun parhaimmistosta.

Kilpailun voitti oululainen Jukka Ahola novellilla Helmi ja Loviisa, ja kokoelmaan oli päässyt hänen toinenkin novellinsa, Omena. Luin ne molemmat. Kilpailuraati luonnehti voittajanovellin yltävän "taitavan omaperäiseksi ja asialtaan lähes shokeeraavaksi". Omenan taas sanottiin olevan "koko kisan ehdottomimmin poikkeava novelli". Sen näkökulma on varsin omenainen. Aholan omaperäisyydestä on helppo olla samaa mieltä. Helmissä ja Loviisassa on vakava kertoja, joka saa odottamaan vuosikymmenten taakse ulottuvaa tarinaa, mutta kertojan kertoma tapahtuukin tällä vuosikymmenellä. Aivan kaikkea en ensi lukemalta ymmärtänyt kummassakaan novelissa, pureksittavaa jäi seuraavaan kertaankin.

Espoolaisen Iris Backlundin novelli Kaksikymmentä minuuttia tuli kilpailussa toiseksi ja on perinteisempi kuin Aholan novellit. Siinä ollaan sukulaisvisiitillä ja mennään saunaan, ensin naisten vuorolla ja sitten miesten. Tapahtumat nähdään yhden perheen tyttären silmin aina tilanteen kärjistymiseen asti. Raati näki siinä "yhtä hyvin rauhaisan tarkasti ja herkästi kuin armottomastikin intensiteettiään perinteisellä suomalaisproosan näyttämöllä kasvattavan episodikuvauksen".

Luettu 
Martti Joenpolven novellikilpailu : Novellit 2016. (Gummerus 2016)
   10. novelli: Jukka Ahola: Helmi ja Loviisa. (10 s.)
   11. novelli: Jukka Ahola: Omena (11 s.)
   12. novelli: Iris Backlund: Kaksikymmentä minuuttia (13 s.)

*** *** ***
Novellien lukeminen oli itse asiassa hauskaa. Mukaan valikoitui hyvin erilaisia novelleja. Parhaimmilta maistuivat Juhani Ahon Siihen aikaan, kun isä lampun osti ja Joyce Carol Oatesin Missä on täällä? Maratonin lisäksi sain näin aloitetuksi Ompun Novellihaasteen 9.11.2016 - 7.5.2017.

Kaikkiaan sain maratonilla saldooni:
Novellimaraton  12 novellia (146 sivua)
Novellihaaste  12 novellia

Kiitos Ompulle maratonin järjestämisestä! 

Kesälukumaraton 26.6.2015 (päivittyy)

Lukumaraton houkuttelee mukaansa tänäkin kesänä, ajankohta sattui sopivasti viikonlopun kylkeen. Perjantai on työpäivä, mutta heti töiden jälkeen, iltapäivällä, lähden lukumatkaan kirjojen kanssa. 

Haastetta emännöi Tiina Hyllytontun höpinöitä -blogissa, josta löytyvät maratonin ohjeet.

Mitään tiukkaa koreografiaa en ole vuorokauden lukurupeamalle laatinut, mutta luullakseni lukeminen sujuu kevyissä ja viihdyttävissä tunnelmissa. Matkan varrelle olen varannut kirjapinoja, joista poimin luettavani:

• jotain jännää (ainakin Christie, Larsson, Lehtolainen, Pekkanen)
• jotain viihdyttävää (Enni Mustosen Paimentyttö, Hilja Valtosen Hätävara)
• jotain pientä / hupaisaa / yllättävää (kuten Sibeliuksen pyörä, Turun pommitus, Ihana loma, Kerppu ja tyttö sekä Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta)
• ... hmm,  ellen sitten innostu jostain tiiliskivestä

Kirjoitan tänne kotiutuessani työpaikalta iltapäivällä kello viiden maissa ja kerron maratonin alkamisajan sekä päivitän samaan postaukseen lukemisen lomassa.

Mukavaa perjantaipäivää!

*** *** *** *** *** *** ***

Töistä on tultu, hiukopalaa laitettu ja kahvia keitetty. On aika maratonin. 

Kello 17.30 starttaan liikkeelle. 

On ihan luetuttava olo, mutta kiireinen työpäivä takana, joten otan lokoisen asennon sohvalla ja uppoudun ensimmäiseksi Hilja Valtosen Hätävaran käänteisiin. Tätä en muistaakseni ole lukenut aikaisemmin. 

Kello 9.10 lauantaina maraton jatkuu.

Eilen alkoi väsyttää tavallista aikaisemmin, mutta luin Hätävaran loppuun. 156 s. Postaan siitä aikanaan blogiin. Nyt on aamupala syöty, ja lukeminen jatkuu, tartun seuraavaksi Mark Twainin Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta -kirjaseen, jossa on pienet sivut ja paljon piirroskuvia. Sen jälkeen jotain muuta.

Palailen aamupäiväkahvilla... Klo 11.00.

Aatamin päiväkirjan otteet olivat hupaisaa luettavaa ja ansaitsevat oman pikkupostauksensa myöhemmin. 79 s. Sen jälkeen olen siirtynyt vuoteen 1913 ja Saimaan rannoille sekä Viipuriin Vladimir Krjukovin murhamysteerissä Huvimaja Monrepoossa.

Klo 15.30 palailen tauolta.

Huvimaja Monrepoossa ei oikeastaan ollutkaan murhamysteeri, tai tavallaan olikin, ja rakkauromaani ja venäläinen - äh, en oikein osaa sanoa. 190 s. Tuumin lisää maratonin jälkeen. Nyt on aikaa vielä pari tuntia yhden kirjan aloittamiseen.

Klo 17.30 maratonin päätös.

Taisin ottaa pikku-unosetkin tässä välissä. Enkä aloittanut uutta kirjaa, vaan jatkoin vanhaa. Minulla on pitkässä ja hartaassa luennassa Arne Nevanlinnan Marie, jossa nyt etenin 42 s. eli sivut 73-114.

*** *** *** *** *** *** ***

Tässä vielä lukumääriä koosteena. Tahti on ollut minulle tavallinen maratontahti, ja hyväksi havaittu yön nukkuminen välissä toi sopivan mukavan lukuolon. Kirjoitan jokaisesta erikseen blogiini, ainakin lyhyesti, kunhan jaksan ja käyn sitten ehkä linkittämässä tänne.

Luin seuraavat kirjat:

• Hilja Valtonen: Hätävara, 156 s.
• Mark Twain: Irtolehtiä Aatamin päiväkirjasta, 89 s.
• Vladimir Krjukov: Huvimaja Monrepoossa, 190 s.
• Arne Nevanlinna: Marie, osan eli 42 s.

Yhteensä siis 3 kirjaa ja rapiat, sivuja 477.

Hyvää kesäviikonloppua lukumaratoonareille ja muille kirjaihmisille!

Kesälukumaraton 19.6.2014 - Nyt mennään!

Logo: M. Carole

Tästä se lähtee, kesälukumaraton 2014 nimittäin. Tempauksen alku löytyy Annamin blogista Anna minun lukea enemmän. Viime vuonna osallistuin vastaavaan puuhaan ja olin ihan ähkyssä paljosta lukemisesta ja jälkeenpäin tuumailin, ettei taida olla minun juttuni. Vaan enpä voinut vastustaa kiusausta liittyä mukaan tähän joukkohullutukseen nytkin. Vakaa aikomus on pitää vauhti sen verran tasaisena, ettei ähkyä synny, ja tehdä muutakin kuin vain lukea.

Olen ollut päivän töissä ja kotiutunut sieltä vähän aikaa sitten. Ruokaostokset juhannusta varten hoitelin jo eilen. Nyt kahvikuppi toiseen ja kirja toiseen käteen, sohvan nurkkaan lokoisaan olotilaan ja hep, se alkaa! 

Tänne käyn päivittämässä maratonin edistymistä:


Lukumaratonin aloitus 19.6. klo 17.30

Silmäilin omia hyllyjä ja kirjastosta hamstrattua kesäpinoa ja ensimmäiseksi luettavaksi valitsin Fred Vargasin dekkarin Sinisten ympyröiden mies. On hyvä lukufiilis, joten aloitan tutustumalla itselleni uuteen dekkaristiin.

Palaan blogiin viimeistään illan päätteeksi.


Päivitystä 20.6. klo 12.50

Illalla jäi palaamatta blogiin. Luin Vargasia myöhään, mutta en saanut kirjaa kuin puoliväliin. Nukuin hyvin ja pitkään ja kaikenlaisten kotoisten aamupuuhastelujen jälkeen olen palannut kirjan ääreen ja tartuinkin vaihteeksi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -kirjaan, jonka parissa olen viihtynyt hyvän tovin.

Palaan blogiin kuittaamaan maratonin lopetuksen ja sivumäärän. Taas mennään.

Päätös häämöttää 20.6. klo 17.15

Tämä maratoni on ollut mukavan letkeä, kävelyvauhdilla etenevää matkantekoa, jossa on aikaa jäänyt maisemien ihailuun, puroilla ja sivupoluilla poikkeiluun ja kaikenlaiseen oheispuuhailuun. Siispä luetut kirjat ja sivumäärät ovat, mitä ovat. itselleni tästä kesälukumaratonista jäi oikein hyvä mieli, ei ähkyä eikä pakkoa missään.

Luin 
Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies, noin puolet, 145 sivua
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, 130 sivua
Lastenkirja Pikkuveli Tuulispää, 25 sivua

Yhteensä siis 2 ½ kirjaa ja 300 sivua. Tulipa sopivan tasainen sivumäärä!

Kirjoihin palaan arvioissa myöhemmin. Nyt kiiruhdan maalle ja juhannuskokkoa katsomaan.

Hyvää juhannusta lukijoilleni!

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa JA kesälukumaratonia päin

Koskivuori-sarjassa olen edennyt viimeiseen osaan ja 1960-luvulle. Unikkoja ikkunassa -kirjan pääosissa ovat sarjan edellisestä kirjasta Metsäkukkia asvaltilla tutut Eeva ja Sirkka, nyt kymmenkunta vuotta vanhempina. Toinen heistä on jäänyt toistamiseen leskeksi ja toinen eronnut, kumpikin palaa takaisin Koskivuorelle.

Eeva on heittelehtinyt elämässään, ja viimeksi miesystävä on lähtenyt ja jättänyt. Eeva palaa kotiinsa Koskivuoren kartanoon, hän kirjoittaa lehdille artikkeleita ja reportaaseja ja haluaa nyt työrauhaa romaanin kirjoittamiseen. Sirkka puolestaan on myynyt vaateliikkeen Helsingissä ja perustaa kutomon, mitä varten hän on vuokrannut kunnalta tyhjillään olevan vanhan Koskivuoren kartanon koulun. Muista sarjan osista poiketen tässä kirjassa kertojina on Eevan ja Sirkan lisäksi myös nuoremman polven naisia. Sirkan teini-ikäinen tytär Maria muuttaa vastahakoisesti maalle ja koettelee äitinsä hermoja, mutta sopeutuu vähitellen. Viimeistään siinä vaiheessa asuinpaikka on siellä missä pitääkin, kun kartanon sukulaispoika Immu tulee soittamaan Flippers-yhtyeensä kanssa työväentalolle ja yöpyy keikan jälkeen kartanossa. Marian pikkuserkku Sanna, Sirkan Hanna-serkun tytär, taas tulee näppäräksi työntekijäksi kutomolle äitinsä kanssa. Kolmas nuori tyttö on Koskivuoren omistajan Annan tyttärentytär Satu, joka tulee Helsingistä Koskivuoreen lukemaan, koska reputti ylioppilaskokeitten ainekirjoituksessa.

Aika on muuttunut. aikaisemmin kartanon väki johti ja omisti, torpan väki palveli ja teki ruumiillista työtä. Nyt 60-luvulla Sirkasta tulee menestyvän kutomon vaatesuunnittelija ja johtaja, Eeva auttaa häntä toimiston puolella ja hoitelee kirjeenvaihtoa ulkomaisten asiakkaiden kanssa. Kartano joutuu uuteen aikaan, kun sen isäntä ja kalustetehtaan johtaja kuolee ja Eevan veli Pauli palaa Lontoosta hoitamaan asioita. 

Romantiikka on tässä osassa suuremmassa roolissa kuin aikaisemmissa, ehkä siksi, että kertojina oli kahden sijasta viisi naista ja kullakin heistä omat sydämenasiansa ja mielitiettynsä, jos toki pettymyksensäkin. Myös teemat olivat uudempia: alkoholismi, maaltamuutto, siirtolaisuus, parisuhdeväkivalta, syöpä, vaikka mitään niistä ei käsitelty sen syvällisemmin.

Ihan kelpo kirjasarja kevyempään lukemiseen, historiaa, ajankuvaa, viihdettä. Aikaisemmat osat viehättivät minua enemmän kuin tämä viimeinen, niissä historia tuntui olevan enemmän läsnä.

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa, 284 s
Kustantaja: Otava 2002

Kirjan lainasin kirjastosta. Tässä vielä linkit koko Koskivuori-sarjaan:

1. Verenpisara ikkunalla 1998
2. Ruiskukkaseppele 1999
3. Kielon jäähyväiset 2000
4. Metsäkukkia asvaltilla, 2001
5. Unikkoja ikkunassa, 2002

Ja seuraavaksi jotain muuta. Päätin osallistua Annamin blogin emännöimään Kesälukumaratoniin 19.6. Aloitan huomenna torstaina töitten jälkeen ja lopetan, kun on aika lähteä juhannuskokolle. Luettavaksi olen varannut vaikka mitä, jotta on jotain joka lukutuulta varten. Uutuuksista odottelevat Kultarinta ja Neljäntienristeys. Sarjakuvista Muumi ja Jane Eyre. LaNu-kirjoista Tiinoja ja Anne of Green Gables. Dekkaristeista Lang, Vargas, Jokinen, Vala, Hiekkapelto. Eiköhän jotain mieltä kiehtovaa löydy.

Kimppalukumaraton II: Jälkilöylyä

Näin maratonin lenkkisaunan jälkilöylyistä muutama ajatus siitä, millainen vuorokausi oikein oli.

Lähdin matkaan heti puolilta öin jännittyneenä ja innoissani, mutta myös vähän varautuneesti. Kuuden tunnin harjoitusmatka pari viikkoa aikaisemmin ei ollut paras mahdollinen, into ja vire puuttuivat, mutta silti päätin kokeilla ihan oikeaa koko maratonia. Tämä olikin parempi ja mukavampi kokemus.

Öinen aloitus sopi minulle. Pääsin vauhtiin, ja kun kesken jäi Enni Mustosen viihteellinen sukuromaani, Koskivuori-sarjan toinen osa, tarina kutsui jatkamaan aamulla heti herättyä. Päivän aikaan luin lyhemmät kirjat ja pari novellia, ja ne menivät enemmän suorittamisen puolelle, jopa iki-ihana Pikku Prinssi. Vaikka tiesin, että lukunautinto on pääasia, maratoniin ryhtyminen merkitsi, että lukemista halusi jatkaa, vaikkei nyt olisi ihan hirveästi luetuttanutkaan. Kummaa! Lisäksi olisi tehnyt mieli viipyillä kunkin teoksen tunnelmissa ja ajatuksissa vähän pidempään, mietiskellä ja nauttia, ennen siirtymistä seuraavaan maailmaan.

Koitos päättyi Anni Polvan Tiina-kirjaan, joka oli taas sopivan kevyt ja vauhdikas väsyneenä lukemiseen. Aika loppui kolmisenkymmentä sivua ennen kirjan päätöstä, mutta ne lukaisin tänään työpäivän jälkeen.

Tämänkertaisella lukutunnelmalla minulle olisi todennäköisesti sopinut hyvin lukea koko ajan pitempiä, juonivetoisia, kevyitä ja viihteellisiä kirjoja, jotka olisivat pitäneet otteessaan tunti toisensa jälkeen. Ehkä jokin kitalaenpuhdistusnovelli aina väliin ja taas menoksi. Huomaan, että lyhyiden kirjojen jälkeen tarvitsen enemmän tilaa viipyillä kuin pitkien kirjojen jälkeen. Vai oliko tämänkertaiset lyhyet sellaisia, jotka erityisesti kutsuivat jäämään seuraansa pidemmäksi aikaa? 

Palaan ainakin lyhyesti blogissani Mustosen, Erpenbeckin ja Polvan kirjoihin, kunhan kirjoittamiseni saavuttaa lukemiseni. Sitä en vain lakkaa ihmettelemästä, miten muut maratoonarit lukevat jopa yli 1600 tai 1900 sivua vuorokaudessa. Kaikki ihailuni heille. Omaksi saaliikseni jäi vaatimattomat 621 sivua, kuten jo yöllä raportoin.

Sanoiko joku jossain, että puolimaraton ja tiiliskivi voisi olla seuraava juttu? Sitä voisi kokeilla kanssa.

Kimppalukumaraton II: Täyttä vauhtia

Yöllä kellon kierähtäessä keskiviikon puolelle klo 00.00

Starttaan kimppalukumaratonille puolilta öin - tätä kirjoittaessani se on ihan kohta. Nyt yöllä luen yöpukuisillani ja hampaat harjattuina olohuoneen nojatuolissa sen verran kuin jaksan ja sitten nukun aamuun asti. Vähän on jo painon tunnetta silmäluomissä, joten saattaapa käydä niin, että yömatka jää lyhyeksi.

Aloitan viihteellisesti, ensimmäinen kirjavalintani on Enni Mustosen sukutarinan toinen osa, Ruiskukkaseppele. Päivitän yön lukusaldon heti aamulla herättyäni.

**********
Aamulla herättyä klo 8.45

Yöllä luin klo 2.30 asti, mutta tunnustaa täytyy, että siinä välissä luin jonkin aikaa Unten maitten kirjoja! Sivuja kertyi 69. Nyt on lukuvire mainio. Mukillinen kahvia ja kulhollinen mysliä ja jugurttia vieressä ja niiden siivittämänä uppoudun uudelleen 1920-luvun loppupuolen nuorten naisten maailmaan Ruiskukkaseppeleessä.

^^^^^^^^^^
Tauolta klo 14.45

Ruiskukkaseppele päättyi häihin ja johonkin muuhun. Välillä oli niin surullista, että tirautin muutaman kyyneleen. Hyvin on siis lukumaraton alkanut, ensimmäinen kirja ja 272 sivua takana. Itselleni ominaista hitaansorttista lukuvauhtia.

Nyt ruokatauko, kalaa ja vihanneksia. Ja lisää kahvia. Nautin niistä ja kitalaenpuhdistusnovellina Tuomas Kyrön Kaksijakoinen Raimo Taskunovelleista. Sitten vuorossa saksalaisen Jenny Erpenbeckin esikoinen.

++++++++
Seuraavan tauon paikka klo 17.50

Kyrön novelli lihavasta miehestä, joka ei mahdu yhteen taloon ja jonka kuollessa pitää varata kahdeksan hautapaikaa, oli täysin absurdi. Ehkä se oli humoristinen, mutta ei kyllä oikein purrut minuun. Odotin varmaan jotain Mielensäpahoittajan kaltaista naurupilleriä, mihin Kaksijakoinen Raimo ei ollenkaan yltänyt. Ei ehkä ollut tarkoituskaan. Sopi kuitenkin hyvin välipalaksi ja edellisen romaanin tunnelmista irrottajaksi. 9 sivua maratonille.

Erpenbeckin Vanhan lapsen tarina kertoo tytöstä, joka tuodaan lastenkotiin. Erikoinen kirja, jota pitää sulatella. En varauksettomasti tykästynyt, mutta palaan siihen ihan omassa bloggauksessa. Niinkuin palaan Mustosen romaaniinkin. Tarinasta tuli 115 sivua.

Vielä on ihan kohtuullinen lukuvire, silmät vain väsyvät. Luen toisen kitalaenpuhdistusnovellin Taskunovelleista ja seuraavaksi Pikku prinssin. Kävisikö sitten ulkona pienellä happihyppelyllä?

<><><><><>
Ennen viimeistä spurttia klo 21.30

Taskunovelleista luin Sirpa Kähkösen Sorbettisydämen. Lomamatka, Italia, flip flop -sandaalit kuumalla hiekalla, sydänsuru. Valoa lopussa. Pidempäänkin sitä olisi voinut lukea, mutta näinkin riitti puhdistamaan kitalaen. 8 sivua.

Antoine de Saint Exupéryn The Little Prince oli aivan yhtä ihana kuin ennenkin. Tällä kertaa luin sen englanniksi, koska se löytyy omasta hyllystä. Niin kauniisti ja syvästi ystävyydestä, kaipauksesta, surusta, kuolemasta. Sen päälle piti päästä ulos kävelemään ja sulattelemaan, vaikka kirja onkin monista lukukerroista tuttu. 113 sivua.

Nyt vielä viimeinen spurtti ennen maratonin päättymistä puolen yön aikaan. Lapsuudessa luin innolla Anni Polvan Tiina-kirjoja, ja nyt lainasin kirjaston varaston puolelta sarjan ensimmäisen, Tiinan.

###########
Maalissa klo 00.00

Tiinaa en saanut ihan loppuun, mutta 104 sivua luin sitä.

Maraton saatettu loppuun, lukeminen maistui eikä tuntunut liian raskaalta, vaikka nyt päässä humisee. Nyt ei kyllä yhtään enempää tänä yönä!

Palaan pohtimaan koko maratonia torstai-iltana tai perjantaina. Ai niin, kokonaismääräksi tuli 4 kirjaa (viimeisestä jäi 31 sivua lukematta) ja 2 novellia, sivuja yhteensä 621. 

@@@@@@@@@

Lukuintoa kaikille, jotka vielä jatkavat maratoniaan tänä yönä ja torstain puolella!

Kimppalukumaraton II: Lämmittelyä

Keskiviikkona 24.7. järjestetään toinen kesän kimppalukumaratoneista, jolloin tarkoituksena on 24 tunnin aikana lukea mitä, missä ja milloin vain ja sen verran kuin lukukunto antaa myöten. Maratonin joustavat säännöt voi käydä lukemassa vaikkapa Hys, äiti lukee nyt! -blogissa, ja sinne voi myös ilmoittautua mukaan. Muuta ei tarvita kuin into lukea!

Lukumaratoniin liittyy minihaaste eli kitalaenpuhdistusnovellit, joita on tarkoitus lukea kirjojen välissä muun muassa helpottamassa siirtymistä seuraavan kirjan maailmaan.

Kun aikaisemmin tässä kuussa oli kimppalukumaraton I, otin pienen 6 tunnin harjoituskierroksen, mutta silloin en päässyt kunnolla lukemisen makuun. Osasyy oli varmaan se, että olin ennen aloitusta tehnyt ihan normaalin työpäivän. Monet muut lukivat silloin koko maratonin, ja sen tunnelmia voi käydä lukemassa Kirsin kirjanurkasta, jossa jälkeenpäin myös raportoitiin tulokset: 25 + 1 lukijaa, 20 173 sivua ja 137 kirjaa tai novellia.

Mutta nyt on uuden koitoksen aika. Ilmoittautuneita näyttää olevan enemmän kuin edellisellä maratonilla. Tällaisia suunnitelmia itselläni on: 

Päädyin valitsemaan lukuajaksi 24 tuntia puoliyöstä puoliyöhön eli aloitan klo 00.00 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Iltaihmisenä saatan lukea jo yöllä jotain, mutta sitten nukun aamuun asti ja jatkan lukemista. Taukoja pitäen, ruokaa ja kahvia tankaten luen koko päivän ja lopetan viimeistään klo 24.00.

Kirjavalinnoista jätän lukukoriini ne oman hyllyt kirjat, jotka jäivät lukematta harjoituskierroksella. Niihin lisään muutaman kirjan, ja kirjastosta kävin täydentämässä antia muistaen ottaa mukaan novelleja ja tyttökirjan. Tiedän, että ehdin lukea vain pienen osan näistä, mutta varaan sopivaa sisältöä moneen mahdolliseen lukutuuleen.

Omasta hyllystä kerättyjä
Juhani Aho: Kootut teokset I (Ensimmäiset novellit, ym.)
Juhani Aho: Kootut teokset II (Papin tytär, 141 s., Papin rouva, 252 s.)
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman, 158 s.
Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät, 248 s.
Outi Pakkanen: Kiinalainen aamutakki, 224 s.
Antoine de Saint Exupéry: The Little Prince, 113 s.
Anton Tsehov: Nainen ja sylikoira, Valikoima novelleja
Eeva Virtanen: Tyttö Monrepoon nurkalta, 126 s.
Elie Wiesel: Night, 126 s.

Kirjastosta poimittuja
Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina, 115 s.
Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit
Toivo Lyytikäinen: Kiertävät suutarit, 167 s.
Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele, 272 s.
Teuvo Pakkala: Lapsia. Pikkuihmisiä
Anni Polva: Tiina, 135 s.

Eikohän näillä yksi maraton lueta! :-)