Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi

Kesä ja dekkarit kuuluvat yhteen, vaikka kyllä arvoituksia on mukava yrittää ratkoa muinakin vuodenaikoina. Sen jälkeen kun luin ensimmäisen Maria Langini, hänen kirjansa ovat tuntuneet kuuluvan kesälukemistoon. Selitys tuntemuksiin löytyy kai kirjasta, jonka luin ensimmäisenä. Se oli Pimeä elokuun yö. joka on edelleen mielestäni paras lukemani Langin rikosromaani. Siis kaikista kolmesta lukemastani...

Tänä kesänä luin kirjan Vaarallista nautittavaksi. Se on ensimmäinen suomennettu Langin dekkari, vaikka hänen ensimmäisenä kirjoittamansa ja julkaisemansa salapoliisiromaani, Murhaaja ei valehtele yksinään, oli ilmestynyt Ruotsissa sitä ennen. Tässä niin kuin muissakin Maria Langin varhaisemmissa rikoskirjoissa päähenkilöinä ovat Puck Ekstedt, hänen kihlattunsa Einar Bure, josta myöhemmin tulee hänen aviomiehensä, sekä Einarin lapsuudenystävä rikoskomisario Christer Wijk.

Vaarallista nautittavaksi sijoittuu tukholmalaiseen kouluun, jossa Einar Bure työskentelee opettajana ja johon Puck tulee sijaiseksi kevätlukukauden loppupuolella. Hänen tehtävänään on valmentaa ylimmän luokan oppilaat kirjallisuuden ylioppilaskokeisiin. Mielenkiintoista ajankuvaa liittyi tuohon 1950-luvun ylioppilaaksi pääsemiseen; en ihan päässyt perille silloisesta systeemistä Ruotsissa (ehkä Suomessakin?), mutta kirjasta jäi sellainen vaikutelma, että opettajat tutkivat omien oppilaidensa osaamisen jonkin komitean edessä. Hmm.

Kevääseen liittyy koulun juhla, jossa esitetään Einarin kirjoittama näytelmä. Näytelmä päättyy kaikkien järkytykseen, kun yksi näyttelijöistä, ylioppilaskokelas, kuolee myrkkyyn. Samana iltana löytyy toinenkin surmattu piilotettuna näyttämön alle. Paikalle kutsutaan poliisit, joista yksi on Puckille ja Einarille tuttu Christer Wijk. Tutkinnassa käy selväksi, että ainakin näyttämöllä kuolleen on voinut murhata vain joku näytelmäproduktiossa mukana ollut. Kirja on siis tyypillinen arvoitusdekkari, jossa syyllistä tai syyllisiä etsitään ja epäilykset kohdistuvat lähes jokaiseen. Lisää kiemuroita tulee kuvioon, kun lähes kaikkien ykkösepäillylle käy huonosti.

Arvoitus ratkeaa, koulu pääsee kesälomalle, ja Puck ja Einar ovat muutaman mustasukkaisuuskohtauksen jälkeen entistä rakastuneempia. Taattua kepeää, viihdyttävää ja nostalgista dekkarikirjallisuutta siis.

KIRJA löytyi kirjaston yllätyskassista, jonka teemana oli "Kodikkaita dekkaraita (Cosy mysteries)".

MUUALLA kirjan on lukenut Kaisa Reetta T.

       Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi, 256 s.
       Kustantaja: Gummerus 2012 (pokkari, 4. painos; 1. painos 1951)
       Alkuperäinen: Farligt att förtära, 1950. Suomentaja: H. Sorjo-Smeds

Maria Lang: Murhaaja ei valehtele yksinään

Tapahtuvatkohan kaikki Maria Langin salapoliisiromaanit kesähelteillä ja lomalla järven rannalla, kaukana kaupungin tukahduttavasta kuumuudesta? Näin voisi päätellä, mikäli omaan, peräti kahden kirjan, lukukokemukseeni on luottamista! Tulkoon kuitenkin heti mainituksi, että 100 vuotta sitten syntynyt ruotsalaiskirjailija oli varsin tuottelias ja kirjoitti nelisenkymmentä dekkaria, joten on tietysti olemassa mahdollisuus, että jossakin niistä murhatapausta ratkotaan muuhun vuodenaikaan.

Murhaaja ei valehtele yksinään -kirjan kertoja ja yksi päähenkilöistä on Puck Ekstedt, upsalalaisen professorin tytär, joka valmistelee väitöskirjaa kirjallisuushistoriasta. Puck lähtee Upsalan yliopistosta tuttujen ihmisten kanssa lomailemaan Ruotsin maaseudulle, Uvlången-järven saareen. On heinäkuu ja tukahduttavan kuumaa. Myös tunteet käyvät kuumina tuoreen kirjallisuustieteen tohtorin Rutger Hammarin lomapaikassa Pikkulinnassa. Mukana on Rutgerin vaimo ja Einar Bure, johon Puck on vasta tutustunut ja josta hän on romanttisesti kiinnostunut, sekä muutamia muita. Yllättäen paikalle ilmestyy Marianne Wallman, kuvanveistäjä, jonka kanssa Rutger on aikaisemmin seurustellut.

Kun Puck etsiessään suojaa ukkossateelta törmää murhattuun seurueen jäseneen ja kun ruumis sitten mystisesti katoaa, on selvää, että yksi saarella oleskelevista on murhaaja. Onneksi Einar Buren tuttava, tukholmalainen komisario Krister Wijk, lomailee lähistöllä kotiseudullaan ja tulee selvittämään rikosta, sillä ilman sitä kadonneen ruumiin mysteeri olisi tuskin koskaan selvinnyt. Tapahtumiin tietysti vaikuttaa sekin, että murhia tulee toinen ja vielä yritys päälle.

Murhaaja ei valehtele yksinään on kirjailijan ensimmäinen salapoliisiromaani ja ilmestyi ruotsiksi 1949. Jostain syystä hänen kakkosensa, Vaarallista nautittavaksi, suomennettiin ensin. Esikoisdekkari on kepeän kesäinen whodunnit?-mysteeri, joka tapahtuu suljetussa tilassa saarella. Romantiikkaakin löytyy melkoisesti, siitä pitävät huolen ne moninaiset säikeet, jotka liittävät henkilöt toisiinsa ajoilta ennen heidän saareen ilmaantumistaan.

Jossain vaiheessa henkilöitten vaeltelu Pikkulinnan ympäristössä ja saaren metsissä sekä monien kellonaikojen selvittely öisten liikkeitten ajoittamiseksi alkoi kyllästyttää. Surmien tekijä ei ollut ihan täysi yllätys, mutta rikosten motivaatio selvisi vasta kirjan lopussa. En tiedä, olisinko tarttunut tämän perusteella Langen muihin kirjoihin, mutta luinkin ensimmäiseksi Pimeä elokuun yö -dekkarin, josta pidin enemmän. Ehkä se osoittaa vain, että esikoiskirjan jälkeen kirjailija oli kehittynyt ja löytänyt oman tyylinsä. 

Tyylistä puheen ollen: kirjaa lukiessa tuli mieleeni Hilja Valtosen humoristinen ja kepeä sanailu, mutta en osaa sanoa, johtuiko se enemmän 50-luvun suomennoksesta vai alkuperäisestä tekstistä. Suomennoksessa hauskuutti "desimetri"-sanan käyttö; en muista, milloin olisin kuullut tai lukenut jonkun sanovan "desimetri", kun tarkoitetaan 10 cm pituista pätkää.


KIRJAN lainasin kirjaston varastosta, josta löytyi vuonna 1952 ilmestynyt suomennos.

Maria Lang: Murhaaja ei valehtele yksinään, 238 s
Kustantaja: Gummerus 1952
Alkuperäinen: Mördaren ljuger inte ensam, 1949; suomentaja H. Sorjo-Smeds

Jännitystä Pohjolassa - Pimeä elokuun yö Ruotsista

Pimeä elokuun yö "on vaativan dekkarinlukijan kirja, jossa on tihentynyttä tunnelmaa, taitavaa ihmis- ja ympäristökuvausta sekä tasaisesti kiihtyvää jännitystä ja vauhtia. Sitä lukiessaan voi kokeilla oman älynsä terävyyttä." Näin luvataan ruotsalaisen Maria Langin 50-luvulla kirjoittaman salapoliisiromaanin kannen sisäliepeessä, ainakin kirjan suomenkielisessä laitoksessa. 

Kirjassa on ihana kesäinen tunnelma. On kuumat elokuun päivät, ja Puck Bure lähtee mökille kesän viettoon pienen tyttövauvansa Pirpanan kanssa, kun mökin omistaja, Ottie-täti, lähtee Espanjan-matkalle. Aviomies Einar liittyy mukaan viikonlopuiksi. Naapuristossa asuu väkeä hulppeassa huvilassa sekä maalaistilalla ja yhdessä toisessa tavallisemmassa lomamökissä. Napakan kiinteä ympäristö whodunnit-tarinalle, ja kun henkilöitäkin on mukavasti vain tusinan verran, dekkarin ystävä voi antaa kerronnan viedä, kunhan muistaa, että luvattu vauhti on 50-lukulaista reipasta kävelyä ja soutelua.

Hulppean huvilan upporikas emäntä järjestää naapuristolleen komeat rapujuhlat, joiden tunnelma ei kuitenkaan lupaa hyvää. Seuraavana aamuna yksi läsnä olleista kuolee hirvittäviin tuskiin, ja myöhemmin käy ilmi, että hänet on myrkytetty. Puck ja Einar Bure alkavat pohtia kaikkea tapahtunutta juhlan jälkeen ja he kutsuvat paikalle Pirpanan lomailevan kummisedän, rikoskomisario Christer Wijkin, joka ratkaisee rikoksen mallikkaasti. Sitä ennen hän keskusteluttaa kaikkia rapujuhlissa olleita ja löytää raskauttavaa todistusaineistoa, joka kirjan genren mukaisesti luo epäilyksen varjoja suuntaan jos toiseenkin. Jännitys kieltämättä tihenee, kun paljastuu toinenkin surmatyö, ja epäiltävien listalla säilyy kuusi, joilla kaikilla oli oiva syy vihata myrkytettyä vainajaa. Ja, ei, oman älyni terävyys ei riittänyt ratkaisemaan rikoksia ennen kirjan loppua, mutta oikeaakin rikollista osasin vuorollaan epäillä, samoin motiivia.

Pimeä elokuun yö on kesäisen kepeä ja harmittoman hyväntuulinen salapoliisiromaani, jos murhan selvittämistä nyt voi hyväntuuliseksi kehua. Kun edellinen lukemani dekkari oli synkkäsävyinen Indriðasonin Räme, niin tässä aurinko paistoi jokaikinen päivä ja rikosten pohtimisten välissä leperreltiin suloiselle Pirpana-vauvalle. Alkuperäisen kirjan nimi on Mörkögda augustinatt, mikä tulee kirjassa kahdesti siteeratuista säkeistä: 

"Suot runsaan rakkautes hälle, / tummasilmäinen Elokuunyö."

"Tummasilmäinen elokuun yö" olisi mielestäni ollut viehättävä nimi suomennoksellekin, sen verran siinä oli elokuun samettisia öitä ja romanttistakin viritystä. Kirjan suomennos oli pääasiassa mukavan sujuvaa. 

Kirja oli valintani ruotsalaiseksi dekkariksi, kun tässä kuussa luen yhden ennen lukemattoman kirjailijan (sala)poliisiromaanin kustakin Pohjoismaasta. Se, että valinta kohdistui juuri Maria Langin kirjaan, oli täysin kirjaston henkilökunnan ansiota, sillä he olivat koonneet koko joukon Langin dekkareita esille merkkivuoden kunniaksi - 31.3. tuli kuluneeksi sata vuotta tämän Tove Janssonin ikätoverin syntymästä. Ilmeisesti Puck Bure on ollut kertojan roolissa aikaisemmissakin Langin dekkareissa, sen verran vähän häntä ja Einaria taustoitettiin tässä, mutta eipä haitannut, vaikken ollut lukenutkaan kirjailijan aikaisempaa tuotantoa. Langin kynästä (tai koneesta) syntyi lähes 40 dekkaria vuosina 1949-1888. Niistä voisi löytyä lisää mainiota kesäluettavaa vaikka lokoisiin lomapäiviin.

Muualla Sara P. S. Rakastan kirjoja -blogissa luki Pimeän elokuun yön ja piti Langia ruotsalaisena vastineena Agatha Christielle.


Jännitystä Pohjolassa huhtikuussa 2014 Kirjan pauloissa:
      Arnaldur Indriðason: Räme - Islanti
      Maria Lang: Pimeä elokuun yö - Ruotsi

Maria Lang: Pimeä elokuun yö, 224 s
Kustantaja: Gummerus 1982, 2. painos (1. painos 1957)
Alkuperäinen: Mörkögda augustinatt, 1956; suomentaja Kaarina Holmqvist
Kansi: Nikolai Punin