Pirjo Tuominen: Opettajatar

Sattumoisin luin melkein peräkkäin kaksi kirjaa, joissa kummassakin pääosassa on (koti)opettajatar ja jotka ajallisesti sijoittuvat 1800-luvun puolivälin tienoille, toinen Englantiin ja toinen Suomeen, Helsinkiin ja Hämeeseen. Heinäkuiseen Klassikkohaasteeseen luin Anne Brontën romaanin Agnes kotiopettajatar ja automatkoilla olen kuunnellut Pirjo Tuomisen teosta Opettajatar.

Opettajatar on Rosa Balck, Haminan keisarillisen kadettikoulun opettajan, maisteri Platon Balckin, vanhin tytär. Maisteri on leski ja yksinhuoltaja neljälle jo aikuistuneelle tyttärelle. Maisteri on kovistellut erästä kadettioppilastaan, ja tämä päättää kostaa aiheuttamalla häväistysjutun, joka tahraa Rosan maineen. Koko perheen on jätettävä Hamina ja muutettava Helsinkiin. Aika on 1850-luku.

Helsingissä varattoman isän ja tyttöjen on mietittävä elatustaan nyt, kun isällä ei ole enää opettajan palkkaansa. Hän on kuitenkin opettanut tyttärensä hyvin, ja perhe perustaa kaupunkiin tyttöpensionaatin. Rosasta kehittyy taitava ja pidetty opettaja kouluun. Häväistysjuttu saavuttaa hänet Helsingissäkin, ja kun pensionaatti joudutaan sulkemaan, muut tytöt saavat opettajan paikat muualta, mutta Rosa ei.

Sitten Helsingin taloon tulee vieraisille tuntematon vapaaherra ja tehtailija Helmer Örn Akilan kartanosta Hämeestä. Hän on kuullut liikekumppaneiltaan hyvää Rosan opetustaidoista ja pyytää tältä apua suunnittelussa, sillä hän haluaa perustaa koulun tehdaslaitostensa työntekijöiden lapsille. Rosa matkustaa isänsä ja sisarensa kanssa  Akilaan ja tutustuu niin sen leski-isäntään kuin tämän korskeaan äitiinkin sekä keskustelee koulun perustamisesta kartanon järjestämiin tiloihin. Asiat eivät kuitenkaan etene - ovatko juorut häväistysjutusta tulleet Akilan isännän korviin? Hänen, jonka ajatteleminen saa Rosan posket punehtumaan.

Tällaisesta alkuasetelmasta Pirjo Tuominen kutoo Opettajattaren juonen, joka vie Rosa Balckin ja hänen perheenjäsentensä elämää 1850-luvulta 1870-luvulle. Taustalla Suomi kehittyy Venäjän osana, Itämaista sotaa käydään Helsingin edustalla 50-luvulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä maa kärsii nälkävuosien otteessa eivätkä kaikki Rosan läheiset säästy sen seurauksilta. Osa perheenjäsenistä matkustaa Itä-Preussiin ja Italiaan. On vakavia sairauksia, keuhkotautia ja koleraa, mutta niiden vastapainona rakastumisia, kihlajaisia, häitä ja uuden sukupolven syntymisiä.

Tuomisen epookkiromaani on viihdyttävää kuunneltavaa, ja juonenkäänteitä riittää Rosan, hänen sisartensa ja isänsä elämänvaiheissa. Ajankuvana kirja on mainio ja valottaa Suomen alkavaa teollistumista ja kansankoulutusta sekä varsinkin naisen asemaa monesta näkökulmasta. Aviomies saattaa hävittää kaupunkitalon, jonka nainen on saanut vanhemmiltaan myötäjäisiksi, sillä naineella naisella ei ollut oikeutta omaan omaisuuteen. Samoin oli laita naimattoman naisen, hänellä oli oltava huoltajana joku miessukulainen tai esimerkiksi asianajaja, vaikka hän olisi ollut 70-vuotias. Kirjassa asiantila tosin koituu parin naisen eduksi: kun eräs isäntä tekee ikääntyneiden, mutta naimattomien, naisten kanssa velkasopimuksia, niin että nämä joutuvat puille paljaille, sopimukset eivät olekaan laillisia, koska ne on allekirjoittanut toinen naisista ja koska heidän virallinen holhoojansa on kuollut kymmenen vuotta aikaisemmin. Vain leskeksi jäänyt nainen ei tarvinnut miesholhoojaa päättämään asioistaan ja hoitamaan omaisuuttaan.

Aikaisemmin olen lukenut Pirjo Tuomisen rikosromaanin Tuonelan joutsen.

          Pirjo Tuominen: Opettajatar, äänikirja
          Kustantaja: Tammi 2019 (painettu kirja 2019)
          Lukija: Krista Putkonen-Örn, 14 h 48 min
          Kansi: Mika Kettunen

ÄÄNIKIRJAN kuuntelin Storytel-palvelusta.
MUUALLA: Etelä-Saimaa, Rentoakankaali

Helmet-haasteessa kirja käy kohtiin 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, 32. Kirjan nimessä on ammatti, ja 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Kirjankansibingossa ruksaan ruudun "Kaunis vaate".

Pirjo Tuominen: Tuonelan joutsen

Pirjo Tuomisen kirjat ovat menneet minulta ihan ohi, en ole niitä aikaisemmin lukenut enkä muutenkaan niihin törmännyt. Siksi minulle oli yllätys kirjailijan teoslistaa tutkiessa, että hän on kirjoittanut romaaneja lähes 40 vuoden ajan ja vielä melkoisella tahdilla: kirja vuodessa, kaksi parhaassa.

Tuonelan joutseneen tartuin kirjaston dekkarihyllyä tutkiessani. Teos ei ole poliisiromaani, mutta murhamysteeri siitä vähitellen kehkeytyy. Tapahtumat sijoittuvat Keski-Suomeen kuvitteelliselle Jyrkänkosken teollisuuspaikkakunnalle, jonka elinkeinoelämää on hallinnut Wallasvuon suku jo sukupolvien ajan. Tulevaisuuskin näyttää lupaavalta, Wallasvuon esikoinen Ulla Selen odottaa ensimmäistä lastaan.

Sitten Ulla katoaa mystisesti iltalenkillään ja löytyy vasta aikojen päästä koskesta. Lukija tietää koko ajan, mitä tapahtui, mutta sukulaiset, paikkakuntalaiset ja media joutuvat pähkäilemään, miten ja mistä syystä Ulla oikein kuoli.

Kirjan päähenkilöksi nousee Mailis Sarka, joka hänkin kuuluu Wallasvuon sukuun ja on jäänyt eläkkeelle suvun yhtiön taloushallinnosta. Hän maalaa vuorineuvos Harry Wallasvuon muotokuvaa, joka tulee myös tämän elämäkerran kanteen. Harry on Ullan isä, ja yhdessä he pohtivat tyttären kohtaloa.

Kesähuvilansa lähistöllä Mailis saapuu vanhalle venevajalle etsimään kissaansa Eetua ja on samalla päästä hengestään. Vain Eetun loikka päällekävijän kimppuun pelastaa Mailiksen. Ullan surma selviää vasta, kun toinenkin murha on tapahtunut, ja Mailiksen tarkalla huomiokyvyllä sekä usealla sattumalla on siinä osuutensa. Mailiksen ei ole kovin helppo kertoa nuorelle poliisille huomioistaan, kun hän tajuaa, miten nämä suhtautuvat häneen kuin höpsähtäneeseen ja asioita kuvittelevaan vanhukseen.

Kirjan alkupuoli etenee verkkaisesti Mailiksen elämää ja ajatuksia ikääntymisestä seuraillen. Kansliepeen mukaan Pirjo Tuominen tunnetaan historiallisten romaanien taitajana, jonka teosten keskiössä on usein perhe ja sukuyritys. Sukuyrityksen ja sen ihmiset tunnistan Tuonelan joutsenestakin. Vasta kirjan loppupuoliskolla pääsee jännityskirja vauhtiin. Wallasvuon suvun tarina ja sen vaietut salaisuudet kietoutuvat yhteen toisen perheen tarinan kanssa. Ei vain omaisuus ja valta periydy, vaan myös kosto ja viha voivat siirtyä sukupolvelta toiselle ja johtaa äärimmäisiin tekoihin. 

Kirjassa rikos ratkeaa ja kuolemantapaukset saavat selityksensä, mutta rikoksen tekijät katoavat tietymättömiin. Ehkä heidät tavataan vielä, sillä Tuonelan joutsen ja Mailis Sarka -sarja on saanut toistaiseksi jatkoa neljän kirjan verran.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

     Pirjo Tuominen: Tuonelan joutsen, 383 s.
     Kustantaja: Tammi 2011
     Kansi: Helena Kajander